tiistai 28. huhtikuuta 2015
Haastattelu: Valsaland-projekti Ruotsista
Kuka tai keitä olette?
- Kyllä se minun projekti on. Minä sävellän, miksaan ja soitan monia instrumentteja. Mutta on siellä lisäksi 25 muuta muusikkoa ollut nauhoituksissa mukana. Ja filmiprojekteissa vielä paljon lisää.
Isosta kööristä on siis kyse. Kuinka kauan Valsaland on ollut pystyssä?
- Noin viisi vuotta on tämän parissa puuhattu. Ensimmäinen virallinen julkaisu tuli kuitenkin vasta viime vuoden toukokuussa.
Ruotsista tämän tyylistä post rockia on tullut melko vähän, vaikka musiikillinen menestys on muuten ollut vahvaa. Voitteko nimetä joitain suurimpia vaikuttajia niin musiikin kuin videomaailman puolelta?
- En todella osaa sanoa. Kertokaa te, mitä ajattelette.
Itse löydän tästä hyvin paljon Godspeed You! Black Emperoria ja Explosions in the Skyta. Joltain osin Magyar Posse voisi olla suomalainen vastine. Mutta on teillä selkeästi oma meininki. Läpi paistaa sellainen suomalaiset kateelliseksi tekevä ruotsalainen laadukkuus. Enpä muuta osaa sanoa.
Painotatte kovasti visuaalisuuteen. Kumpi tulee ensin – idea musiikista vai idea videosta? Muuttuvatko kappaleet videon jälkeen tai toisin pain?
- Videoiden ideat syntyvät sävellyksen kehittyessä. Tästä eteenpäin musiikki ja äänimaailma jatkaa kasvamistaan rinnakkain videon tarinan kanssa.
Vaikka Suomessa luemmekin ruotsia, ei kielitaito riitä täysin kappaleiden tulkitsemiseen. Vaikkei musiikki olekaan aina niin raakaa ja raskasta, ovat videot jopa pysäyttäviä. Mistä kappaleet kertovat?
- Vastaan kappalekohtaisesti, koska näille ei ole mitään suurta yhteistä nimittäjää.
https://youtu.be/FxOXDd8OVs4
Fåån (hölmö/dorka) – Eikö kukaan halua olla kaverini?
https://youtu.be/gc7P-qEPQfs
Leka (leikkiä) – Itsekeksitty kieli
https://youtu.be/lwV1NoIjyEA
Hennings Sagoland (Henningin ihmemaa) – Luulet olevasi siellä, mutta olet täällä.
https://youtu.be/yWq-B7zTU3c
Lilla vän jag vill bo i en husvagn (pieni ystäväni, haluan elää karavaanissa) – Tästä kertovat myös sanat.
Videoilla on aika paljon esiintyjiä. Miten esiintyjien rekrytointi toimii?
- Kadulta. Lisäksi on tietysti kavereita ja tuttuja, mutta pääasiassa ihmisiä ilman näyttelykokemusta.
Suomalaisia kun olemme, on videoilla paljon meillekin tuttuja paikkoja Tukholmasta. Kuinka vaikeaa on filmaaminen ydinkeskustassa?
- Tähän mennessä ei ole ollut ongelmia. Tosin en ole lupia kysellytkään. Joskus liimaan SVT:n (Ruotsin televisioyhtiö) tarran kameraan. :)
Valsaland ei ole julkaissut vielä montakaan videota. Oletettavasti tekoprosessit ovat pitkiä. Kuinka kauan esimerkiksi Fåån-videon työstäminen kesti.
- Muutamia satoja tunteja. Pyrimme kuitenkin julkaisemaan debyyttialbumin tulevana syksynä.
Millaisia välineitä käytätte musiikin tekemiseen? Onko kaikki tietokone-/softapuolelta vai soitatteko myös perinteisiä ”oikeita” soittimia?
- Kaikki on soitettu oikeilla soittimilla. Rummut, basso, kitarat, piano, urut, efektit, jouset ja torvet, kuorot, jne. Kaikki.
Todella kunnianhimoista toimintaa. Tästä päästäänkin sujuvasti kysymykseen, onko keikkoja tulossa? Tai mitkä ylipäätään ovat Valsalandin tavoitteet?
- Ihan lähitulevaisuudessa ei keikkoja ole tulossa. Mutta toivottavasti muutaman vuoden sisällä saamme 200 ihmisen orkesterin kiertueelle. Tähän kuuluisi rock-bändi, jousi- ja torvisektio ja täysimittainen kuoro. Tätä olen työstämässä.
Uusia sinkkuja ja videoita ensi syksynä ja talvena ja se jo aiemmin mainittu albumi. Lisäksi on paljon yhteistyötä elokuva-alan ja musiikkiopistojen kanssa.
Kertakaikkiaan huikea projekti. Jäämme innolla odottamaan, milloin Valsaland pääsee oikeuksiinsa livenä. Tällä poppoolla on edellytykset tehdä jotain todella suurta.
Vaikka Mikkanen itse pysyykin hiukan salaperäisenä hahmona, on pakko kysyä onko miehellä suomalaisia sukujuuria vai ovatko esi-isät ennemmin peikkojen puolella?
- Olen puoliksi suomalainen. En valitettavasti osaa puhua kieltä kuin kirosanojen osalta.
Sekin on riittävästi, jotta voimme tästäkin bändistä olla ylpeitä. Onnea tulevaisuuteen. Haastattelun aikana Fåån-video voitti parhaan videoclipin ja musiikkivideon palkinnon Italian Skepto International Film Festivalilla. Ei mennyt väärään osoitteeseen.
-T-
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Toomion TOP100: 72. Eppu Normaali - Studio Etana
Nauhoitettu: 1992-1993
Julkaistu: 14.5.1993
Levy-yhtiö: Poko Records
Listaykkönen Suomessa. Myynyt noin 42 000 levyä.
SINGLET
- Näinhän Täällä Käy
- Maailmani Kahva
- Arkussa Vainaan
Lahtinen, entinen paperikoneinsinööri, kulkee pitkin kuraisia katuja, potkiskelee kiviä sieltä täältä.
”Joskus sitä uskottiin vihreyteen ja parempaan maailmaan. Oli Hipit Rautaa. Nyt on siinä rajoilla pitäskö farkkurotsi vaihtaa pikkutakkiin ja hypätä taas oravanpyörään mukaan. Olen Ihminen kuitenkin. Hengissähän se on pysyttävä. Downshiftailu saa nyt jäädä, vaikka aatteet sanos mitä.”
- Lahtinen
”Olispa ihmiselläkin mahdollisuus nukkua Talviunta. Ei olisi tällasta saatanan kärvistelyä. Talven jäljiltä oon kuitenkin Elossa Taas. Ei oo paha sekään. Ja toisaalta Näinhän Täällä Käy. Itsehän minä Maailmani Kahvaa kääntelin.”
- Lahtinen
Lahtinen astuu siihen tuttuun kapakkaan, jossa joku vielä luottaa häneen.
”Kalja tai pari, siitä se taas lähtee, luovuus liikkeelle.”
- Lahtinen
”Yöksi vain. Löydän ja Menetän.”
- Lahtinen
”Joskus oli kaunis vaimokin. Ei siitä ole edes kovin kauaa. Sen mitä enää uniani muistan, muistan hänet. Jos se tästä vielä. Joskus. Periksi en perkele anna.”
- Lahtinen
______________________________________________________________
Siinä se on minun näkemys tästä albumista. Kirjoitettu vuonna 1999. Hyvin harmaalla pinnalla matkataan tällä Eppujen, mielestäni, mestariteoksella. Levy kiteyttää tunnin mittaan sen, mistä on kyse kun puhutaan suomalaisesta melankolisuudesta. On kylmää, harmaata ja pimeää. Aina ei mene edes niin huonosti, kun on joku jota rakastaa. Mutta aivan kuin hyvääkään ei olisi olemassa, jos siitä ei valittaisi.
Soundit ovat taattua Eppua, vaikkei ilmeisesti monenkaan mielestä riittävän hyvät. Eihän Martti Syrjä kummoinen laulaja ole, mutta äänestä Suomen kansa on salaa oppinut pitämään. Varmaan hänen habitukseen on helppo kapakkimiesten samaistua.
Kannet saattavat olla maailman kamalinta taidetta. Ovat ainakin pirun halvan näköiset. Ja ehkä tässä on halvalla pyritty menemään.
Se, minkä Hipit Rautaa aloittaa, pysyy tanakasti lapionvarteen nojaten pystyssä, ihan siihen asti kunnes Reunan Yli Hohtaa sen lopettaa. Tämän jälkeen Eput heittikin lapion nurkkaan, kunnes 11 vuoden jälkeen kävi sen noukkimassa tehdäkseen näyttävän paluun.
Studio Etana on minulle suomi-rockin merkkiteos. Kuunnellaan -30 asteen pakkasessa, vuoden -91 Escortissa, jonka tuulilasi ei pysy auki. Kasettimankka, oikea kanava mykkänä. Ajellaan mielellään Pieksämäki-Joensuu väliä tapaninpäivänä.
PARHAAT HETKET
Hipit Rautaa - Riffi, joka on yksi parhaita ikinä. Kappale, joka on yksi parhaita suomalaisia ikinä.
Arkussa Vainaan – Sanat ovat kappaleen sanomaa vasten ehkä nerokkainta Eppua, mitä sanoituspuolella on.
EI LÄHDE
Olen Ihminen - Kohtuullisen turha ja rasittava pätkä heti huikean avausbiisin jälkeen.
https://open.spotify.com/album/0Z9oJ0FrUT5vWSmaJigGee
lauantai 18. huhtikuuta 2015
Toomion TOP100: 73.Massive Attack - 100th Window
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 10.2.2003
Levy-yhtiö: Virgin Records
Brittien lista-1 ja Jenkkien 69.
SINGLET
- Special Cases
- Butterfly Caught
Ääniä liikkuu monissa kerroksissa. Hiljaa, kovaa, nopeasti, hitaasti, rytmikkäästi, vellovina kuin ihmismassa miljoonakaupungin ytimessä.
Levyä kuunnellessa käy kuten sen kansissa. Lasinen ulkokuori räjähtää ja sisällä oleva voima leviää pään sisään vallaten joka sopukan.
Soundien, looppien ja erilaisten rytmien käytössä bändillä on näkemystä. Erilaisia syntetisaattoreita on täytynyt kahlata satoja saadakseen tällaista jälkeä. Kuten aikaisemmillakin levyillä, myös tällä on syvä, syksyisen kaupungin yönviileä tunnelma. Sinead O’Connorin ääni sopii tällaiseen materiaaliin hienosti. Hänen äänellään laulettuna seuraava säkeistö saa katsomaan peiliin.
“Take a look around the world,
You see such bad things happening,
There are many good men,
Ask yourself is he one of them”
Trip hopin oppi-isät ovat saaneet aika monta hyvää levyä aikaan. Tämä on yksi niistä. Levy, jota on soundien takia pakko kuunnella kunnon laitteilla. Soundien puolesta peräseinä kun ei tule ihan hetkessä vastaan.
Tätä on hankala kuvailla. Ota luurit päähän, avaa vaikka nettipokeri ja pelaa pimeässä huoneessa. Kyllä sieltä alkaa bassot mönkimään syvälle sisimpään.
PARHAAT HETKET
Special Cases – Biisissä on jotain eroottista, houkuttelevaa, samalla todella kylmää praktiikkaa. Musiikillista pornoa.
EI LÄHDE
Name Taken – Hiukan ylipitkä.
https://open.spotify.com/album/60szvcndZTCqG9E7GSAplB
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 1 - Wonderwall (1995)
Albumilta (What's the Story) Morning Glory? (1995).
Ykköspaikalla nousee Wonderwall. Kuten sivustolla käsitellyn (What's the Story) Morning Glory?-levyn kohdalla tuli todettua, niin ensi kuuntelulta asti tämä on ollut “maailman kaikkien aikojen kolmanneksi paras biisi”. Niitä kahta edeltävää vain en ole saanut vielä lukkoon lyötyä. Ja se ensimmäinen kuuntelukertakin on täydellisesti muistissa: aiemmissa biiseissä käsiteltyä Uimaharjun reissua edeltävä päivä, CD soi autossa, Wonderwall alkoi soida kun ajettiin Ilkan kanssa urheilukentältä kotia kohti juuri Lieksan kirjaston vieressä...
Jälleen Noelin teksti ja sävellys, jonka Liam tulkitsee kauniisti (joka on harvinaisesti sanottu Liamin laulamisesta). Jousisovitus on hieno, ja piano käy loppupuolella soittamassa simppelin, mutta niin toimivan melodian.
Sähkökitaravalli on riisuttu ja akustiset säestävät: toinen strummailee, toinen näppäilee nättiä linjaa joka kuuluu erityisesti “and all the roads we have to walk”-kohdassa. Tässä on sointukierrolle ominaista nuo ns. “oasis-soinnut”: vasemman käden pikkurilli ja nimetön paikoillaan ja muut sormet vaihtavat paikkaa E-molli-sävellajissa, eli tulee tässäkin biisissä kuultavat Em7, G, Dsus4, A7sus4 ja Cadd9. Tätä soittaessa pitää tosin olla capo 2. välissä.
Tuo sointukierto onkin vallan uniikki ollakseen niin klassinen. Green Day lainasi sitä Boulevard of Broken Dreamsiin ja Noel meinasi kimpaantua... Totesi vain, että kyllä hänkin on tietoisesti varastanut, mutta on silloin myös maksanut korvauksensa!
Teksti on kaunis rakkauslaulu. Erityisesti bridge ja kertosäe ovat mahtavia. Melodia on kokonaisuudessaan jotain, josta huokuu paitsi 60-70-luku, myös hyvin vahvasti julkaisuvuotensa tunnelma. Lopussa Noel toimii jälleen isoveljen ominaisuudessa pikkuveljensä kaikuna ja sanojen vahvistajana.
Ykköseksi tämän nostaa nimenomaan henkilökohtaiset fibat. Biisinä tämä on aivan tasavahva, ellei heikompi, kuin edeltävä The Masterplan, mutta tästä tulee mieleen niin paljon henkilöitä ja muistoja, ettei tätä oikein voi sivuuttaa. Klassikko, eikä syyttä.
“I don't believe that anybody feels the way I do about you now”. Yksi hienoimmista riveistä missään biisissä.
“Today is gonna be the day
That they're gonna throw it back to you
By now you should've somehow
Realized what you gotta do
I don't believe that anybody
Feels the way I do about you now
Back beat, the word is on the street
That the fire in your heart is out
I'm sure you've heard it all before
But you never really had a doubt
I don't believe that anybody feels
The way I do about you now
And all the roads we have to walk are winding
And all the lights that lead us there are blinding
There are many things that I would
Like to say to you
But I don't know how
Because maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall
Today was gonna be the day
But they'll never throw it back to you
By now you should've somehow
Realized what you're not to do
I don't believe that anybody
Feels the way I do
About you now
And all the roads that lead you there were winding
And all the lights that light the way are blinding
There are many things that I would like to say to you
But I don't know how
I said maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall
I said maybe
You're gonna be the one that saves me
And after all
You're my wonderwall
I said maybe
You're gonna be the one that saves me
You're gonna be the one that saves me
You're gonna be the one that saves me “
https://www.youtube.com/watch?v=6hzrDeceEKc
torstai 16. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 2 - The Masterplan (1995)
Julkaistu alunperin Wonderwall-singlen B-puolella (1995). Löytyy myös albumilta The Masterplan (1998).
Vain 90-luvun Oasis voi laittaa tällaisen biisin singlen B-puolelle eikä viralliselle albumille ollenkaan. Teksti saattaa hyvinkin olla itsessään Noelin paras, ja kun biisi höystetään komeilla puhallin- sekä jousisektioilla, takaperoisilla kitaroilla ja hienolla melodialla, niin ollaan melkoisen paketin äärellä.
A-mollissa mennään (ei yhtään ylennysmerkkiä siis!). Tunnelma on liki mystinen introssa ja säkeistössä.
Noelin teksti on perusasioiden äärellä. Sellaisten filosofioiden, joiden pohjalta on hyvä lähteä ihan mihin vaan. Siskot ja veljet menevät minne menevät, laulavat mitä laulavat ja tanssivat kun tanssittaa: kuitenkin tässä ollaan vain palanen isompaa kuvaa. Ja “everything that's been has passed”. Yksinkertaista.
Toisaalta myös “all we know is that we don't know how's it's gonna be”. Toisaalta tuon pätkän voi ajatella kahdella hienosti eriävällä tavalla: melodia ja ennenkaikkea se pieni tauko antaa siihen mahdollisuuden. Joko
“All we know is that we don't know how it's gonna be” tai “All we know is that we don't know. How it's gonna be?”
Tiukkaa kamppailua ykkössijasta tämä kävi. Nöyrtyi tällä kertaa nimenomaan henkilökohtaisten sidosten ja tunnejälkien perusteella. Biisinä ei ole yhtään ykkössijalta löytyvää heikompi.
Ja ajatella: tämä ei päässyt millekään studioalbumille. Tästä tehtiin myös vuonna 2006 video, mutta tämä kuuluu nähdä sielunsa silmin musiikin herättäminä kuvina.
”Take the time to make some sense
Of what you want to say
And cast your words away upon the waves
Sail them home with acquiesce
On a ship of hope today
And as they land upon the shore
Tell them not to fear no more
Say it loud and sing it proud today
And then dance if you wanna dance
Please brother take a chance
You know they're gonna go
Which way they wanna go
All we know is that we don't know
How it's gonna be
Please brother let it be
Life on the other hand
Won't make us understand
We're all part of the masterplan
Say it loud and sing it proud today...
I'm not saying right is wrong
It's up to us to make
The best of all the things that come our way
'Cause everything that's been has passed
The answer's in the looking glass
There's four and twenty million doors
On life's endless corridor
Say it loud and sing it proud today.
Well, dance if they want to dance
Please brother take a chance
You know they're gonna go
Which way they wanna go
All we know is that we don't know
How it's gonna be
Please, brother, let it be
Life on the other hand
Won't make you understand
We're all part of the masterplan”
https://www.youtube.com/watch?v=dPPi2D6GK7A
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit: 3 - Supersonic
Albumilta Definitely Maybe (1994).
Debyyttisingle, jollaista harvalla bändillä on. Noel on todennut kirjoittaneensa tämän todella nopeasti. Tarina kertoo myös, että kun bändi oli saanut Supersonicin äänitettyä, he olivat lähteneet ajelemaan ympäri Manchesteria kuunnellen c-kasetilta miten hemmetin hyvän biisin olivat saaneet aikaan.
Se kuuntelukerta, kun tämäkin kolahti, on tiukasti muistissa: pyörällä Pokron lenkkiä ajellessa kesällä 2006. Jossain siellä juuri ennen Lamminkylän koulua keskellä peltoja tuli ensi kertaa ajatuksella kuunneltua kertosäkeeseen asti. Siihen asti olin sivuuttanut tämän biisin vain päihdehöyryisenä, tasapaksuna tallusteluna. Mutta kun kuulin kertsin ensimmäisen kerran, ei paluuta ollut.
Säkeistössä on uhoa, kertosäkeessä melodia. Oasis pähkinänkuoressa. Gem Archer on todennut, että Supersonicin juju on siinä, että se on juuri hieman liian hidas. Aivan kuin Liam tepastelisi ominaisella tyylillään... Kitaralinjoissa on tarttuvia melodioita niin introssa kuin välikkeissäkin ja livenä outro venyi hieman pidemmäksi Noelin riffitellessä.
Tämähän oli keikkasuosikki alusta loppuun saakka, vaikka olikin välillä poissa settilistoilta hetkittäin. Viimeisellä rundilla Supersonic nousi uuteen loistoon kuulostaen paremmalta kuin kertaakaan vuoden 2000 jälkeen. Harmi että bändille kävi kuin kävi...
Mistäkö tämä kertoo? Sen voi jokainen kuulija kehitellä itselleen. Onpa taas mahtava biisi.
“You need to find a way for what you wanna say / but before tomorrow / 'cause my friend said he'd take you home / he sits in a corner all alone / he lives under a waterfall / nobody can see him / nobody can ever hear him call”.
“I need to be myself
I can't be no one else
I'm feeling supersonic
Give me gin and tonic
You can have it all but how much do you want it?
You make me laugh
Give me your autograph
Can I ride with you in your B.M.W?
You can sail with me in my yellow submarine
You need to find out
'Cos no one's gonna tell you what I'm on about
You need to find a way for what you want to say
But before tomorrow
'Cos my friend said he'd take you home
He sits in a corner all alone
He lives under a waterfall
Nobody can see him
Nobody can ever hear him call
You need to be yourself
You can't be no one else
I know a girl called Elsa
She's into Alka Seltzer
She sniffs it through a cane on a supersonic train
She made me laugh
I got her autograph
She done it with a doctor on a helicopter
She's sniffin in her tissue
Sellin' the Big Issue
She needs to find out
'Cos no one's gonna tell you what I'm on about
She needs to find a way for what she wants to say
But before tomorrow
'Cos my friend said he'd take you home
He sits in a corner all alone
He lives under a waterfall
Nobody can see him
Nobody can ever hear him call”
https://www.youtube.com/watch?v=K8EHSd_QSoo
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Oasis - TOP21-biisit:4 - Don't Look Back in Anger (1995)
Albumilta (What's the Story) Morning Glory? (1995).
Megaballadi, jonka Noel tulkitsee. Tämänkin ensikuuntelu on mielessä: kyseessä oli sama reissu kuin sijalla 6 olleen Acquiescen kohdalla. Tämä levy soi ensin, ja tämä nimenomainen biisi juuri sillä hetkellä kun oltiin lähdössä Lieksasta. Kertosäkeen melodia vei mennessään heti.
Noel on joskus sanonut hakeneensa sellaisia kertosäkeitä, joita stadionillinen ihmisiä voi hoilata mukana. Tässä on juuri sellainen, mutta ympärillä on muutakin hienoa. Teksti on ero-aiheinen, mutta vähän eri kulmasta kuin tavallisesti.
“So Sally can wait
she knows it's too late
as we're walking on by
her soul slides away,
"but don't look back in anger"
I heard you say”
Myös b-osa, eli säkeistön ja kertosäkeen välissä oleva, ansaitsee maininnan. Näin nostatetaan jännitettä! Varsinkin sen viimeiset tahdit ovat huikeita. Eikä teksti sielläkään kehno ole.
“So I'll start the revolution from my bed
Cos you said the brains I had went to my head
Step outside 'coz summertime's in bloom
Stand up beside the fireplace
Take that look from off your face
You ain't ever gonna burn my heart out”
Myös loppu on mahtava. Tarina loppuukin hieman yllättävästi kuin epilogilla, nostaen klassikko-statusta entisestään.
Tästä täytyy laittaa jakoon live-versio, jossa biisin mahti tulee esille. Kotikentällä Manchesterissa tuppasi aina olemaan melkoiset pirskeet, kun omat pojat saapuivat kaupunkiin.
https://www.youtube.com/watch?v=r8OipmKFDeM