TOOMIO's TOP100: 18. Leprous - The CongregationTOOMION TOP100: 18. Leprous - The Congregation

Producer: David Castillo
Recorded: 2014-2015
Released: 25.5.2015
Label: InsideOut Music

#39 in Finnish chart.

The latest album of Leprous includes muse-like minimalism, which is so good that is hard to find better.

Allthough the term ”metal” is often seen in this band genre definitions, it’s not perfectly correct to call this metal. This is definitely a progressive! Maybe too progressive to listen to for many of us. The rhythms are mainly those which are nice to tapped on the table.

Avantgarde has a strong presence. In nowadays music this term has become everyman's right. It’s true that Leprous going a slightly different route than many other metal band, but is certainly not the the first nor the last of any traveller on that route. Overall, there's something in the middle of strangeness. It is found in its purest form The Flood, which is based surging brings to mind a flood.

The singer Einar Solberg's voice reminds the A-ha’s Morten Harket. Vocal range is so broad. This fact makes the music very un-heavy, although some places are grown up with djent-sound. Keyboard leads would be even gruesome, but Leprous trusted those sounds so much, that they are almost excellent. That sounds simplistic with still recognizable rhythms of drummer Baard Kolstad makes the soup ready.

Again, this album is the best just as a whole. From start to finish.

THE BEST MOMENTS
Rewind – There could be almost every song of the album, but this is the most memorable.

https://open.spotify.com/album/0BTCS1O61sSYZ8o5kCqx03
Tuottaja: David Castillo
Nauhoitettu: 2014-2015
Julkaistu: 25.5.2015
Levy-yhtiö: InsideOut Music

Suomen listan 39.

Tuoreen tuttavuuden uusin albumi sisältää musemaista minimalismia, josta on vaikea genressään paremmaksi pistää.

Vaikka genremääritelmissä vilahtelee metalli, on tätä vaikea metalliksi mieltää. Progressiivista tämä ehdottomasti on, monelle voi olla liiankin hankalaa kuunneltavaa. Rytmit ovat pääsääntöisesti sellaisia, joita jokaisen rumpalin on kiva pöytään naputella.

Avantgardismi on vahvasti läsnä. Nykymusiikissa termistä on tullut jokamiehenoikeus. Totta on, että Leprous menee hiukan eri reittiä kuin moni muu metallibändi, mutta ei toki ole tuon reitin ensimmäinen, eikä viimeinenkään kulkija. Kaiken outouden keskeltä löytyy jotain hyvällä tavalla euroviisumaista. Sitä löytyy puhtaimmillaan The Floodista, joka vellovana, lähes balladinomaisena teoksena tuo hyvinkin tulvan mieleen.

"Avantgardismi on vahvasti läsnä. Nykymusiikissa termistä on tullut jokamiehenoikeus. "

Laulaja Einar Solbergin ääni muistuttaa A-han Morten Harketia. Ääniala on laaja ja äänen puhtaus omaa luokkaansa. Myös tämä seikka tekee musiikista hyvin epäraskasta, vaikka paikoitellen viljellään jopa djent-soundia. Sitä on lopulta riittävän vähän, eikä se tunnu vähääkään geneeriseltä. Kosketinliidit olisivat monen bändin yhteydessä jopa karmeita, mutta niiden soundeihin luotetaan Leprouksen musiikissa niin paljon, että ne ovat jopa erinomaisen kuuloisia. Tuota pelkistettyä soundia kun täydentävät vielä Baard Kolstadin tunnistettava rytmiikka rumpujen takana, on soppa valmis.

Tämäkin albumi on parhaimmillaan juuri kokonaisuutena. Alusta loppuun kuunneltuna.

PARHAAT HETKET
Rewind – Tähän olisi monta muutakin voinut valita, mutta tämä näistä eniten päähän jää soimaan.

https://open.spotify.com/album/0BTCS1O61sSYZ8o5kCqx03

TOOMIOs TOP100: 19. Soilwork - Stabbing the DramaTOOMION TOP100: 19. Soilwork - Stabbing the Drama

Producer: Daniel Bergstrand
Recorded: 2004
Released: 28.2.2005
Label: Nuclear Blast

#14 in Sweden, #19 in Finland, #166 in US.

SINGLES
- Stabbing the Drama

On the way to repeating itself Soilwork could still made just great Stabbing the Drama. Suffice it to say that the band made a surprisingly strong comeback in 2015, The Majestic Ride.

The album contains a slightly rawer and blasting compositions. The work is excellent from the covers to the end, but especially in the tail end of the album will start to kick in the head, when the first half has been just ordinary body blows.

Producer Daniel Bergstrand has been got the band sounds professional, but still original. It's not as mass-flavored, but rather Kiss Kiss-candy in Fazerin Parhaat-bag.

"After the 70th century there have been no Swedish band, which would not be covered by the melody heritage of ABBA."

The album has some of the most brutal attacks. such as Stalemate and Blind Eye Halo tunes as a measure of the plate would have been enough even if it is 29 minutes and three seconds. Although the musical genre itself is so far removed from today's mainstream music including metal mainstream, the album will be easy listen to through the hassle.

Good roast with nice melodies but strongly going forward. As Per Gessle sayd: "After the 70th century there have been no Swedish band, which would not be covered by the melody heritage of ABBA." Yes, you could hear it in Soilwork too. A good example is the Distance and variations of the chorus at the end of the song.

This is such a powerful spin. When you need to get things going, then it sounds perfect. For example, preparing for a sport performance.

THE BEST MOMENTS
Blind Eye Halo – Always very entertaining moment.

https://open.spotify.com/album/5ROS5cZpvnElo66wBq7GTVTuottaja: Daniel Bergstrand
Nauhoitettu: 2004
Julkaistu: 28.2.2005
Levy-yhtiö: Nuclear Blast

Ruotsin listan 14. Suomessa 19. USA:ssa 166.

SINGLET
- Stabbing the Drama

Matkalla itsensä toistamiseen Soilwork pystyi raapimaan vielä aivan mahtavan Stabbing the Draman. Sanottakoon, että bändi teki yllättävän väkevän paluun vuonna 2015 The Ride Majesticilla.

Albumi sisältää hiukan raaempaa mättöä ja progempia sävellyksiä. Tuotanto toistuu ajalleen epätavallisesti aika diskanttivoittoisena. Teos on kansista lähtien priimaa, mutta varsinkin levyn loppupää alkaa potkia päähän, kun alkupuoli levystä on ollut vain tavallisia vartaloiskuja.

Levyn tuottaja Daniel Bergstrand on saanut bändin kuulostamaan ammattimaiselta, mutta silti omaperäiseltä. Se ei ole niin massanmakuinen, vaan mieluummin Kiss-Kiss karkki Fazerin parhaat-pussissa. (Vaikka itseasiassa Islanti on se paras nami.)

"Ei 70-luvun jälkeen ole tullut yhtään ruotsalaista bändiä, jossa ei kuuluisi ABBA:n melodiaperintö."

Levyllä on muutamia erittäin raakoja iskuja. Stalematen ja Blind Eye Halon kaltaisilla biiseillä levyn mitaksi olisi riittänyt vaikka se 29 minuuttia ja kolme sekuntia. Vaikka itse musiikki genrenä on niin kaukana tämän hetken valtavirtamusiikista mukaan lukien metallin valtavirta, tulee albumi vaivatta kuunneltua läpi. Joo, kyllähän The Crestfallenissa mennään aika Radio Rock-linjaa, mutta vain pirun paljon paremmin.

Soitto kulkee. Hyvää paahtoa, metallista maalailua mutta vahvasti eteenpäin mennen. Per Gessleä mukaillen: ”Ei 70-luvun jälkeen ole tullut yhtään ruotsalaista bändiä, jossa ei kuuluisi ABBA:n melodiaperintö.” Kyllä se kuuluu Soilworkissakin. Sävellykset nousevat liitoon poikkeuksetta niiden hienojen kertosäemelodioiden takia. Tästä hyvä esimerkki on Distancen kertosäkeen variaatiot kappaleen lopussa.

Tämä on sellainen tehokas pyöräytys. Kun pitää saada asiat käyntiin, niin silloin soi mainiosti. Esimerkiksi valmistautuessa johonkin urheilusuoritukseen.

PARHAAT HETKET
Blind Eye Halo – Aina yhtä viihdyttävä pläjäys.

https://open.spotify.com/album/5ROS5cZpvnElo66wBq7GTV