Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1981. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1981. Näytä kaikki tekstit
perjantai 28. elokuuta 2020
Metallimusiikin olemus – 77. - . -- - . -- -- ..
RUSH - MOVING PICTURES (1981)
Pearsonin lentoaseman koodi morsetettuna. Se on ihan hyvä intro progekappaleelle. Se lienee lähes kuuluisin tämän albumin kappaleista, vaikka tällä tunnettuja sävelmiä on muitakin.
Permanent Wavesin (1980) aikaan yleisö sai tottua Rushin lyhyempiin kappaleisiin, jossa oli myös huomattavasti enemmän syntetisaattorin käyttöä ja erikoisia musiikkityylejä, kuten reggaeta. Myös Neil Peart siirtyi sanoituksissaan enemmän humanistisiin teemoihin.
Uusi albumi oli siis oleva edelleen radioystävällisempää kamaa. Nykyään kuunneltuna on vaikea ajatella sen soivan radiossa, mutta tuohon aikaan se oli lähes popia. Tällä kertaa bändi kirjoitti materiaalia Stony Lakessa, Ontariossa. Bändi oli erittäin luovassa tilassa ja siellä syntyi albumin hittikappaleista Tom Sawyer, Red Barchetta, YYZ ja Limelight.
Melko kivuttoman sävellystyön jälkeen itse nauhoitussessiot tapahtuivat Quebecissä. Äänityksissä käytettiin paljon tilaääntä, jotta saataisin vangittua studiotilan äänet narulle. Peartin rintaan oli esimerkiksi teipattu mikrofoni, jotta rumpufilleistä saadaan dynaamisia. Soundeja ja äänimaisemaa voi pitää todella hyvinä edelleen jos verrataan äänitysten aikakauteen. Bändin kovasta soittokunnosta kertoo se, että esimerkiksi Red Barchetta tykitettiin yhdellä yrityksellä purkkiin. Muutenkin äänitykset kestivät vain pari kuukautta.
Kanadassa albumi nousi odotetusti listaykköseksi. USA:ssa ja Briteissä kolmanneksi. Rolling Stone listasi albumin kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi progealbumiksi heti King Crimsonin ja Pink Floydin teosten jälkeen. Kerrang! nosti levyn jopa kaikkien aikojen 100 parhaan metallialbumin joukkoon.
Eikä se täysin väärin ole. Kyllä tällä albumilla kuuluu nimenomaan progemetalli tai sen tyylin peruselementit: oudon tahtilajin kosketinliidit, pitkät instrumentaaliosiot ja alati vaihtuvat rumpukompit. Monessakaan kappaleessa ei mennä 4/4-tahdissa. Myös Alex Lifesonin kitarat soivat säröisemmin.
Albumin kappaleita on metallibändeistä tai vaikuttajista coveroineet ainakin Dream Theater ja Machine Head, sekä DT:n laulaja James LaBrie soolona.
Esimerkkinä levystä instrumentaali YYZ!
maanantai 9. maaliskuuta 2015
ToomionTOP100: 84. Anssi Tikanmäki – Maisemakuvia Suomesta
Tuottaja: Pekka Aarnio
Julkaistu: 30.11.1981
Levy-yhtiö: Johanna Kustannus
Levy on pian saavuttamassa Suomen vanhan kultalevyrajan (25 000). Se on hyvinkin lähelle kautta aikojen myydyin suomalainen instrumentaalilevy.
Levyn tuli kuunteluun siskonmiehen suosituksesta. Toki Anssi Tikanmäki nimenä oli kuultu useaan otteeseen, mutta eipä sitä miehen soolotuotantoon ollut törmännyt missään.
Levyllä on ollut tarkoitus musiikin keinoin kuvata suomalaisia maisemia. _Siinä on mielestäni onnistuttu todella hyvin. Jopa kansitaiteessa on jotain hyvin perisuomalaista, vaikkei se mikään taiteen helmi muuten olekaan. Kappaleet on nimetty siten, että suunnilleen kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen kuva paikoista, joista ne kertovat. Kansiteksteistä löytyy pieni teksti jokaisesta kappaleesta. Nuo tekstit ovat luettavissa myös Tikanmäen omilla sivuilla.
Lapin tunturit - jylhää ja mahtipontista vaellushenkeä, Savolainen metsä – vallatonta, jopa folk-henkistä poljentoa. Jos taas Pohjanmaata haluaa jotenkin äänellisesti kuvata, niin Aamu Lakeuksilla onnistuu siinä sen verran komeasti, että se voisi hyvin olla Häjyt-elokuvan tunnussävelenä. Kappale tuoksuu mutaisilta kevätpelloilta ja tulvivilta jokiuomilta.
Levyllä soittavat muusikot ovat silloista, ja osa nykyistäkin, Suomen kärkikastia. Erityisesti Peter Lerchen kitara soi niin omaleimaisesti, että tyylikkyydessä harva pääsee lähelle. Sävellykset ovat samankaltaisia kuin Pekka Pohjolan teokset, ja jonkin verran ihmettelen sitä, että mies ei soittajakaartiin kuulu. Tällaisiin tunnelmankuvauksiin ei ole Suomen maalta moni päässyt. Ehkä Magyar Posse lähimmäksi.
Jos joku kaipaisi kotimaamme kuvausta soundtrackina, antaisin melko varmasti tämän levyn. Vaikka soundeissa on hiukan 80-lukua, ovat tunnelmat kuin omasta lapsuudestani. Hieno teos, jonka kuuluisi soida Suomen läpi matkustettaessa.
PARHAAT HETKET
Lapin Tunturit – Kuin vaeltamassa jylhässä tunturimaisemassa olisi.
Aamu Lakeuksilla – Jotain hienoa ja jotain surullista, kuten Pohjanmaasta puhuttaessa aina.
EI LÄHDE
Kyllä lähtee. Kaikki.
<iframe src="https://open.spotify.com/embed/album/526aRFO5ojkeqb9yJaWoCF" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true" allow="encrypted-media"></iframe>
Julkaistu: 30.11.1981
Levy-yhtiö: Johanna Kustannus
Levy on pian saavuttamassa Suomen vanhan kultalevyrajan (25 000). Se on hyvinkin lähelle kautta aikojen myydyin suomalainen instrumentaalilevy.
Levyn tuli kuunteluun siskonmiehen suosituksesta. Toki Anssi Tikanmäki nimenä oli kuultu useaan otteeseen, mutta eipä sitä miehen soolotuotantoon ollut törmännyt missään.
Levyllä on ollut tarkoitus musiikin keinoin kuvata suomalaisia maisemia. _Siinä on mielestäni onnistuttu todella hyvin. Jopa kansitaiteessa on jotain hyvin perisuomalaista, vaikkei se mikään taiteen helmi muuten olekaan. Kappaleet on nimetty siten, että suunnilleen kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen kuva paikoista, joista ne kertovat. Kansiteksteistä löytyy pieni teksti jokaisesta kappaleesta. Nuo tekstit ovat luettavissa myös Tikanmäen omilla sivuilla.
"Levyllä soittavat muusikot ovat silloista, ja osa nykyistäkin, Suomen kärkikastia."
Lapin tunturit - jylhää ja mahtipontista vaellushenkeä, Savolainen metsä – vallatonta, jopa folk-henkistä poljentoa. Jos taas Pohjanmaata haluaa jotenkin äänellisesti kuvata, niin Aamu Lakeuksilla onnistuu siinä sen verran komeasti, että se voisi hyvin olla Häjyt-elokuvan tunnussävelenä. Kappale tuoksuu mutaisilta kevätpelloilta ja tulvivilta jokiuomilta.
Levyllä soittavat muusikot ovat silloista, ja osa nykyistäkin, Suomen kärkikastia. Erityisesti Peter Lerchen kitara soi niin omaleimaisesti, että tyylikkyydessä harva pääsee lähelle. Sävellykset ovat samankaltaisia kuin Pekka Pohjolan teokset, ja jonkin verran ihmettelen sitä, että mies ei soittajakaartiin kuulu. Tällaisiin tunnelmankuvauksiin ei ole Suomen maalta moni päässyt. Ehkä Magyar Posse lähimmäksi.
Jos joku kaipaisi kotimaamme kuvausta soundtrackina, antaisin melko varmasti tämän levyn. Vaikka soundeissa on hiukan 80-lukua, ovat tunnelmat kuin omasta lapsuudestani. Hieno teos, jonka kuuluisi soida Suomen läpi matkustettaessa.
PARHAAT HETKET
Lapin Tunturit – Kuin vaeltamassa jylhässä tunturimaisemassa olisi.
Aamu Lakeuksilla – Jotain hienoa ja jotain surullista, kuten Pohjanmaasta puhuttaessa aina.
EI LÄHDE
Kyllä lähtee. Kaikki.
<iframe src="https://open.spotify.com/embed/album/526aRFO5ojkeqb9yJaWoCF" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true" allow="encrypted-media"></iframe>
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
