Suonna Konosen kipparoima kantriyhtye Huojuva lato julkaisi seitsemännen albuminsa, titteliltään Viimeiset vanhat hyvät päivät, 5.6.2020. Tuttu sointi, sisältäen suonnamaiset mennyttä henkivät tekstit ja Ilkka Vartiaisen pedal steel-kitaran maalailun on jalostunut matkan ja vuosien varrella omaleimaiseksi tyyliksi.
Kymmenen raidan ja 45 minuutin mittainen albumi rakentuu perinteitä kunnioittavasti. Kaksi ensimmäistä raitaa, nimikkokappale Vanhat hyvät päivät sekä keväällä levyn ensisinglenä julkaistu Sydänmaantie ovat vahvinta osastoa ja ovat saaneet kylkiäisikseen Youtubestakin löytyvät musiikkivideot. Omiksi suosikeikseni nousevat myös maalailevammat Kevään hopeinen virta ja kokonaisuuden päättävä Vaaran laella. Ensin mainittu nousi taannoin viimeisimmillä kuuntelukerralla kärkikahinoihin, jälkimmäinen heti alkukesästä levyn julkaisupäivänä. Tunnelma maalautuu hienosti sanojen ja sävelten symbioosissa.
Kun noiden mainittujen neljän kappaleen seuraksi laittaa esimerkiksi kolmosraidan Mun vanha kitara, alkaa löytyä ”jokaiselle jotakin”. Kokonaisuus rönsyilee hallitusti eri suuntiin suoraviiivaisesta, Tom Pettyä & the Heartbreakersia muistuttavasta beatista akustisen ja selkeästi countryhtavamman otteen kautta sävyihin, jotka eivät lopulta olisi kovin kaukana vaikkapa Neil Youngista, jopa häivähdys Pink Floydia käväisi korvissa.
Uljas jatke Huojuvan ladon jo ennestään vahvaan katalogiin. Mielenkiinnolla seuraavia askeleita odotellen. Hienoa, Suonna ja pojat!
https://open.spotify.com/album/75MS9rRDFZdlomt0eJudO8?si=KsqRC5i6RQCVYczFrITMLg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti