Viikon Aivoradio 22/2020 - Klassikoiden ei lähde -osasto

A:

Eurythmics - Sweet Dreams (Are Made of This)
Martin Cooks - Words Don’t Come Easy
Jannika B - Seuraavaan elämään
Arttu Wiskari - Suomen muotoisen pilven alla
Seal - Kiss from a Rose

T:

Culture Beat - Karma Chameleon 
Tik Tak – Heilutaan
Madonna - American Pie
Sonata Arctica – Tallulah
Lou Bega - Mambo (no. 5)
Yö - Ihmisen poika
Smokie - Living Next Door To Alice
Shania Twain - That Don't Impressed Me Much
Evelina - Kylmii Väreitä
Kiss - I Was Made For Loving You 

SPINEBRAIN

P. Diddy - I'll be missing you
Limp Bizkit - Behind Blue Eyes
James Blunt - You're Beautiful
Zen Cafe - Mies jonka ympäriltä tuolit viedään
Billy Ray Cyrus - Achy Breaky Heart
Disturbed - The Sound Of Silence
Lamb Of God - Redneck
Status Quo: Rocking All Over The World
Metallica - Blackened 2020
Oasis - Wonderwall
XL5 - Kaunis Peto
MA Numminen - Jänikset Maailmankartalle
Six Feet Under - Night Crawler

YYTE

Arttu Wiskari – MökkitieBob Dylan – The Times They Are A-ChanginHumppaveikot – Hän sinun onRenegades - CadillacSanni – Että mitä vittuaVesala – Älä droppaa mun tunnelmaa

Toomion TOP200-biisit: 152. Coldplay - Politik

Coldpaly. Niin minä bändin nimen yhdeksän kertaa kymmenestä kirjoitan. Tätä bändiä tuli kuunneltua tämän vuosituhannen ensimmäisellä kymmenyksellä paljonkin. Ihan keikalla astikin käytiin.

Iso osa kappaleista on aika iloisia, eikä osittain sen takia pääse ihon alle sillä kulmalla, että tälle listalle mahtuisivat. Politikissa on jotain muista Coldplayn kappaleista poikkeavaa. Se on raaka, vähän uhkaavakin ja siinä on bändin muuhun tuotantoon verrattuna onnistunut sanoituskin.

A Rush of Blood to the Head -albumi ilmestyi vuonna 2002 ja on yksi tämän vuosituhannen myydyimpiä albumeita. Politik on sen avausraita, jolla saatetaan kuulija WTC:n terrori-iskujen jälkeiseen maailmaan.

Hyvä kipale, jota rämpytetään akustisella kitaralla mökin terassilla saunan lämpenemistä odotellen.

Toomion TOP200-biisit: 153. The Smashing Pumpkins - Tonight, tonight

Smashing Pumpkins oli bändi, joka oli teini-iässäni lähes koko ajan jollain tavalla pinnalla. Ei bändiin suuntaan silloin sen suurempia kummarruksia tullut tehtyä, mutta moni kappale jäi väkisinkin mielen sopukoihin. Vasta tuolla 3-kymppisenä näihin tuli ajatuksella palattua ja sehän palkitsi monella tapaa. On Billy Corgan outoudestaan huolimatta sellainen säveltäjä, että harvalla sellaista tajua on.

Tonight, tonight vilisi videona kymmeniä kertoja silmien ohi. Video oli varmasti tehty Georges Mélièsin Matka Kuuhun -elokuvaa mukaillen. Se muuten on tehty jo 1902! 

Musiikillisesti siitä on jäänyt mieleen mieletön jousisovitus ja virveliniskut. Kappale tehtiin Siamese Dreamin kiertueen ollessa vielä käynnissä. Se nauhoitettiin pikkukiireessä ja raakana ideana kiertueen keskellä. Toisessa päässä kappaleen tekokaarta oltiin jo niin vahvasti menossa, että Chigacon sinfoniaorkesteri soitti sen jousia. Tätä tapahtumaa Billy Corgan on itse pitänyt yhtenä musiikillisesti jännittävämpänä kokemuksenaan. Itse julkaisu tapahtui vuonna 1995 Mellon Collie and the Infinite Sadnessilla. 

Sanojen on bändin toimesta sanottu olevan kunnianosoitus Cheap Trickille, mutta toimivat ne miten vain.

Smashing Pumpkins on omiin soittohommiin vaikuttanut vaivihkaa, sillä jälkikäteen juuri nuo jousisovitukset kuuluvat (paljon kälysempinä tosin) myös omissa sävellyksissä.

Ajaton kappale ja hieno sellainen!

Ausculton Aivoradio 20/2020

A

"Paluu Aivoradioon. Tällä kertaa klassikoilla ja kympin biiseillä eikä haahuilulla.

J. Karjalainen Yhtyeineen - Villejä lupiineja

R.E.M. - Man on the Moon 

Billy Idol - Rebel Yell 

Billy Joel - Piano Man

Eagles - Hotel California"


T

"The Treeman - The Magic Man: Tätä rankutettiin niin paljon, että pakkohan se on vielä tännekin laittaa.

Tomahawk - South Paw: Pattonin yhden virityksen tuotoksia tämäkin.

Butthole Surfers - The Shame of Life: Samaan suuntaan kallistuu musiikillisesti tämäkin.

Primus - Too Many Puppies: Les Claypoolilla on omintakeinen tapa soittaa bassoa. 

Faith No More - Stripsearch: Tämähän on sitten legendaarisempaa Pattonia tämä.

Frank Sinatra - After You've Gone: Jazzstandardilistauksen hedelmiä Sinatran esittämänä.

Sons of Apollo - Fall to Ascend: Pohjanmaan retkellä kuunneltiin veljen kanssa uutta progea ja sieltä pölähti vastaan tämä. Melkoinen bändi. Portnoy, Sheehan, Sherinian ja Soto. Kitarakin kulkee.

The Bloody Mallard - Ceremonius Synapses (II): Pohjanmaalta pois ajaessani kuuntelin myös jotain ennenkuulumatonta progelistaa. Sieltä löytyi tämä ja seuraava kappale.

Callooh Callay - Astonishing Flow of Time: Tämä nousi lähinnä porcupinetreemaisen kertosäkeen takia.

Pink Floyd - Comfortably Numb: Soittelin tätä aamulla rummuilla, joten siksi tänne tämä."


Y:

"Green Day - Meet on the Roof: Vihreän päivän kattopippaloissa on kepeä ja positiivinen fiilis. 

Jake Voutilainen - Good Time Loving: Torniolaisen Jake Vuotilaisen musiikkia ja työskentelyä kelpaa kuunnella. Jake hallitsee niin laulun teon, vokalisoinnin kuin kitaroinninkin. 

Herbie Hancock - Both Sides Now: Kun herään aikaisin, varhemmin kuin muut, ja astelen laiturille katsomaan tyventä järven pintaa niin siinä hetkessä on samaa seesteistä tunnelmaa kuin tässä kappaleessa. 

Camel -  Air Born: Brittiläisen progebändin musisointia kommentoidessa voi ottaa käyttöön termejä klassisesta musiikista. Camel on aina hallinnut orkesteroinnin sillä soitinten valinta, niiden käyttö ja balanssi on hienoa kuultavaa. 

Mick Hucknall - Baby What You Want Me to Do: Jostain syystä olen aina ollut heikkona simppeliin peruskomppirockiin. Mick toimi Simple Redin laulajana ja lauluntekijänä neljännesvuosisadan, ja on sen jälkeen pari sooloalbumia julkaissut. 

Uriah Heep - Blind Eye: Byronin ja Hensleyn aikainen Heep se oli jotain. Se oli melodisuudella jalostettua jytää. 

Vasas flora och fauna - Vi borde ha stannat i Brandö: Varhaisnuoruudessani minäkin vietin aikaani Palosaaressa. 

Vesterinen yhtyeineen - Kaikki päättyy hyvin 2020: Kepeästi melodiaa tukevan pianon ja itse melodian myötä ei ole syytä olla uskomatta laulun sanomaa.  Kaikki päättyy hyvin. 

Phish - Leaves: Harmonia oli ensimmäinen sana, joka tuli mieleeni kuunnellessani ensi kertaa tätä kappaletta Phishin uusimmalta albumilta Sigma Oasis. Albumilta, jota ei oltu suunniteltu vielä julkaistavan, mutta koska covid-19 pysäytti keikkailun, niin levyn julkistamista aikaistettiin."

Ausculton Aivoradio 19/20

Y

Lee Ritenour - Tied Up: Lee on erittäin käytetty sessiomuusikko, mutta omaa myös runsaasti omaa tuotantoa.  Julkaistujen albumien määrä on nelisenkymmentä. 

Stevie Wonder - Sir Duke: Yksinkertaisesti kympin kappale. 

Crowded House - Distant Sun (Live at Sydney Opera House: Crowded House on yhtye, jonka musiikkia tulee kuunneltu liian harvoin. Ilmavaa ja helposti kuunneltavaa. 

Tuomo - Head Above the Water: Viime viikon listallani oli mukana Tuomoa.  Prättälä on mukana Verneri Pohjolan albumilla koskettimia soittamassa. Tällä kertaa omaa tuotantoaan 

My Morning Jacket - Spring: Sitähän se on, kevättä ilmassa. 

Tops - Pirouette: Musiikkia, joka tuottaa hyvä mieltä tähänkin kevätpäivään. 

Donovan - Lullaby of Spring: Vuoden 1967 kevät maistui tälläiselta brittiläisen laulaja/lauluntekijä Donovanin mukaan. Kauniisti tulkittu kaunis laulu. 

Van Morrison - Contacting My Angel:  Vanin yhteydenpito enkelinsä kanssa on vähäeleisyydessään tenhoavaa. 

Pretenders - Hymn to Her: Chrissie Hynden ääni on vaan miellyttävää kuunneltavaa.  Laulun kirjoitti Chrissien koulukaveri Meg Keene

Elliott Murphy - Tell Me: Tämänkin laulun tenho sen näennäisessä yksinkertaisuudessa, mutta sen tunnelma vie mukanaan - ja taustan jokainen sointu ja nuotti on kohdallaan. 

Silhouette - Breathe: Aina välissä kunnon proge on poikaa, kuten esimerkiksi tämä Silhouetten hieman pidempi henkäys. Orkesterihan tulee Hollannin Utrectista


T

"Oranssi Pazuzu - Andromeda: Kohtalokkaan kaunista peltotyömusiikkia. Piti kuunnella muutamankin kerran äestäessä.

Oranssi Pazuzu - Loputon tuntematon: Tässä sitten sinne black metal -päätyyn esimerkki, kuinka tehdään bläkkistä hienosti, vaikka se sisältäisikin bassotaajuuksia.

3TM - Model Two: Kummallista jazzia, mutta hienoa.

Jamiroquai - King For A Day: Aina olen tästä tykännyt. Kappale, joka melkein alkaa, muttei tee sitä missään vaiheessa.

Sheryl Crow - Tomorrow Never Dies: Yksi suosikkisävelmistä, kun tarkastellaan Bond-elokuvien tunnusbiisejä.

PJ Harvey - This Mess We're In: Tämä yksilö lyö yhteen PJ:n ja Thom Yorken parhaat puolet. Vaikuttava veto parinkymmennen vuoden takaa.

Faith No More - The Gentle Art of Making Enemies: Perjantai-ilta ja "Lomille, mars!". GTI Golf käyntiin ja ihan liian kovaa Lahdesta Virroille.

Live - Selling The Drama: Pikkasen on yhden hitin ihme, vaikka koko levy on toimivaa grungetusta. 

John Frusciante - Regret: Frusciante on kitaristina oikeasti omaperäinen. On varmasti hakenut viitteitä jos jonkinlaisista yhdisteistä, mutta erilaista se joka tapauksessa on.

The Flaming Lips - Pompeii AM Götterdämmerüng: Aivan helvetin hieno muunnelma Saksan kansallishymnistä."

Ausculton Aivoradio 18/2020

T

"Red Hot Chili Peppers – Parallel Universe: TOP200-biisilistalle ilmestyi tällä viikolla tämä. Laitetaan tähän Aivoradioonkin.

Tomahawk – A Thousand Eyes: Tomahawk on Pattonin projekteja, joten ajoittain melko hämärää tavaraa. Rumpupuoli on kohtuullisesti hallussa. 

Queen – Headlong: Tällä viikolla olen laitellut Facebook-meemiin noita musiikkimakuun vaikuttaneita albumeita. Sieltä tämä.

Topi Sorsakoski & Agents – Tyhjää: Tällä viikolla olen laitellut Facebook-meemiin noita musiikkimakuun vaikuttaneita albumeita. Sieltä tämä.

Metallica – Fight Fire With Fire: Tällä viikolla olen laitellut Facebook-meemiin noita musiikkimakuun vaikuttaneita albumeita. Sieltä tämä.

Offspring – Killboy Powerhead: Tällä viikolla olen laitellut Facebook-meemiin noita musiikkimakuun vaikuttaneita albumeita. Sieltä tämä.

Stratovarius – Black Diamond: Tällä viikolla olen laitellut Facebook-meemiin noita musiikkimakuun vaikuttaneita albumeita. Sieltä tämä.

Propagandhi – Things I Like: Vaikka sellainen alkuperäinen punk ja post-punk ovat usein mielestäni hirvittäviä, niin tällainen nopeampi, taitava punk kyllä menee.

Gojira – The Gift of Guilt: Gojiraa pitää nyt luukutella sähköisesti, kun Tuskakin peruttiin.

Children of Bodom – Children of Bodom: Tästä abi-vuoden muisteloihin."

SPINEBRAIN

"Atoma - Bermuda Riviera: Lately I have been returning to the albums that I needed to post having a big influence on me and my musical taste. This is one of those albums that I played over and and over again. The entire album is pure awesomeness and will send you to places when you absorb it thoroughly.

Slumber - Where Nothing Was Left: Here is one of the gems in melodic death doom released in 2004. This album has zero fillers and is back to back pure gold. After the band split, they continued in various projects like Atoma and Enshine.

Enshine - Above Us: Another album that you need to hear if this song moves you. I am hoping that the band would release new material sometime soon, it has been already five long years since the sophomore record.

Cloven Hoof - Mistress Of the Forest: What is this awesomeness that I have missed back in 1989? This floors me totally and send me flying backwards!!! The band is still active, so you have still time to get on board. The new direction is more power metal oriented, this album is more classical heavy / NWOBHM style.

Bell Witch / Aerial Ruin - Heaven Torn Low II: This split is something that I have been waiting for a while and first cut is deep and gives high hopes of something special to be released in the near future.

Ilium - Question Air: I was totally unprepared for this power metal attack from down under. Great vocals, catchy songs and stellar musicianship: what else do you need? Gives you great boost to get through the day and to conquer a couple of villages on the way.

Val Halla - In Her Eyes: Another lost gem of US Metal from 1984. The name Valhalla might be overused, but music itself is awesome and kicks your ass still in 2020. Yes, I was watching Keep It True last weekend, which is one of the main reasons to return to old classics.

A Swarm of The Sun - An Heir To the Throne: I believe I crossed paths with this album due to recommendation in Angry Metal Guy website. This song is a great mixture of many elements and will please fans of post-metal."

A

"Apulanta - Syöpä: Apulannan Kesäaine-DVD tuli kahlattua läpi koko 11 tunnin mitassaan. Tämä soi siinä paljon, kun oli tuoreen levyn avausraita tuolloin.

Arcade Fire - Neighborhood #3 (Power Out): Funeral-levy lienee aika korkealla 2000-luvun albumilistoilla.

Ultra Bra - Rubikin kuutio: Vesireittejä-levy tuli kuunneltua pitkästä aikaa. Paljon helpompikuunteluinen kuin muistinkaan.

Bad Religion - You: Vanhempaa Bad Religionia.

The Beatles - Drive My Car: Rubber Soul-klassikko.

Oasis - Don't Sto... -Demo: "Uutta" Oasista Noelin arkistoista."

YYTE

"Marianne Faithfull - Nobody’s Fault: Vastikään koronasta toipuneen Mariannen hieno tulkinta Beckin kappaleesta.  

Ron Sexsmith - Dig Nation: Kanadalainen laulaja-lauluntekijä on ehtinyt jo julkaista 15 albumia ennen kuin osui minun kuuloalueelleni. Tässä on ihan perinteisen genren ainekset sekoitettuna kuuntelijaystävällisesti. 

Jeff Beck & Johnny Depp - Isolation: Komeaa työskentelyä kaksikolta Lennonin kappaleen kimpussa. 

Tomas Andersson Wij - Dit du går: On musiikkia, johon pianon klangi on omiaan. 

Ulf Lundell - Gå ut och var glad: Tässäpä tähänkin aikaan sopiva ohje elämän viettoon toisesta kotimaastani. 

Jerry Garcia Band - Think (feat. Clarence Clemons): Jerryn orkesterin livealbumi vol. 13 on tasaisen varmaa ja taattua Garcian perustyöstöä, johon Clarencen foni tuo oman mausteensa. Joku tässä tasaisuudessakin kuitenkin kiehtoo. 

Fish - Tumbledown: Kuinka kappale voikaan olla kaksijakoinen. Puolitoista minuuttia kestävä intro antaa olettaa aivan jotain muuta kuin kappale itsessään tuokaan korviimme. 

Boy George - Bigger Than War (feat. JC001): Poika Kaiman uusinta tuotantoa ja tämänkin perusteella pidän hänet edelleen kuunneltavien artistien listallani. 

Verneri Pohjola - Monograph: Hienoa musiikkia Verneri on jälleen julkaissut albumillisen verran. The Dead Don’t Dream julkaistaan 1.5."

Metallimusiikin olemus – 70. Kahden hitin voimalla klassikoksi

QUEEN - A NIGHT AT THE OPERA (1975) 


Sheer Heart Attack on varsinkin jälkikäteen katsottuna hiukan kädenlämpöinen julkaisu, vaikka se siihen aikaan oli rahasampo ja menestynyt julkaisu varsinkin sen hittisingle Killer Queenin takia. Harmi kyllä rahat leijailivat levy-yhtiö Tridentin taskuun, sillä Queen oli tehnyt levystä yhtiön kanssa todella huonon sopimuksen. Rahaa siis ei oikein ollut.

Rahaa oli huhujen mukaan jopa niin vähän, että rumpali Roger Tayloria käskettiin soittamaan varovasti, koska uusiin kapuloihin ei olisi ollut varaa. Tästä syystä bändi palkkasi lakimiehen, jonka avulla oli tavoite päästä eroon tuskaa aiheuttavasta Tridentistä. Lopulta tämä onnistui, joskin kovin ehdoin. Esimerkiksi seuraavista kuudesta albumista oli määrä maksaa Tridentille yhden prosentin rojaltit. 

Kahleista oli vapauduttu, mutta jostain piti saada uusi manageri. Vaihtoehtoja oli kolme: Rollareiden, Elton Johnin ja Led Zeppelinin managerit. Näistä Elton Johnin manageri John Reid oli lopullinen valinta. Hän ohjeisti bändiä “menemään studioon ja tekemään paras albumi ikinä!” 

Bändi ei ihan totellut. Se meni kyllä studioon, muttei yhteen, vaan yhteensä seitsemään eri studioon. Nauhoituksiin käytettiin monenlaista tekniikkaa. Varsinkin lauluihin ja niiden harmonioihin satsattiin. Myös kitaralle tehtiin oikeastaan ihan orkestraatioksi verrattavia toimenpiteitä. Sen verran Brian May viilaili kitarasovituksia. 

Sanoitukset olivat katkeransävyisiä, koska menneen levyn taustat painoivat mieltä. Avauskappale Death on Two Legshan on suoraa kettuilua aiemmalle managerille, levy-yhtiölle ja musiikkibisnekselle yleensä. Muutenkin riffittely menee helposti metalliksi laskettavaan suuntaan. Muuten albumi toki antaa kuvan bändin valtavasta kyvystä tehdä jos jonkinmoista musiikkia. Olisiko kuitenkin niin, että albumin kappalejärjestys ei tee sen materiaalille ihan täysin oikeutta? Minusta on. 

Toki albumi nousee Bohemian Rhapsodyn takia mille listalle tahansa. Siinä on metallia, rockia ja kitarasooloa ja kunnianhimoa ja ihan mitä vaan. Kappale on instituutio ja valitettavan paljon myös coveroitu, joskin Queenin coverointi on aina vähän niin ja näin.  

Jenkeissä albumi kuitenkin meni neloseksi ja Briteissä tietysti kärkeen. Monessa muussakin paikassa albumi menestyi todella komeasti. Ajan kuluessa se on myynyt platinaa, kultaa tai muuta jalometallia lähes kaikkialla. A Night at the Opera on hyvä näyttö siitä, että sen ajan progesta saa kyllä valtavirrankin kuuntelemaa tavaraa, kun osaa ja on rahaa. Tämä albumihan tuli maksamaan enemmän kuin mikään muu albumi siihen asti. 

Esimerkiksi metallimateriaalista tuo Death on Two Legs. Bohemian Rhapsodyn osaa jokainen ulkoa.  





Kuva: amazonuk.com