”Thin Lizzy – Jailbreak: Metallin olemus -listalla vastaan tuli Laiha-Lissu. Aika jämäkkä riffi tässä. Perjantai-fiilistä tässä on.
Judas Priest – Before the Dawn: Tässä sitten enemmän lauantaiaamun tunnelmia. Killing Machine on muuten kova albumi.
ZZ Top – Sharp Dressed Man: Riffipohjalta. Ei kai tämä koskaan kovin pahalta tunnu. Särössäkin sopivasti fuzzia ja phaseria.
Don huonot – Metsänelävien puolustusliitto: Viikonlopun keikkareissulla tämä löi silmille sen verran kovaa, että olen sen nyt kuunnellut jo kymmenisen kertaa. Kiemäinen Kingston Wall -riffi ja riittävän ylivedetyt lyriikat.
Juice Leskinen Slam – Haetarirock: Todettiin jäsen A:n kanssa, että on sitä Suomen maalla vielä artisteilla sanoittamista, että Juicen olan taakse pääsee väijymään. Tässä erityishuomio Safkan lauluosuuksille.
Pearl Jam – Sirens: Rypsi alkaa kukkia, joten Pearl Jamkin alkaa itää. Syksyllä se puhkeaa kukkaan.
AC/DC – Landslide: Flick off the Switch ei albumina tajuntaa räjäyttänyt, mutta sieltä löytyi tällainen rivakampi rytyytys. Youngin veljesten laatua.
Unwound – Look a Ghost: Post-hardcorea parin-kolmenkymmenen vuoden takaa. Toolin alkurytmejä tässä tapaillaan.
Pyhimys & Saimaa – Olen odottanut kärsivällisesti: Pyhimys tulee pääseemään lähelle Juicea, on kuitenkin vielä puolen suoranmitan päässä. Saimaa sen sijaan on vakuuttavasti ottanut vanhan Grand Slamin viitan kannettavakseen.
Jamiroquai – King For A Day: Jamiroquain Synkronized on pelottavan hyvä albumi. Menisi bändinä tänään alkavassa Ilosaarirockissa, mutta saattaa vielä olla vähän liian iso. Tästä kauhua, joka ei koskaan saa kliimaksiaan.”
T
”Pearl Jam - Off He Goes: Kadotettu helmiäinen.
Grateful Dead - Hell in a Bucket: Kaivautuminen GD:hen on paljastanut mm. tällaisen. "I"m enjoying the ride".
Creedence Clearwater Revival - Lodi: Kesäisen kevyt.
Carmen Miranda - Chica Chica Boom Chica: Radiosta kantautunut. Jää leppoisasti aivoradioon kiertämään...”
A
”Eva Cassidy - Fields of Gold: Kappaleenhan me kaikki tunnemme, mutta Evan ääni ja tulkinnan tunne on kerrassaan hienoa kuultavaa.
Randy Newman - Going Home: Olen aina ollut herkkänä akustisen pianon saundiin ja Randykin omaa oikeanlaisen tatsin koskettemille.
Brian Eno - The Paw Paw Negro Blowtorch: Jos tämän laulaisi Brian Ferry, niin tämä kävisi myös herrojen yhteisestä Roxy Music -aikojen laulusta.
Thin Lizzy - Still in Love With You: Lynottin kanssa laulupuolta duetoi Frankie Miller ja kitarasoolon lurittaa yhtyeen jo levyn koostamisvaiheessa jättänyt Gary Moore. Gary oli tässä vaiheessa mukana vain hetken paikkaamassa alkuperäiskitaristi Eric Bellin yllätyseron jättämää aukkoa.
Electric Light Orcestra - Manhattan Rumble (49th Street Massacre): Lynnen sävellys yhtyeen ensimmäiselle albumille, jolla mukana vielä mukana oli Roy Wood selloa ja monenlaista muuta soittamassa.
Milho Arai - Lucky Charms: Milhon tulkinta Steve Vain originaalista tänä vuonna julkaistulla albumilla Piano Reductions Vol. 2.
Steve Vai - Lucky Charms: Ja Steven originaali vuodelta 1999.”
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=0wBqd3BSS9yYn18oyULd7A[/embed]
perjantai 12. heinäkuuta 2019
perjantai 5. heinäkuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 27/2019
"Huomisen Ruuhet-keikan kunniaksi listaan kappaleita, jotka ovat vaikuttaneet paljon omiin tekemisiini bändin koskettimien takana.
Von Herzen Brothers - Disciple of the Sun: Tätä keikkaa mentiin sattumalta katsomaan, ja sen pohjilta pidettiin yhdet edelleen legendaarisimmista bänditreeneistä.
Anathema - Panic: Anathemaa ei oikein voi ohittaa muutenkaan, mutta tämä me soiteltiin coverina toisella keikallamme.
Opeth - Windowpane: Rauhallisempi Opeth on kuultavissa helposti nykysoitosta. Damnation oli ja on kova albumi.
Porcupine Tree - Arriving Somewhere But Not Here: Porcupine Tree on myös proge-musiikkina lähellä sitä, mitä Ruuhet soittaa. Ei siis loputonta kikkailua, vaan pyrkimys tehdä tarttuvia koukkuja.
Devin Townsend - Earth Day: Yksi niistä musiikillisista heräämisistä tapahtui tämän biisin myötä. Vastikään sitä oltiin Deviniä katsomassa ihan koko bändillä.
Pain of Salvation - Idioglossia: Ekan keikan alla soi tämä kappale. Se jännitys, tunnelma ja unelmien täyttymys. Jännitys on iän myötä karissut, mutta siistiähän se soittaminen edelleen on.
Symphony X - Communion and the Oracle: Tämän pianopätkän rakennetta olen varmaan tietoisesti tai tiedostamatta hakenut myös Ruuhien ekalla biisillä.
Dream Theater - Wait for Sleep: Muistan, kun sanoin äidilleni haluavani joskus tehdä tämän tyylisen kappaleen. On vieläkin DT:n kärkeä.
Gov't Mule - Thorazine Shuffle: Kiitos Mikolle. Tämä bändi oli sopiva tönäisy etelän rokin suuntaan, jonka kautta sain nujerrettua inhoni hammond-soundia kohtaan.
Kolmas Nainen - En oo kuullut mitään: Alavudella ollaan ja silloin Kolmatta Naista ei voi ohittaa."
T
"The Xcerts - Feels Like Falling in Love: Kappaleen nimi on vahvasti imeläkourrutettu, mutta itse kappale on reipasta kitararokkia.
Louise Hoffsten - Tease Me: Tovin tauon jälkeen uutta juurevaa musiikkia Louiselta.
Golden Earring - Future: Hollantilaisyhtye on perustettu 1961 ja viimeisin albumi julkaistiin 2012. Kokoonpanossa ovat edelleen perustajajäsenet George Kooymans ja Rinus Gerritsen - no, kun yhtye perustettiin, niin he olivat 13- / 15 vuotiaita. Tämä on vuoden 1982 albumilta Cut.
Ambrosia - Life Beyond LA (live): Tuhtia tavaraa yhtyeen vuoden 1978 Cincinatin keikalta.
Moby - James Bond Theme: Richard Hall aloitti uransa punk-yhtyeen (Varican Commandos) kitaristina, mutta sittemmin löysi elektronisemman musiikin omaksi lajikseen.
Jack Bruce & Robin Trower - Lives of Clay: Kun basson ja kitaran virtuoosit laittavat omat aineksensa samaan keittoon, niin tuloksena on aika maukas soppa."
Yyte
"Juha Hostikka & Dallape - Girlfriends Medley: Kohtalaista soitantaa. Menisi koesoittobiisistä...
Grateful Dead - Shakedown Street: Aloitin GD-projektin, tosin loppupäästä. Tämä on alkanut jäädä mieleen.
Liam Gallagher - The River: Uusi Liam. Joutuuko tässä elokuussa Helsinkiin lähtemään, ei niinkään näiden uusien vaan niiden Oasis-klassikoiden tähden.
Queen - Death on Two Legs: Viime viikonlopun korvamato, osa 1.
Whitesnake - Fool For Your Loving: viikonlopun korvamato, osa 2."
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=-Hl1iAqZQQCDbhWeNiZiXA[/embed]
Von Herzen Brothers - Disciple of the Sun: Tätä keikkaa mentiin sattumalta katsomaan, ja sen pohjilta pidettiin yhdet edelleen legendaarisimmista bänditreeneistä.
Anathema - Panic: Anathemaa ei oikein voi ohittaa muutenkaan, mutta tämä me soiteltiin coverina toisella keikallamme.
Opeth - Windowpane: Rauhallisempi Opeth on kuultavissa helposti nykysoitosta. Damnation oli ja on kova albumi.
Porcupine Tree - Arriving Somewhere But Not Here: Porcupine Tree on myös proge-musiikkina lähellä sitä, mitä Ruuhet soittaa. Ei siis loputonta kikkailua, vaan pyrkimys tehdä tarttuvia koukkuja.
Devin Townsend - Earth Day: Yksi niistä musiikillisista heräämisistä tapahtui tämän biisin myötä. Vastikään sitä oltiin Deviniä katsomassa ihan koko bändillä.
Pain of Salvation - Idioglossia: Ekan keikan alla soi tämä kappale. Se jännitys, tunnelma ja unelmien täyttymys. Jännitys on iän myötä karissut, mutta siistiähän se soittaminen edelleen on.
Symphony X - Communion and the Oracle: Tämän pianopätkän rakennetta olen varmaan tietoisesti tai tiedostamatta hakenut myös Ruuhien ekalla biisillä.
Dream Theater - Wait for Sleep: Muistan, kun sanoin äidilleni haluavani joskus tehdä tämän tyylisen kappaleen. On vieläkin DT:n kärkeä.
Gov't Mule - Thorazine Shuffle: Kiitos Mikolle. Tämä bändi oli sopiva tönäisy etelän rokin suuntaan, jonka kautta sain nujerrettua inhoni hammond-soundia kohtaan.
Kolmas Nainen - En oo kuullut mitään: Alavudella ollaan ja silloin Kolmatta Naista ei voi ohittaa."
T
"The Xcerts - Feels Like Falling in Love: Kappaleen nimi on vahvasti imeläkourrutettu, mutta itse kappale on reipasta kitararokkia.
Louise Hoffsten - Tease Me: Tovin tauon jälkeen uutta juurevaa musiikkia Louiselta.
Golden Earring - Future: Hollantilaisyhtye on perustettu 1961 ja viimeisin albumi julkaistiin 2012. Kokoonpanossa ovat edelleen perustajajäsenet George Kooymans ja Rinus Gerritsen - no, kun yhtye perustettiin, niin he olivat 13- / 15 vuotiaita. Tämä on vuoden 1982 albumilta Cut.
Ambrosia - Life Beyond LA (live): Tuhtia tavaraa yhtyeen vuoden 1978 Cincinatin keikalta.
Moby - James Bond Theme: Richard Hall aloitti uransa punk-yhtyeen (Varican Commandos) kitaristina, mutta sittemmin löysi elektronisemman musiikin omaksi lajikseen.
Jack Bruce & Robin Trower - Lives of Clay: Kun basson ja kitaran virtuoosit laittavat omat aineksensa samaan keittoon, niin tuloksena on aika maukas soppa."
Yyte
"Juha Hostikka & Dallape - Girlfriends Medley: Kohtalaista soitantaa. Menisi koesoittobiisistä...
Grateful Dead - Shakedown Street: Aloitin GD-projektin, tosin loppupäästä. Tämä on alkanut jäädä mieleen.
Liam Gallagher - The River: Uusi Liam. Joutuuko tässä elokuussa Helsinkiin lähtemään, ei niinkään näiden uusien vaan niiden Oasis-klassikoiden tähden.
Queen - Death on Two Legs: Viime viikonlopun korvamato, osa 1.
Whitesnake - Fool For Your Loving: viikonlopun korvamato, osa 2."
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=-Hl1iAqZQQCDbhWeNiZiXA[/embed]
perjantai 28. kesäkuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 26/2019
”Artillery – The Face of Fear: Great thrash album from danish veterans.”
Spinebrain
”Temple of the Dog – Hunger Strike: Tavallista ja aikakaudelleen tyypillistä, mutta parempaa grungea. Pyöränkorjausmusiikkia.
Lapinlahden Linnut – Tyttö huutaa hii!: Vahingossa tuli mieleeni. Parikymmentä vuotta sitten tämä oli mukava kipale, ja on tavallaan vieläkin. Ei tarvitse olla niin vakavaa aina.
Viikate – Hautajaissydän: Topi.
Tabula Rasa – Aamukasteen laiva: Yyten johdatuksesta tuli kuunneltua Tabula Rasaa. Omaperäistä on.
Mastodon – Crack The Skye: Crack the Skyeta kuuntelin tyttäreni ollessa ihan syli-ikäinen. Öisin valvovaa lasta nukutin usein napit korvissa ja välttelin talon narisevia lautoja.
Yngwie Malmsteen – My Resurrection: Facing the Animal on ynkkä-albumeiden kärkipäätä. Inttiaikojen autotunnelmaa.
Aretha Franklin – Come Back Baby: Vieraskynä Reijos-Tapsa joskus kaipaili groovea. Tässä sitä minusta on. Itse asiassa miehen oman bändin rytmiryhmän voisi kuvitella tätäkin kappaletta veivaamassa.
Interpol – No Big Deal: Uutta Interpolia. Ikinä en ole bändille syttynyt, mutta nyt kappaleessa on riittävästi QOTSAA, jotta se sykähdytti hitusen.
Children of Bodom – Suicide Bomber: Ettei mene ihan vaan hiimailuksi. Bodom on parhaimmillaan hyvä. Silloin, kun se on riittävän nopeaa.
Church of the Cosmic Skull – Revolution Comes With an Act of Love: On niin ”väärää” musiikkia tähän aikakauteen, että pakko oli laittaa listalle.”
T
”Porcupine Tree - Trains: Vahvat kesätunnelmat.
Juice Leskinen Slam - Pilvee pilvee: Yhden päivän korvamato.
Metallica - The Memory Remains: Pitkästä aikaa ja oli hyvä. Hävettävän huonosti on Load ja ReLoad hallussa...
Pearl Jam - Jeremy: Ten-levy soi pitkästä aikaa. Huippubiisiä toisen perään ja tässä oli korkein kohta.
Agents & Topi Sorsakoski - Tuuli tuo, tuuli vie: Parasta ennen ja nyt.”
A
”Molly Hatchet - Flirtin’ With Disaster: Ilotytöltä nimensä ottanut yhtye on yksi southern rockin lipunkantajista. Yhtyeen nykyisessä kokoonpanossa ei ole enää mukana yhtään alkuperäisjäsentä.
Robin Trower - Too Rolling Stoned (live): Troweriin tutustuin Procol Harumin kautta, vaikkakin hän oli jo 1962 perustamassa tämän edeltäjäksi mainittua the Paramounts -yhtyettä. The Paramounts toimi myös Sandy Shawn taustabändinä. Kitaristina Trower on yksinkertaisesti loistava, joissakin yhteyksissä mainitaan häntä Hendrixin manttelinperijänä. No minusta hän on vaan Jimiä parempi ja monipuolisempi muusikko.
Storyville - Born Without You: Nyt ei puhutta eduskunnan (kupeessa olevasta) kuppilasta, vaan texasilaisesta yhtyeestä, jonka perustivat mm. Steve Ray Vaughanin yhtyeen Double Troublen rytmikoneet Chris Layton (rummut) ja Tommy Shannon (basso).
Chicago - Sing, Sing, Sing: Albumillaan Night and Day Chicago teki omat tulkintansa jazzin ja amerikkalaisen laulukirjan merkittävistä klassikoista - hienoa musiikkia.
Jorge Santana - Love the Way: Carlosin veli Jorge on myöskin käynyt studiossa jonkin verran äänittelemässä. Tämä on vuoden 1978 tuotantoa. Ja Jorgen soitinhan on kitara, pääasiallisesti Fenderin Stratocaster. Onhan tämä enemmän poppia kuin isoveljensä tuotanto.
Supertramp - Fools Overture: Breakfast In America (1979)oli todellinen Supertrampin Superlevy, mutta jo pari vuotta aiemmin ilmestyneellä Even in the Quiestest Moments -albumilla oli hienoja, sanoisinko pop-proge-kappaleita kuten esimerkiksi Fool’s Overture, jolla mukana myös Winston Churchill: We never surrender.”
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=UCqjuSuaQh-qGIuTk4fq_g[/embed]
Spinebrain
”Temple of the Dog – Hunger Strike: Tavallista ja aikakaudelleen tyypillistä, mutta parempaa grungea. Pyöränkorjausmusiikkia.
Lapinlahden Linnut – Tyttö huutaa hii!: Vahingossa tuli mieleeni. Parikymmentä vuotta sitten tämä oli mukava kipale, ja on tavallaan vieläkin. Ei tarvitse olla niin vakavaa aina.
Viikate – Hautajaissydän: Topi.
Tabula Rasa – Aamukasteen laiva: Yyten johdatuksesta tuli kuunneltua Tabula Rasaa. Omaperäistä on.
Mastodon – Crack The Skye: Crack the Skyeta kuuntelin tyttäreni ollessa ihan syli-ikäinen. Öisin valvovaa lasta nukutin usein napit korvissa ja välttelin talon narisevia lautoja.
Yngwie Malmsteen – My Resurrection: Facing the Animal on ynkkä-albumeiden kärkipäätä. Inttiaikojen autotunnelmaa.
Aretha Franklin – Come Back Baby: Vieraskynä Reijos-Tapsa joskus kaipaili groovea. Tässä sitä minusta on. Itse asiassa miehen oman bändin rytmiryhmän voisi kuvitella tätäkin kappaletta veivaamassa.
Interpol – No Big Deal: Uutta Interpolia. Ikinä en ole bändille syttynyt, mutta nyt kappaleessa on riittävästi QOTSAA, jotta se sykähdytti hitusen.
Children of Bodom – Suicide Bomber: Ettei mene ihan vaan hiimailuksi. Bodom on parhaimmillaan hyvä. Silloin, kun se on riittävän nopeaa.
Church of the Cosmic Skull – Revolution Comes With an Act of Love: On niin ”väärää” musiikkia tähän aikakauteen, että pakko oli laittaa listalle.”
T
”Porcupine Tree - Trains: Vahvat kesätunnelmat.
Juice Leskinen Slam - Pilvee pilvee: Yhden päivän korvamato.
Metallica - The Memory Remains: Pitkästä aikaa ja oli hyvä. Hävettävän huonosti on Load ja ReLoad hallussa...
Pearl Jam - Jeremy: Ten-levy soi pitkästä aikaa. Huippubiisiä toisen perään ja tässä oli korkein kohta.
Agents & Topi Sorsakoski - Tuuli tuo, tuuli vie: Parasta ennen ja nyt.”
A
”Molly Hatchet - Flirtin’ With Disaster: Ilotytöltä nimensä ottanut yhtye on yksi southern rockin lipunkantajista. Yhtyeen nykyisessä kokoonpanossa ei ole enää mukana yhtään alkuperäisjäsentä.
Robin Trower - Too Rolling Stoned (live): Troweriin tutustuin Procol Harumin kautta, vaikkakin hän oli jo 1962 perustamassa tämän edeltäjäksi mainittua the Paramounts -yhtyettä. The Paramounts toimi myös Sandy Shawn taustabändinä. Kitaristina Trower on yksinkertaisesti loistava, joissakin yhteyksissä mainitaan häntä Hendrixin manttelinperijänä. No minusta hän on vaan Jimiä parempi ja monipuolisempi muusikko.
Storyville - Born Without You: Nyt ei puhutta eduskunnan (kupeessa olevasta) kuppilasta, vaan texasilaisesta yhtyeestä, jonka perustivat mm. Steve Ray Vaughanin yhtyeen Double Troublen rytmikoneet Chris Layton (rummut) ja Tommy Shannon (basso).
Chicago - Sing, Sing, Sing: Albumillaan Night and Day Chicago teki omat tulkintansa jazzin ja amerikkalaisen laulukirjan merkittävistä klassikoista - hienoa musiikkia.
Jorge Santana - Love the Way: Carlosin veli Jorge on myöskin käynyt studiossa jonkin verran äänittelemässä. Tämä on vuoden 1978 tuotantoa. Ja Jorgen soitinhan on kitara, pääasiallisesti Fenderin Stratocaster. Onhan tämä enemmän poppia kuin isoveljensä tuotanto.
Supertramp - Fools Overture: Breakfast In America (1979)oli todellinen Supertrampin Superlevy, mutta jo pari vuotta aiemmin ilmestyneellä Even in the Quiestest Moments -albumilla oli hienoja, sanoisinko pop-proge-kappaleita kuten esimerkiksi Fool’s Overture, jolla mukana myös Winston Churchill: We never surrender.”
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=UCqjuSuaQh-qGIuTk4fq_g[/embed]
torstai 20. kesäkuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 24/2019
”Kultaa ja timantteja – Topi Sorsakosken parhaat: Ei kai suomalainen juhannus ole mitään ilman Topia? Tässä sitä tulee tuonne rokin sekaan.”
T
”Creedence Clearwater Revival – Best Of: Juhannus- ja kesämusiikkia. Biisiäkään ei tarvitse skipata, vaan antaa soljua lailla vihreän joen.”
A
”Billy Idol – Idolize Yourself – The Best of Billy Idol: Ajelin viikolla mutkin Jyväskylässä ja tämä albumi piti kuunnella muutamaan kertaan. Todellinen hittikavalkadi, joka tahditti kaasujalkaa mukavasti (valoja kuitenkin räpsäyttelemättä). Kun näin Billyn aikoinaan Oulussa, olin positiivisesti yllättynyt. Mies takoo rokkiaan energialla, mutta melodian kaaret huomioiden.”
Yyte
”Lynyrd Skynyrd – All Time Greatest Hits: Some jams are way better than I remembered. Still Sweet Home Alabama gets a bit repetitive in the long run.”
Spinebrain
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=ODQxyNb8TmuOjdbTAEo1Ww[/embed]
T
”Creedence Clearwater Revival – Best Of: Juhannus- ja kesämusiikkia. Biisiäkään ei tarvitse skipata, vaan antaa soljua lailla vihreän joen.”
A
”Billy Idol – Idolize Yourself – The Best of Billy Idol: Ajelin viikolla mutkin Jyväskylässä ja tämä albumi piti kuunnella muutamaan kertaan. Todellinen hittikavalkadi, joka tahditti kaasujalkaa mukavasti (valoja kuitenkin räpsäyttelemättä). Kun näin Billyn aikoinaan Oulussa, olin positiivisesti yllättynyt. Mies takoo rokkiaan energialla, mutta melodian kaaret huomioiden.”
Yyte
”Lynyrd Skynyrd – All Time Greatest Hits: Some jams are way better than I remembered. Still Sweet Home Alabama gets a bit repetitive in the long run.”
Spinebrain
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=ODQxyNb8TmuOjdbTAEo1Ww[/embed]
perjantai 7. kesäkuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 23/2019
”Liam Gallagher - Shockwave: Uusi Liam-single ilmaantui männäyönä. Tutuilla linjoilla jatkuu.
Dr. John - Right Place Wrong Time: Ensimmäinen aamulla silmiin sattunut uutinen oli Dr. Johnin edesmeno. Herra on paikallaan muistaa viikon Aivoradiossa.
Bon Jovi - Blood on Blood: Tallinnan-keikka oli ja meni. Tämänkin soittivat ja kyseessä oli oikeastaan ainoa biisi, joka todella harmitti kun jäi kuulematta livenä. Ei ole Suomessa soinut niillä keikoilla, joilla itse olen ollut...
Topi Sorsakoski & Agents - Romanialainen kitara: Tätä piti soitella treenatessa yhtä kesän keikkaa kohti. Jotain kiehtovaa tässä sävelmässä on.”
A
”ZZ Top - Tres Hombres (albumi): Sadly I missed the gig this week in Helsinki and after watching the documentary in Yle Areena, I got even more bummed. 50 years rocking with the same members, hats off!!!
Spinebrain
”Kansas - Dust in the Wind (live): Latasin itselleni yhtyeen Live at Whisky albumi, jolta tämä hieno tulkinta.
D-A-D - No Doubt About It: Tanskalaisorkesteri on uusimmalla albumillaan, A Prayer for the Loud, vahvassa vedossa. Ja sanomakin on kohdillaan.
Trammps - Seasons for the Girls: Pehmeäpää discosoulia 1970-luvun hittikoneelta.
Bohemian Betyars - Csavargó: Tallinnan torilla bongattua unkarilaismusiikkia.
Blassics - Happy News Energing: Afrofunkia Hämeenlinnasta genren olemusta vahvasti kunnioittaen.
Chicago - All is Well: Chicago V (1972) oli ensimmäinen hankkimani yhtyeen albumeista. Etenkin soittopuoli on komeaa kuunneltavaa ja lauluharmoniat oivassa balanssissa.
Leonard Cohen (Live in London) - Boogie Street: hienosti laululettu ja tyylitietoisesti taustoitettua Cohenia Lontoon kylällä.
Crusaders (Royal Jam) - Never Make a Move Too Soon: Loistava Crusaders live feat. B.B. King.
Steve Winwood - Domingo Morning: 2003 vuoden albumillaan About Time Steve palasi juurilleen - musiikkiin, jossa hammondilla ja rummuilla luodaan kappaleiden runkokehikot.”
Yyte
”The Doobie Brothers – China Grove: Mukava riffi, jonka tahtiin jalat polkevat tahtia. Autoilumusaa.
Missikisat – Proteus: Stoner-meininkiä ja jotain sellaista, että voisi soida Ilosaarirockissa.
Kamchatka – Perfect: Jatketaan sitä autotunnelmaa. Näinhän se pitää rokkia soittaa!
Apocalyptica feat. Sandra Nasic – Path II: Kumpikin artisteista oli aika pinnalla tuolloin. Tästä on kohta 20 vuotta, mutta edelleen kuulostaa hyvältä.
Steve Reich – Drumming 1: Matemaattisen musiikin pioneeri. Tätä teosta, jossa yhtä rytmiä toistetaan kaksitoista kahdeksasosaa, olen ollut näkemässä livenä. Oli melkoista. Miettikää teosta metalliriffeinä, sieltä löytyvät ne kaikki.
Low – On the Edge Of: Parhaillaan Sidewaysissa soittava bändi osuu ajoittain todella syvälle kultasuoneen.
Aarno Raninen – On hetki: Ensimmäisiä kappaleita, joita olen pianolla osannut soittaa. Kesämökkimusiikkia ja aika kova sävellys.
Roy Orbison – Oh, Pretty Woman: Roy on legenda. Tämä kappalekin on. Menee myös tuohon kesämökkikategoriaan.
Mike Post – Theme From NYPD: Paras poliisisarja ja sen legendaarinen tunnari. Mike on muuten säveltänyt sen Hill Street Bluesinkin teemaan.
Dubmood – Monkey Island: Tietokonemusiikkia ja varsinkin tietokonepelimuusiikkia on tehty aika hyvääkin. Tässä yksi tunnistettava versiointi.”
T
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=968tJUazSOCLtBTxFlNfYQ[/embed]
Dr. John - Right Place Wrong Time: Ensimmäinen aamulla silmiin sattunut uutinen oli Dr. Johnin edesmeno. Herra on paikallaan muistaa viikon Aivoradiossa.
Bon Jovi - Blood on Blood: Tallinnan-keikka oli ja meni. Tämänkin soittivat ja kyseessä oli oikeastaan ainoa biisi, joka todella harmitti kun jäi kuulematta livenä. Ei ole Suomessa soinut niillä keikoilla, joilla itse olen ollut...
Topi Sorsakoski & Agents - Romanialainen kitara: Tätä piti soitella treenatessa yhtä kesän keikkaa kohti. Jotain kiehtovaa tässä sävelmässä on.”
A
”ZZ Top - Tres Hombres (albumi): Sadly I missed the gig this week in Helsinki and after watching the documentary in Yle Areena, I got even more bummed. 50 years rocking with the same members, hats off!!!
Spinebrain
”Kansas - Dust in the Wind (live): Latasin itselleni yhtyeen Live at Whisky albumi, jolta tämä hieno tulkinta.
D-A-D - No Doubt About It: Tanskalaisorkesteri on uusimmalla albumillaan, A Prayer for the Loud, vahvassa vedossa. Ja sanomakin on kohdillaan.
Trammps - Seasons for the Girls: Pehmeäpää discosoulia 1970-luvun hittikoneelta.
Bohemian Betyars - Csavargó: Tallinnan torilla bongattua unkarilaismusiikkia.
Blassics - Happy News Energing: Afrofunkia Hämeenlinnasta genren olemusta vahvasti kunnioittaen.
Chicago - All is Well: Chicago V (1972) oli ensimmäinen hankkimani yhtyeen albumeista. Etenkin soittopuoli on komeaa kuunneltavaa ja lauluharmoniat oivassa balanssissa.
Leonard Cohen (Live in London) - Boogie Street: hienosti laululettu ja tyylitietoisesti taustoitettua Cohenia Lontoon kylällä.
Crusaders (Royal Jam) - Never Make a Move Too Soon: Loistava Crusaders live feat. B.B. King.
Steve Winwood - Domingo Morning: 2003 vuoden albumillaan About Time Steve palasi juurilleen - musiikkiin, jossa hammondilla ja rummuilla luodaan kappaleiden runkokehikot.”
Yyte
”The Doobie Brothers – China Grove: Mukava riffi, jonka tahtiin jalat polkevat tahtia. Autoilumusaa.
Missikisat – Proteus: Stoner-meininkiä ja jotain sellaista, että voisi soida Ilosaarirockissa.
Kamchatka – Perfect: Jatketaan sitä autotunnelmaa. Näinhän se pitää rokkia soittaa!
Apocalyptica feat. Sandra Nasic – Path II: Kumpikin artisteista oli aika pinnalla tuolloin. Tästä on kohta 20 vuotta, mutta edelleen kuulostaa hyvältä.
Steve Reich – Drumming 1: Matemaattisen musiikin pioneeri. Tätä teosta, jossa yhtä rytmiä toistetaan kaksitoista kahdeksasosaa, olen ollut näkemässä livenä. Oli melkoista. Miettikää teosta metalliriffeinä, sieltä löytyvät ne kaikki.
Low – On the Edge Of: Parhaillaan Sidewaysissa soittava bändi osuu ajoittain todella syvälle kultasuoneen.
Aarno Raninen – On hetki: Ensimmäisiä kappaleita, joita olen pianolla osannut soittaa. Kesämökkimusiikkia ja aika kova sävellys.
Roy Orbison – Oh, Pretty Woman: Roy on legenda. Tämä kappalekin on. Menee myös tuohon kesämökkikategoriaan.
Mike Post – Theme From NYPD: Paras poliisisarja ja sen legendaarinen tunnari. Mike on muuten säveltänyt sen Hill Street Bluesinkin teemaan.
Dubmood – Monkey Island: Tietokonemusiikkia ja varsinkin tietokonepelimuusiikkia on tehty aika hyvääkin. Tässä yksi tunnistettava versiointi.”
T
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=968tJUazSOCLtBTxFlNfYQ[/embed]
tiistai 28. toukokuuta 2019
Keikka-arvio: Eppu Normaali @ Pöheikön Pölläys, Ylöjärvi, 24.5.2019
Eppu Normaali avasi keikkakesänsä viime viikon perjantaina 24.5. kotitanhuvillaan Ylöjärvellä 28. kertaa järjestetyssä Pöheikön Pölläys-tapahtumassa. Allekirjoittanut kaapi keikkalipun ja majoituksen takataskuun välittömästi viime marraskuussa kun esiintyminen julkistettiin: olisihan kyseessä ensimmäinen ”oikea” Eppu-keikka liki kahteen vuoteen.
Aamujuna Joensuusta kutsui perinteiseen keikkareissutyyliin klo 7 ja harmaa Tampere saavutettiin Pieksamäen aseman bluesin jälkeen puolen päivän maissa. Lähiliikennebussilla alkuillasta kohti Ylöjärveä ja välittömästi porttien auettua klo 19 eturiviin pitämään paikkaa.
Lämmittelynumerona toimi Jenni Mustajärvi yhtyeineen. Aivan tarttuvia biisejä, vaikkakin alkusetistä tuli aika monta samansykkeistä kappaletta. Bändi ja Jenni itse kyllä toimivat hyvin! Myös isä-Pauli oli tarkkailemassa meininkiä lavan reunalla.
Klo 22.15 oli sitten pääesiintyjän vuoro. Aloitus viivästyi kuitenkin pari minuuttia, kun teknikot nostelivat käsiään pystyyn Pantsen (uusien?) kitaraefektien kanssa. Tahroja paperilla räimäytti kuitenkin tunnelman heti teltan kattoon. Pientä kiertohämminkiä meinasi olla, mutta sen ei annettu latistaa. Heti perään ammutut Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ja Vihreän joen rannalla (kauan sitten) poistivat omat epäilykset siitä, oliko tässä reissussa mitään järkeä. Hienosti soi ja Yhtye oli harjoitelleessa sekä inspiroituneessa iskussa.
Ensimmäisessä puheenvuorossaan Martti totesi, että edellisen keikan jälkeen valtaosasta bändiä on tullut virallisesti vanhoja. Lisäksi hän omisti ainakin tämän ensimmäisen keikan alkuaikojen voimahahmolle Mikko Saarelalle, jonka kädenjälkeä kuultiin vahvasti seuranneessa helmessä Hipit rautaa.
Minun aurinkolasit kuultiin toissa kesältä tuttuna duettona Martin ja Sami Ruusukallion esittämänä. Sitä seurasi toinen, vielä kauemmaksi historiassa ulottanut, Saarela-biisi Maitokuski-twist. Esi-eppu-aikainen ralli, jota oli selvästi harjoiteltu ja sovitettu lisää maaliskuisen Tavastian-keikan jälkeen.
Näiden parin obskuriteetin jälkeen alettiin siirtyä hittejä kohti kahden loisteliaan numeron myötä. Pimeyden tango ja Vuonna ’85 soivat molemmat rouheasti ja röyhkeästi, niitä seuranneen On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa-biisin ollessa jälleen piristävä poikkeus hittikavalkaadissa.
Keikan top3-hetkiin lukeutui Kun olet poissa. Viimeisimpänä keikkakesänä 2017 piti kiertää neljä keikkaa kolmen kuukauden aikana, että sen sai kuulla: nyt osui heti. Loistava tunnelma ja hienoa soittoa lopukkeen vyöryessä biisin teeman mukaisesti. KOP:in jälkeen oltiinkin turvallisesti klassikko-osastolla loppukeikan ajan.
Valistusosuudesta vastasi jälleen parivaljakko Murheellisten laulujen maa ja Baarikärpänen. Jälkimmäisessä Torvinen soitti muutama vuosi sittenkin nähtyä led-valoin koristeltua kitaraa, jonka sointi oli tällä kertaa mallinnettu akustiseksi. Eli pitkästä aikaa paluuta vanhaan meininkiin, kun Baarikärpänen säestetään akkarilla! Urheiluhullu sisälsi tietenkin Martin lihasten esittelyt.
Joka päivä ja joka ikinen yö on aina mahtava eikä sortunut tällä kertaa ylisoittamiseen kuten joskus. Puhtoinen lähiöni seurasi sitä, kuten usein. ”Lähiön” lopun vihellyssoolossa kuultiin piiitkäästä aikaa bassosoolo takanojineen, kuten joskus aikoinaan. Mukava välähdys menneestä tämäkin.
Loppukirissä soinut Linnunradan laidalla eli hieman erilaisella kitarakompilla kuin aiemmin ja Aku ryskytti massiivisesti. Teltassa olleet useampi subbari tehostivat eritysesti bassorumpua nasakasti. Kitara, taivas ja tähdet ja viimeisenä kuultu Voi kuinka me sinua kaivataan saattelivat pääsetin loppuun Kahdeksas ihme-levyn tunnelmissa.
Encoreen saavuttiin Martin juontaessa sisään biisin, jonka ajankohtaisuudesta poliitikot ovat pitäneet hyvän huolen. Vuoron sai Suomi-ilmiö, joka on livenä aina parempi kuin levyllä kertosäkeen yhteislauluineen. Toiseksi viimeisenä kuultiin haikeankaunis Kaikki häipyy, on vain nyt ennen kuin Njet njet saatteli hienon keikan maaliinsa loppuryminöineen.
Hieno keikkareissu siis takana jälleen. Lavalta kouraan saatu biisilista muuten paljasti, että encoressa oli tarkoitus soittaa neljä biisiä. Keikka päättyi tasan klo 00.00, mutta Pidetään ikävää jäi pois. Jos alussa ei olisi ollut siitä muutaman minuutin viivästystä kitarakamojen kanssa, niin ehkä se olisi kuultu...
Biisilista kokonaisuudessaan:
Muutama keikkavideo löytyy täältä: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEZ7g9CKSQ_dIfcT1jRBlAX0
Aamujuna Joensuusta kutsui perinteiseen keikkareissutyyliin klo 7 ja harmaa Tampere saavutettiin Pieksamäen aseman bluesin jälkeen puolen päivän maissa. Lähiliikennebussilla alkuillasta kohti Ylöjärveä ja välittömästi porttien auettua klo 19 eturiviin pitämään paikkaa.
Lämmittelynumerona toimi Jenni Mustajärvi yhtyeineen. Aivan tarttuvia biisejä, vaikkakin alkusetistä tuli aika monta samansykkeistä kappaletta. Bändi ja Jenni itse kyllä toimivat hyvin! Myös isä-Pauli oli tarkkailemassa meininkiä lavan reunalla.
Klo 22.15 oli sitten pääesiintyjän vuoro. Aloitus viivästyi kuitenkin pari minuuttia, kun teknikot nostelivat käsiään pystyyn Pantsen (uusien?) kitaraefektien kanssa. Tahroja paperilla räimäytti kuitenkin tunnelman heti teltan kattoon. Pientä kiertohämminkiä meinasi olla, mutta sen ei annettu latistaa. Heti perään ammutut Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ja Vihreän joen rannalla (kauan sitten) poistivat omat epäilykset siitä, oliko tässä reissussa mitään järkeä. Hienosti soi ja Yhtye oli harjoitelleessa sekä inspiroituneessa iskussa.
Ensimmäisessä puheenvuorossaan Martti totesi, että edellisen keikan jälkeen valtaosasta bändiä on tullut virallisesti vanhoja. Lisäksi hän omisti ainakin tämän ensimmäisen keikan alkuaikojen voimahahmolle Mikko Saarelalle, jonka kädenjälkeä kuultiin vahvasti seuranneessa helmessä Hipit rautaa.
Minun aurinkolasit kuultiin toissa kesältä tuttuna duettona Martin ja Sami Ruusukallion esittämänä. Sitä seurasi toinen, vielä kauemmaksi historiassa ulottanut, Saarela-biisi Maitokuski-twist. Esi-eppu-aikainen ralli, jota oli selvästi harjoiteltu ja sovitettu lisää maaliskuisen Tavastian-keikan jälkeen.
Näiden parin obskuriteetin jälkeen alettiin siirtyä hittejä kohti kahden loisteliaan numeron myötä. Pimeyden tango ja Vuonna ’85 soivat molemmat rouheasti ja röyhkeästi, niitä seuranneen On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa-biisin ollessa jälleen piristävä poikkeus hittikavalkaadissa.
Keikan top3-hetkiin lukeutui Kun olet poissa. Viimeisimpänä keikkakesänä 2017 piti kiertää neljä keikkaa kolmen kuukauden aikana, että sen sai kuulla: nyt osui heti. Loistava tunnelma ja hienoa soittoa lopukkeen vyöryessä biisin teeman mukaisesti. KOP:in jälkeen oltiinkin turvallisesti klassikko-osastolla loppukeikan ajan.
Valistusosuudesta vastasi jälleen parivaljakko Murheellisten laulujen maa ja Baarikärpänen. Jälkimmäisessä Torvinen soitti muutama vuosi sittenkin nähtyä led-valoin koristeltua kitaraa, jonka sointi oli tällä kertaa mallinnettu akustiseksi. Eli pitkästä aikaa paluuta vanhaan meininkiin, kun Baarikärpänen säestetään akkarilla! Urheiluhullu sisälsi tietenkin Martin lihasten esittelyt.
Joka päivä ja joka ikinen yö on aina mahtava eikä sortunut tällä kertaa ylisoittamiseen kuten joskus. Puhtoinen lähiöni seurasi sitä, kuten usein. ”Lähiön” lopun vihellyssoolossa kuultiin piiitkäästä aikaa bassosoolo takanojineen, kuten joskus aikoinaan. Mukava välähdys menneestä tämäkin.
Loppukirissä soinut Linnunradan laidalla eli hieman erilaisella kitarakompilla kuin aiemmin ja Aku ryskytti massiivisesti. Teltassa olleet useampi subbari tehostivat eritysesti bassorumpua nasakasti. Kitara, taivas ja tähdet ja viimeisenä kuultu Voi kuinka me sinua kaivataan saattelivat pääsetin loppuun Kahdeksas ihme-levyn tunnelmissa.
Encoreen saavuttiin Martin juontaessa sisään biisin, jonka ajankohtaisuudesta poliitikot ovat pitäneet hyvän huolen. Vuoron sai Suomi-ilmiö, joka on livenä aina parempi kuin levyllä kertosäkeen yhteislauluineen. Toiseksi viimeisenä kuultiin haikeankaunis Kaikki häipyy, on vain nyt ennen kuin Njet njet saatteli hienon keikan maaliinsa loppuryminöineen.
Hieno keikkareissu siis takana jälleen. Lavalta kouraan saatu biisilista muuten paljasti, että encoressa oli tarkoitus soittaa neljä biisiä. Keikka päättyi tasan klo 00.00, mutta Pidetään ikävää jäi pois. Jos alussa ei olisi ollut siitä muutaman minuutin viivästystä kitarakamojen kanssa, niin ehkä se olisi kuultu...
Biisilista kokonaisuudessaan:
- Tahroja paperilla
- Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset
- Vihreän joen rannalla (kauan sitten)
- Hipit rautaa
- Minun aurinkolasit
- Maitokuski-twist
- Pimeyden tango
- Vuonna ’85
- On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa
- Kun olet poissa
- Murheellisten laulujen maa
- Baarikärpänen
- Urheiluhullu
- Joka päivä ja joka ikinen yö
- Puhtoinen lähiöni
- Linnunradan laidalla
- Kitara, taivas ja tähdet
- Voi kuinka me sinua kaivataan
- Suomi-ilmiö
- Kaikki häipyy, on vain nyt
- Njet njet
Muutama keikkavideo löytyy täältä: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEZ7g9CKSQ_dIfcT1jRBlAX0
perjantai 24. toukokuuta 2019
Ausculto - Viikon Aivoradio 20/2019
”Talking Heads - Genius of Love (Stop Making Sense): Alunperin Tom Tom Clubin hitti vuodelta 1981. Ja Tom Tom Clubhan oli alun perin Talking Heads yhtyeen Chris Frantzin ja Tina Weymouthin sivuprojekti. Stop Making Sense on samannimisen kolmesta Talking Heads -konsertista koostetun elokuvan soundtrack.
Edwyn Collins - Gorgeus George: Orange Juicen hajottua Edwyn aloitti soolouransa. Hänen kolmannella sooloalbumillaan suurimman hittinsä (A Girl Like You) lisäksi on myös näinkin upea kappale.
Little Steven - Soul Power Twist: Tuoreelta Summer of Sorcery -albumilta. Jotekin tulee mieleen Southside Johnny & the Dukes, jossa tosin mr. Zandt on myöskin soitellut. Päivitettyjä nuoruuden kaikusointuja.
Ulf Lundell - Definitivt religion: Albumille Tranorna kommer Ulf on työstänyt bändiversioiksi seitsemän kappaletta viimevuotiselta Skisser-levyltään. Vahvaa, vahvaa Ulfin tulkintaa ja bändityöskentelyä.
Ulf Lundell - Klockorna: Otetaanpa kuunteluun sitten kappale albumilta Skisser. Mies ja kitara, toimii näinkin.
Ismo Alanko - Voi ei!: Ismo pyrkii tekemään sellaista musiikkia, jota itse haluaisi kuunnella. Kelpaa minullekin.
West, Bruce & Laing - Pleasure: 70-luvun perus jytä meininkiä tältä ns. super triolta.”
Yyte
”Kingston Wall – I Feel Love: Donna Summeria paljon paremmassa muotissa. Tässäkin kappaleessa on sellainen juoksukisafiilis.
Devin Townsend Band – Storm: Sateisen kesäpäivän musiikkia. Luvattoman kova laulusuoritus.
Gov’t Mule – Mr. Man: Perinteistä eteläistä rokkia, mutta niin pirun hyvin esitettyä. Tämä sinne aurinkoisempiin päiviin.
Porcupine Tree – Trains: Aletaan kolkutella niitä aikoja, kun tämä kappale soi takaraivon sopukoissa. Kesäillat ja Trains… huoh.
Rhapsody of Fire – Seven Heroic Deeds: Piti nostaa Rhapsodylta listalle sellainen kappale, jossa ei ole of-sanaa. Se on nimittäin jokseenkin harvinaista. Takuuvarmaa sinfoniametallia.
Rainbow – Stargazer: Rainbown parhaan levyn parhaita kappaleita. Kappale taitaa olla New York-miksauksena, mutta se ei huononna tehoa.
Arch/Matheos – Straight and Narrow: Sattuman kaupalla tuli vetävä power metal -biisi vastaan. Helloweeniä, Edguyta ja pikkuisen enemmän progea. Oikein hyvä.
Masterplan – Headbangers Ballroom: Ja sitten noita edellisiä ihan oikeasti. Jorn Lande on parhaita metallilaulajia ikinä.
Ghosts on TV – End All States: Vaikuttavaa Suomi-musaa. Jälleen on tunnelma kuin kesämökki vesisateella. Vihreä ja syvä.
Godspeed You! Black Emperor – Storm: Post-rockia mp3-ajalta. Parikymmentä minuuttia miellyttävissä tunnelmissa.”
T
”Tässä matkalla kesän ensimmäiselle Eppu-keikalle voisi koota puoli tusinaa biisiä heiltä. Orkesterin kehityskaarikin hahmottuu samalla.
Pop pop pop
Vahantajoki
Taivaassa perheet turvataan
Kaikki häipyy, on vain nyt
Kivenä kengässä
Suolaista sadetta”
A
[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=nEtV75dESMmAzOzbAzJsYQ[/embed]
Edwyn Collins - Gorgeus George: Orange Juicen hajottua Edwyn aloitti soolouransa. Hänen kolmannella sooloalbumillaan suurimman hittinsä (A Girl Like You) lisäksi on myös näinkin upea kappale.
Little Steven - Soul Power Twist: Tuoreelta Summer of Sorcery -albumilta. Jotekin tulee mieleen Southside Johnny & the Dukes, jossa tosin mr. Zandt on myöskin soitellut. Päivitettyjä nuoruuden kaikusointuja.
Ulf Lundell - Definitivt religion: Albumille Tranorna kommer Ulf on työstänyt bändiversioiksi seitsemän kappaletta viimevuotiselta Skisser-levyltään. Vahvaa, vahvaa Ulfin tulkintaa ja bändityöskentelyä.
Ulf Lundell - Klockorna: Otetaanpa kuunteluun sitten kappale albumilta Skisser. Mies ja kitara, toimii näinkin.
Ismo Alanko - Voi ei!: Ismo pyrkii tekemään sellaista musiikkia, jota itse haluaisi kuunnella. Kelpaa minullekin.
West, Bruce & Laing - Pleasure: 70-luvun perus jytä meininkiä tältä ns. super triolta.”
Yyte
”Kingston Wall – I Feel Love: Donna Summeria paljon paremmassa muotissa. Tässäkin kappaleessa on sellainen juoksukisafiilis.
Devin Townsend Band – Storm: Sateisen kesäpäivän musiikkia. Luvattoman kova laulusuoritus.
Gov’t Mule – Mr. Man: Perinteistä eteläistä rokkia, mutta niin pirun hyvin esitettyä. Tämä sinne aurinkoisempiin päiviin.
Porcupine Tree – Trains: Aletaan kolkutella niitä aikoja, kun tämä kappale soi takaraivon sopukoissa. Kesäillat ja Trains… huoh.
Rhapsody of Fire – Seven Heroic Deeds: Piti nostaa Rhapsodylta listalle sellainen kappale, jossa ei ole of-sanaa. Se on nimittäin jokseenkin harvinaista. Takuuvarmaa sinfoniametallia.
Rainbow – Stargazer: Rainbown parhaan levyn parhaita kappaleita. Kappale taitaa olla New York-miksauksena, mutta se ei huononna tehoa.
Arch/Matheos – Straight and Narrow: Sattuman kaupalla tuli vetävä power metal -biisi vastaan. Helloweeniä, Edguyta ja pikkuisen enemmän progea. Oikein hyvä.
Masterplan – Headbangers Ballroom: Ja sitten noita edellisiä ihan oikeasti. Jorn Lande on parhaita metallilaulajia ikinä.
Ghosts on TV – End All States: Vaikuttavaa Suomi-musaa. Jälleen on tunnelma kuin kesämökki vesisateella. Vihreä ja syvä.
Godspeed You! Black Emperor – Storm: Post-rockia mp3-ajalta. Parikymmentä minuuttia miellyttävissä tunnelmissa.”
T
”Tässä matkalla kesän ensimmäiselle Eppu-keikalle voisi koota puoli tusinaa biisiä heiltä. Orkesterin kehityskaarikin hahmottuu samalla.
Pop pop pop
Vahantajoki
Taivaassa perheet turvataan
Kaikki häipyy, on vain nyt
Kivenä kengässä
Suolaista sadetta”
A
[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=nEtV75dESMmAzOzbAzJsYQ[/embed]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)