Kuparin värisellä Ford Escortilla huristeltiin kohti
Pohjanmaata pirun huonoilla talvirenkailla. Puut olivat lumivaipassa ja eväänä
oli karjalanpiirakoita. Rahaa niin vähän, ettei välille pysähdelty syömään.
Hansikaslokerosta löytyi otanta Eppujen kasetteja. Eppu Normaali oli tuttu
bändi tietysti ja moni sen kappale ja levy tarkkaankin kuunneltu. Eihän minun ikäiseni
mies ole oikein Eppujen tutkan ohi päässyt lentämään. Enkä ole yrittänytkään.
Kun olet poissa on muistikuvissa pelkästään hidas
kitaranäppäily sähkökitaralla, mutta onhan siinä taustalla koko bändi, kun sen
soimaan lyö. Hienoja Kunnaksen suvun kielikuvia ja riimejä. Harvassa on ne,
jotka saa samaan kappaleeseen sopimaan sellaiset lauseet kuin ”yö taivuttaa
jousta, kunnes katkeaa” ja ”sitä hetkeä, jolloin en elä tolloillen”.
Hyvinhän se onnistuu.
Urbaanilegenda kertoo, että kappale kertoo kadonneesta
lompakosta. Eikä tuokaan ajatuskuva tästä sen huonompaa oikeastaan tee. Hieno
kipale suomalaista melankoliaa ja itsesäälissä rypemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti