BLACK SABBATH - BLACK SABBATH (1970)
Tony Iommi ja Bill Ward olivat nuoria poikia Birminghamista. Soittelivat hittejä The Rest – ja Mythology-yhtyeissä. Jälkimmäinen loppui bändin jäsenen huumepidätykseen ja kaksikko oli uutta vailla. Musiikkiliikkeen seinästä he bongasivat ilmoituksen, jossa luki ”Ozzy Zig requires gig, owns his own PA”. Senhän oli seinään läntännyt Ozzy Osbourne.
Osbourne oli Iommin tiedossa, eikä hän ollut uskoa Ozzyn olevan tosissaan. Ozzy kun oli koulun pelle. Bändiä kuitenkin lähdettiin työstämään ja mukaan tuli myös Ozzyn hippiystävä Terence Butler. Monien nimimuunnosten jälkeen bändistä tuli Earth. 1960-luvulla nuorison suosiossa oli kaikenlainen kauhumateriaali niin sarjakuvien, kirjojen kuin elokuvienkin muodossa. Musiikissa tuota elementtiä ei kuitenkaan juuri ollut havaittu. Basisti Butler ehdottikin tämän huomattuaan, että bändi voisi alkaa tekemään kauhumusiikkia. Tämän myötä vaihdettiin myös nimi Black Sabbathiksi. Nimi oli kaapattu vuoden 1963 ilmestyneestä kauhuelokuvasta.
Black Sabbath keikkaili paljon ja vuonna 1969 kesken kiertueen määräsi manageri Jim Simson porukan Trident-studiolle. Koko Black Sabbath -albumi reviteltiin nauhalla 12-tuntisen session aikana. Tuottajana toimi Rodger Bain. Rodgerin ansiota oli se, että bändi sai soittaa nauhoitukset bändinä. Kukaan ei siis hoitanut erikseen omia osuuksiaan. Albumin äänitykset maksoivat 600 puntaa. Bändi itse ei miksaukseen puuttunut, vaan lähti nauhoituksen jälkeen pakkailemaan ja seuraavana aamuna kohti Sveitsiä keikalle.
Levy-yhtiö käytti häikälemättä hyväkseen okkultismi ja musta magia -viittauksia ja länttäsi kanteen noitamaisen hahmon. Sanoituksethan on Butlerin mukaan mieluumminkin varoittavia satanismin ja mustan puolen suhteen, mutta markkinointina pimeä puoli oli kovempi juttu. Albumi olikin ilmiömäinen menestys. Se nousi heti listakasiksi Briteissä, vaikka sitä kovasti kritisoitiinkin.
Musiikkia pidettiin ”sopivana sairaisiin messuihin”, ”ammattitaidottomana” ja yleisesti saatananpalvontamusiikkina. Levyn kappaleista Black Sabbath -kappale käyttää kyllä keskiajalla kiellettyä tritonusta riffissään ja on niitä harvoja biisejä levyllä, jonka on sanoittanut joku muu kuin Butler. Kappaletta pidetään yleisesti ensimmäisenä doom metal -kappaleena.
Nykyväki pitää sitä metallin synnyttäneenä teoksena, jolla on paljon iättömiä klassikoita. Usein siihen suhtaudutaankin minun mielestäni vähän parempana musiikillisena teoksena, kuin se lopulta onkaan. Raskastahan tämä on kuin perkele itse. Vaikka tyyli on uraauurtava, on albumi lopulta hiukan itseään toistava. Black Sabbathissa on aina jonkin verran ärsyttänyt myös se, että Ozzyn laulumelodia seuraa kitarariffin melodiaa.
Albumin ja bändin perintöä vaalivat lähes kaikki metallibändit. Ehkä eniten sitä kuitenkin ovat hehkuttaneet Iron Maiden, Metallica ja Judas Priest. Metalliin bändi toi kovaa soittamisen, joka juonsi juurensa siitä, ettei halvoista kamoista muuten tahtonut saada ääntä. Myös Iommin käsivamma, joka pakotti käyttämään powersointuja oli metallin tulevaa peruskauraa. Doom ja sludge tälle bändille tietysti eniten kumartaa.
Lainataan loppuun Lamb of Godin Chris Adleria: ”Jos joku heavy metalia soittava väittää, ettei hän ole saanut vaikutteita Black Sabbathilta, hän valehtelee. Mielestäni kaikki heavy metal -musiikki on jollakin tapaa saanut vaikutteita siitä, mitä Black Sabbath teki.”
Esimerkkibiisinä bändin ja albumin nimibiisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti