Opiskelusolukämppäni sängylle lävähti kurssikaverini napit korvilla riehumaan sanoin ”kuunnelkaa nyt s*****a, mikä
meininki!?!”. Sitten kuunneltiin. Ja kuunneltiin useampi kerta.
SOAD:n toinen levy oli Rick Rubinin tuottama ja siitä
johtuen tai johtumatta levy nousi ensimmäisellä sijalla kylmästi listaykköseksi
Kanadassa ja USA:ssa.
Monia eri tahtilajeja sisältävä kappale jäi kyllä
progemaailmaan viehtyneeseen heti mielenkiintoisena mieleen pomppimaan. Itselleni
erityisesti kolahtaa kappaleen energia ja ilmavuus. Serj Tankianin
persoonallinen ääni jyrää hienosti raskaammissa kohdissa, mutta maalailee
rauhallisissa paikoissa. Kaikki soittimet on sopivasti omilla paikoillaan,
mutta silti on koko ajan aistittavissa vaaran tuntu ja mielessä on pieni
epäilys, että pysyykö tämä lopulta kasassa?
Pysyy se kuitenkin ja on edelleen 20 vuoden jälkeen kappale, jota en
tietoisesti soittolistoilta hae, mutta en ikinä vaihda poiskaan, jos se vastaan
tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti