Matka mielen ytimeen oli
Pepe-jutun jälkeen aika oudonlainen cover-albumi, eikä kaikki kappaleet kovin
tunnistettavia olekaan. Mutta läpikuuluvasta soittamisen ilosta tämä ansaitsee
paikkansa auringossa.
Tältä albumilta voisi nostaa
montakin kappaletta, mutta pidän eritoten Roger Whittakerin Le Mistralista. Kappaleesta
on olemassa myös Timo Kiiskisen suomennos, mutta bändi ei tähän saanut
oikeuksia. Näin Saimaan toinen rumpali, Eppu Kosonen, ”joutui” laulamaan sen
alkuperäisen tapaan ranskaksi. Epulta tuo sujuu hyvin uskottavasti, sillä hän
on lapsuutensa asustellut Belgiassa.
Le Mistralissa on jotain
todella iloista ja innostavaa. Siitä tulee hyvä mieli. Torvisovitukset ovat
mahtavia ja varsinkin kitarointi on tyylikästä.
Le Mistral on suomeksi mistraali, joka taas kuvaa tuulityyppiä, eräänlaista valumatuulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti