Pidän Marzia yhtenä Suomen parhaista kitaristeista. Tuskin tätä kukaan kieltääkään. Hahmona mies on mainio. Laulajana ei niin kova, mutta riittävä.
Tässä kappaleessa on jotenkin kaikki kohdallaan. Tämä tuntuu siltä, että sävellystä on hiottu yksin jossain saunamökillä monta vuotta. Marzissa on semmosta maanista omistautumista. Kitarakin on osa vartaloa, ei vain soitin kätösissä.
Ja rumpalina puoliyllättäen Anssi Nykänen. Kuten Atso jossain sanoikin: ”ensimmäisistä rumpuiskuista asti ”perunat kellariin”-meininki.”
Tällaista musiikkia sitä mielellään itsekin tekisi. Kun vain osaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti