The first song on this list from whose original release I have personal memories. WTCOOO was released as the first single of the Wrecking Ball-album on January 19th in 2012. Bruce accompanies himself playing almost all instruments with the help of Ron Aniello, three female backing singers (Patti Scialfa, Soozie Tyrell and Lisa Lowell) and New York Chamber Consort-string section.
Right from the intro it’s clear that this is a more straight-forward rock song than any in the previous album Working on a Dream. As a composition WTCOOO is a simple three chord tune, but the chords and melody are twiddled enough that the interest remains. Although the E Street Band isn’t playing you know right from the album version that this song is going to work great with that band. The piano tinkles and the refrain was made for big audiences.
The lyrics are fundamentally politic once again in a way Born in the U.S.A. was 30 years prior. “We take care of our own” means in this case that our own haven’t really been taken care of. A song at first glance thought to be positive and community declarative gets a bittersweet tone. But when you listen the song closely it’s clear right from the start.
I been knocking on the door that holds the throne
I been looking for the map that leads me home
I been stumbling on good hearts turned to stone
The road of good intentions has gone dry as a bone
We take care of our own
We take care of our own
Wherever this flag’s flown
We take care of our own
The second verse refers straightly to the events in the United States during the first decade of the 2000s. Especially hurricane Catrina, which rampaged especially in New Orleans, has had a deep impression on people. There’s another reference to the same city a moment later. “Shotgun shack” is the appellation for the little dwelling houses that were built a lot in the U.S. in the end of 1800s and the beginning of the 1900s. Superdome, on the other hand, is a sports arena in Louisiana from which thousands of people searched for safety from Catrina. The help given to the area has been criticized pretty much after the events.
From Chicago to New Orleans
From the muscle to the bone
From the shotgun shack to the Superdome
There ain’t no help, the cavalry stayed home
There ain’t no one hearing the bugle blowin’
We take care of our own
We take care of our own
Wherever this flag’s flown
We take care of our own
Through an interlude we come to the last verse in which a contrast is built between a quiet background and even an angry text. This is the line between an American dream and reality which Bruce often hangs on to. The same themes are universal, however. This is followed with rhetorical, acrid questions because in reality there’s no taking care of of our own or the others.
Where’re the eyes, the eyes with the will to see
Where’re the hearts that run over with mercy
Where’s the love that has not forsaken me
Where’s the work that’ll set my hands, my soul free
Where’s the spirit that’ll reign over me
Where’s the promise from sea to shining sea
Wherever this flag is flown
We take care of our own
We take care of our own
Wherever this flag’s flown
We take care of our own
WTCOO was of course almost a standard on the tours of the E Street Band between 2012-2014. The song was often heard in the beginning part of the shows and it’s a tune that works magnificently by them. Thickset drumming, tickling of the piano, guitar-led interludes and a chorus in which Bruce and Steve Van Zandt get to share the microphone.
At the beginning of the tour the song was even preceded by a band introduction. Here’s a good video from Tampa in March 2012, from which one can also feel how the song works as an opening number.
[iframe src="http://www.youtube.com/embed/31tgD-JVpIc" width="640" height="340"]
I’ve heard the song live two times: in Helsinki 2012 and in the first show in Turku 2013. Especially the later was a great version: the opening song of the night during which the band walked on stage, “Come on Max!”, Weinberg put off the opening drum beat and Bruce walked into the microphone. “Oletteko valmiita? Are you ready?! One-two-three-four…” Definitely one of the most memorable starts of a show anywhere I’ve seen.
[iframe src="http://www.youtube.com/embed/-x8zBzxCwsM" width="640" height="340"]Albumilta Wrecking Ball (2012).
Ensimmäinen biisi tällä listalla, jonka alkuperäisestä julkaisusta on omakohtaisia muistoja. WTCOOO julkaistiin Wrecking Ball-albumin ensimmäisenä singlenä tammikuun 19. päivänä 2012. Bruce säestää oikeastaan itseään soittaen käytännössä kaikkia instrumentteja Ron Aniellon, kolmen naistaustalaulajan (Patti Scialfa, Soozie Tyrell sekä Lisa Lowell) ja New York Chamber Consort -jousisektion täydentäessä.
Heti introsta saakka on selvää, että kyseessä on suorempi rock'n'roll-biisi kuin yksikään edeltävällä Working on a Dream-levyllä. Sävellyksesti kyseessä onkin yksinkertainen kolmen soinnun ralli, mutta sointuja ja melodiaa pyöritellään riittävästi että mielenkiinto säilyy. Vaikka E Street Band ei olekaan säestämässä niin jo levyversiosta tietää, että livenä tämä toimii sen orkesterin versiona varmasti. Piano kilkattaa ja kertosäe on tehty suurille yleisöille.
Teksti on jälleen pohjimmiltaan poliittinen, samaan tapaan kuin Born in the U.S.A. liki kolmekymmentä vuotta aiemmin. ”We take care of our own” tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että nimenomaan omista ei pidetäkään huolta. Äkkiseltään positiivinen, yhteisöllisyyttä julistava biisi saakin katkerahkon sävyn. Mutta kun tarkkaan kuuntelee, niin heti alusta astihan se on selvää.
I been knocking on the door that holds the throne
I been looking for the map that leads me home
I been stumbling on good hearts turned to stone
The road of good intentions has gone dry as a bone
We take care of our own
We take care of our own
Wherever this flag’s flown
We take care of our own
Kakkossäkeistö viittaa suoraan tapahtumiin Yhdysvalloissa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Varsinkin New Orleansissa riehunut Katrina-hurrikaani on painunut mieliin. Toinenkin viittaus samaiseen kaupunkiin seuraa hetken päästä. ”Shotgun shack” on nimitys pienille asuintaloille, joita maahan rakennettiin runsaasti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Superdome puolestaan on urheiluareena Louisianassa, johon tuhannet ihmiset lähtivät turvaan hurrikaani Katrinaa. Alueen auttamista katastrofin yhteydessä on kritisoitu jälkeenpäin rutkastikin.
From Chicago to New Orleans
From the muscle to the bone
From the shotgun shack to the Superdome
There ain’t no help, the cavalry stayed home
There ain’t no one hearing the bugle blowin’
We take care of our own
We take care of our own
Wherever this flag’s flown
We take care of our own
Väliosan kautta tullaan viimeiseen säkeistöön, jossa luodaan kontrasti hiljaisen taustan ja jopa vihaisen tekstin välille. Tämä on juurikin sitä amerikkalaisen unelman ja todellisuuden rajaa, johon Bruce usein tarraa. Samat teemat ovat kuitenkin universaaleja. Seuraa retorisia, katkeria kysymyksiä, sillä todellisuudessa omista ja toisista ei pidetä riittävästi huolta.
Where’re the eyes, the eyes with the will to see
Where’re the hearts that run over with mercy
Where’s the love that has not forsaken me
Where’s the work that’ll set my hands, my soul free
Where’s the spirit that’ll reign over me
Where’s the promise from sea to shining sea
Wherever this flag is flown
We take care of our own
We take care of our own
Wherever this flag’s flown
We take care of our own
WTCOO oli tottakai lähes keikkastandardi vuosina 2012-2014 E Street Bandin kanssa kierrettäessä. Usein keikan alkupuoliskolla kuultu biisihän on juuri sellainen, joka sen bändin masinoimana toimii taatusti. Jykevää rumputyöskentelyä, pianon kilkatusta, kitaravetoisia välikkeitä sekä kertosäe, jota Bruce ja Steve Van Zandt pääsevät laulamaan samaan mikkiin.
Alkurundilla biisiä edelsi jopa Brucen ja bändin esittely, jolla keikka käynnistettiin. Tässä hyvä video aiheesta Tampasta maaliskuulta 2012, josta voi myös aistia miten tämä biisi toimii keikan ensimmäisenä numerona.
[iframe src="http://www.youtube.com/embed/31tgD-JVpIc" width="640" height="340"]
Omalle kohdalle tämä on sattunut kaksi kertaa: Helsingissä 2012 sekä Turun ykköskeikalla 2013. Varsinkin jälkimmäinen veto oli hieno: nimenomaan avausbiisi, jonka aikana bändi asteli pimeälle HK Areenan lavalle, ”Come on Max!”, Weinberg löi rumpukompin käyntiin ja Bruce asteli mikin ääreen: ”Oletteko valmiita? Are you ready?! One-two-three-four...”. Ehdottomasti mieleenpainuneimpia keikan avauksia missään.
[iframe src="http://www.youtube.com/embed/-x8zBzxCwsM" width="640" height="340"]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti