Jimi. Onhan se vaikuttanut kitaransoittoon hurjasti.
Joskus 15 vuotta sitten otin asiakseni tutustua miehen tuotantoon ja ostin kaikki peruslevytykset. Sieltä nousi monta kappaletta jatkuvampaan kuunteluun. Hey Joe oli tuttu jo aiemmin, koska sitä ajoittain kuuli jopa radiosta.
Hey Joe lienee jopa jonkinlainen kansanlaulu alun perin, mutta uudelleentyöstöön sen toi Leaves-yhtye vuotta ennen Jimin levytystä.
Jimin levytys onkin sitten klassikko. Kahdella eri äänellä lauletut säkeistöt ja tietty se kitara. Paras kohta on tietysti se bassojuoksutus. Kyllä te sen tiedätte. Mitch Mitchellin fillitkin ajavat kyllä asiansa.
Näissä sanoissa on tarina. Tuollainen se pitää olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti