THE JIMI HENDRIX EXPERIENCE - ELECTRIC LADYLAND (1968)
The Jimi Hendrix Experience julkaisi kolmannen ja viimeisen albuminsa vuonna 1968. Electric Ladyland oli USA:n listaykkönen ja varsinkin Jimin kuoleman jälkeen sen arvo on noussut lähes debyyttialbumin tasolle.
Jimi ei ollut enää basisti Noel Reddingin kanssa kovin lämpimissä väleissä, koska halusi itse päättää kaikesta tehtävästä. Jimihän soittaa albumilla monen kappaleen bassot itse. Jimin ”diktatuuriin” väsyi myös tuottaja Chas Chandler. Levytyssessiot olivat pitkiä ja studiossa lappasi porukkaa äänittämässä ties minkälaisia pieniä osuuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jimi ei olisi tiennyt mitä halusi. Hän vain tavoitteli täydellisyyttä. Esimerkiksi Gypsy Eyesista nauhoitettiin 50 eri ottoa. Toisaalta rankasta juhlimisesta johtuen valmista tuli hitaasti.
Albumilla Jimi kumppaneineen lähestyy vielä enemmän rockin psykedeelisiä puolia ja osa materiaalista on hyvin kokeellista. Albumi siis ratsastaa enemmän erikoisilla sävellyksillä ja tuotannollisilla ratkaisuilla kuin tarttuvilla sävellyksillä. Toki levylle mahtuu muutamia ajattomia klassikoita, kuten esimerkiksi maailman ehkä paras coverointi All Along The Watchtower.
Electric Ladyland ammentaa tunnelmia mieluummin bluesista kuin hard rockista. Eräänlainen synkän bluesin ja raskaan kitaroinnin kombinaatio tekee tuotoksesta metallimaisen, jos niitä sävyjä tästä haluaa etsiä. Myös Jimin studiokokeilut ja albumikokonaisuuksien varaan vannovat periaatteet tulevat tässä hyvin näkyviin. Tupla-albumi on aina iso pala purtavaksi, mutta tässä tapauksessa se on jotenkin onnistunut. Pitää myös huomioida se, että jo aiemmilla albumeillakin loistanut rumpali Mitch Mitchell on tällä teoksella vielä aiempaakin paremmassa vedossa.
Vaikka Jimi halusi ehdottomasti olla huomion keskipiste, ei hän halunnut tehdä sitä halvalla. Electric Ladylandin ensimmäisen britti-painoksen kansiksi oli laitettu kuva, jossa on parikymmentä nuorta naista alasti. Mies kertoi sen olevan ”oikeastaan kaikkea muuta kuin itse halusi”. Näinpä useimmiten näkee kannet, jossa on vain kuva Jimin päästä.
Jimin itsensä vaikutusta metalliin käytiin läpi jo viimeksi. Soittoteknisesti mies aina muistetaan, mutta harvoin otetaan esiin sitä, että Jimi oli tummaihoinen kitaristi maailmassa, jossa rotujen välillä oli hyvin iso kuilu. Omalla talentillaan Jimi Hendrix sai tuon ihonväriaspektin unohtumaan. ”Luuletko, että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa?”, kysyi Eppu Normaali aikoinaan. Jimin perusteella tähän voi helposti vastata kyllä.
Esimerkkikappaleena tällä kertaa Voodoo Child (Slight Return), koska tuossa kappaleessa on eniten sitä ”metallia”, mitä Jimin kerrotaan musiikkiin tuoneen.
https://www.youtube.com/watch?v=IZBlqcbpmxY
https://open.spotify.com/album/5z090LQztiqh13wYspQvKQ
Kuva: newchanneleklablog.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti