Hypnotic Eye starts with the song American Plan B. It has got ragged riffing, fuzzy guitar and the familiar, creaky way of singing. ”I’m gonna make my way through this world someday / I don’t care what nobody say”. When the song gets to it's chorus the atmosphere opens up and the band's playing has got air. The guitar fill in the chorus is touchingly leaning forward, it definitely hasn't been placed in perfect timing with Pro Tools. This song can be taken' as kind of a sequel to the 1977 classic song American Girl.
Fault Lines starts interestingly with Mike Campbell's guitar, there's even wah-wah there somewhere. The ambience is melancholic and wistful, Petty's sound fits this life experience demanding text great.
”And I've got a few of my own
I've got a few of my own fault lines
Running under my life”
The interlude with fuzz guitar and harmonica is pretty catchy and works well.
Red River is a great song. The vocal melody and the guitar line going underneath are supplementing each other nicely. Meanwhile there's an electric guitar being played above the landscape, painting tones with simple chords.
This one also has upstanding chorus and the feel opens up before closing in on the following verse.
”So meet me tonight by the Red River
Where the water is clear and cold
Meet me tonight by the Red River
And look down into your soul
Look down into your soul”
The bridge and guitar solo feel like coming from a different song. The solo has got a nice acoustic guitar sound until the band jumps in and the guitar solo changes to an electric one.
It's a great song with the sections supporting each other. One of the best pieces on the album.
The fourth track, Full Grown Boy, is almost jazz. Petty and the band show how they're capable of swinging from one feel to another. The band plays barely and intimately while Petty joins with style.
The line ”full grown boy” is an interesting one and it's amazingly apt. There's something magical and beautiful in the atmosphere, it makes my spine tingle...
”Can you see her in the fire light
Hear how soft and low she sings
How’m I gonna tell her that I love her
When words don’t mean a thing
And I’m a full grown boy”
Immediately after the dusky ambience the album gets back to rocking with All You Can Carry. Because the record popped in different sound, now this rock-band sound feels to work even better.
In the verses there's some similarity to Red River, but this one's chorus is more simple, almost lingering. The past is left behind and all that's taken along and remembered are the things needed. Petty's sound grinded by rock miles gives this song a great tinge.
”There's something moving in the dark outside
I gotta face it when it hits the light
No one can say I didn't have your side
No one can say I left without a fight”
Power Drunk is somehow a neutral song. ”Can you see me against the sun? / crying out to reach someone”. Nice riffing flavoured with fuzz. The clean sound of the guitar is also pleasant. This kind of ”lazy” american rock isn't exactly my cup of tea...
Forgotten Man continues the album with more rocking feel, starting with an overdriven guitar played through a tremelo effect. The band plays great once again! And the term ”forgotten man”, while sung by Petty, sounds pretty credible. This song doesn't straggle, it just keeps on rocking straight forward.
The next song coming is one that rose as one of the album's jewels right from the first listens: Sins of My Youth. There's an almost Agents-like hazy feel and sound in the song, that's clearly the most beautiful one on the album.
”When the past gets up in your face
Memories slide out of place
All those things that were hidden away
Ain't so bad in the light of day
Oh...
Let me tell you the truth
I love you more
Than the sins of my youth”
Here's a song that's got nothing too much. Sins of My Youth goes to my soul every single time. If somebody sings a line ”I love you more / than the sins of my youth”, it means he's talking about pretty powerful feelings. Damn, what a beautiful song.
U Get Me High. The guitar sounds differ from the previous songs, it's more overdrive than fuzz. The bass guitar sounds more prominent also. This song is just a little ”too slow”, it feels like it's prances forward leaning backwards.
I guess this a love song in a manner of Tom Petty.
”You get me high
You get me high
You give me something so deep
You get me high”
In the outro the band plays greatly as one piece, the ending section could have been even longer!
Burnt Out Town is more bluesy material with it's piano fills and harmonica. The theme of this song has been dealt with in many songs and especially by these veteran rockers. The youngsters don't sing about these things this way too often. The harmonica played through a bullet-mic rocks!
There's also a piano solo in this one: it means more blues. The song is carried by drums and bass and not guitar, like the rest on this album.
”Yeah, it's a burnt out town
It's going down but no one knows
Yeah, it's a burnt out town
Ain't dead but getting close”
Shadow People. Hypnotic Eye gets to it's end with a great final track. I think the song's ”shadow people” describe the people often referred to only as ”they”, who always do everything and often screw things up. They do this and they do that, but no one can name them. The song can also be taken in a way that everyone goes where they go and no one else can know it. ”Shadow people / in shadow land”.
”That one's thinking of great art and eloquent words
That one's strapped on a gun and joined up with the herd
That one's saving up water, got some food stored away
For the war that is coming on the judgment day”
The chords and scenery of this song have some tone of wisdom in them. The keyboard pad and the guitar pattern bring some magic and mysticism. Especially the interlude that tinkles while the bass pumps a few selected notes has a great tension.
Shadow People's lyrics have something to say against the U.S. like the opening song of the album.
”And this one carries a gun for the USA
He's a 21st Century man
And he's scary as hell cause when he's afraid
He'll destroy everything he don't understand”
This one's clearly the longest track on the album. Petty & the Heartbreakers isn't best known about long songs otherwise. It has a long outro that hovers in the air and then tails off, until Petty steps forward with just an acoustic guitar. ”Waiting for the sun to be straight overhead / 'Til we ain't got no shadow at all”.
Hypnotic Eye wasn't in the top positions for nothing when selecting the best rock records of 2014. The songs are strong not only independent but also as parts of the album. Especially the trio of Red River, Sins of My Youth and Shadow People are such songs that you hear these days way too rarely in a music world in which disposable material and radio hits weigh too much.
https://open.spotify.com/album/55dSc0Ry199sq95DwnHFFaTom Petty and the Heartbreakersin uutta Hypnotic Eye-levyä on hehkutettu monissa paikoissa ja itsekin olen sitä hypistellyt levyhyllyjä kierrellessä. Kuunteluun se tuli kuitenkin otettua vasta viime viikolla: onneksi tuli. Hienoa rock-soitantaa aidon bändin soittamana ja tehokkaita lauluja vanhan herran Pettyn kirjoittamina. Vanhat jermut näyttävät, ettei toimivaan musiikkiin ihmeitä tarvita.
Hypnotic Eye käynnistyy raidalla American Plan B. Rouheaa riffittelyä, fuzzahtavaa kitaraa ja tuttu, nariseva laulusoundi. ”I’m gonna make my way through this world someday / I don’t care what nobody say”. Kertosäkeeseen tultaessa laulu ja ilmapiiri ”aukeaa” ja bändin soitossa on tilaa. Kertosäkeen kitarafilli on hellyttävästi nokallaan, sitä ei olla Pro Toolsilla aseteltu kohdalleen. Tätä laulua voi pitää tietynlaisena jatko-osana vuoden 1977 American Girlille.
Fault Lines lähtee mielenkiintoisesti Mike Campbellin kitaroiden voimin, kuullaanpa seassa myös wah-wahia. Laulun tunnelma on melankolinen ja haikea, Pettyn laulusoundi sopii tähän elämänkokemusta vaativaan tekstiin mahtavasti.
”And I've got a few of my own
I've got a few of my own fault lines
Running under my life”
Huuliharpulla sävytetty fuzz-kitaravälike on ihmeen tarttuva ja toimiva.
Red River puolestaan on erinomainen biisi. Laulumelodia ja sen pohjalla kulkeva kitaralinja täydentävät toisiaan. Samalla maiseman yläpuolella kulkee pehmeä, sointuja maalaileva sähkökitara.
Kertosäe on tässäkin komea ja tunnelma aukeaa, ennenkuin sulkeutuu taas seuraavan säkeistön myötä.
”So meet me tonight by the Red River
Where the water is clear and cold
Meet me tonight by the Red River
And look down into your soul
Look down into your soul”
Väliosa ja soolo ovat kuin eri biisistä. Tässä osassa kuullaan hienoa akustista kitarasoolosoundia, kunnes bändi hyppää sisään ja kitarasoolo vaihtuu sähköiseksi.
Onpas hieno biisi, jossa osat täydentävät toisiaan. Levyn parhaimmistoa.
Nelosraita Full Grown Boy on liki jatsia. Petty ja bändi näyttävät, miten pystyvät syöksymään tunnelmasta toiseen. Paljasta soitantaa, johon Petty lauluäänellään jälleen ui sekaan tyylikkäästi.
”Full grown boy” on mielenkiintoisesti ja hämmästyttävän osuvasti sanottu. Tunnelmassa on jotain maagista ja kaunista, selkäpiitä kutkuttavaa.
”Can you see her in the fire light
Hear how soft and low she sings
How’m I gonna tell her that I love her
When words don’t mean a thing
And I’m a full grown boy”
Välittömästi hämyilyn jälkeen palataan rock-meininkiin All You Can Carryn avulla. Kun välissä käväistiin erilaisissa soundeissa, niin tämä bändisoundi kuulostaa entistä toimivammalta.
Säkeistössä on jotain samaa kuin Red Riverissä, mutta kertosäe on simppelimpi, liki hieman viipyilevä. Mennyt jätetään taakse ja otetaan mukaan ja muistetaan vain se, mitä tarvitaan. Tässäkin Pettyn rock-kilometrejä nähnyt soundi tuo tekstiin oman säväyksensä.
”There's something moving in the dark outside
I gotta face it when it hits the light
No one can say I didn't have your side
No one can say I left without a fight”
Power Drunk on jotenkin tasapaksu raita. ”Can you see me against the sun? / crying out to reach someone”. Fuzzilla höystettyä riffittelyä. Myös clean-soundi miellyttää. Tällainen ns. ”laiska” amerikanrokki ei ihan lähde...
Forgotten Man jatkaa rokkaavammalla otteella startaten tremolon läpi ajetulla särökitaralla. Bändisoitto skulaa taas! Termi ”forgotten man” istuu jälleen Pettyn suuhun aika uskottavasti. Tämä biisi ei rönsyile turhia vaan rokkaa suoraviivaisesti eteenpäin.
Sitten tuleekin ensikuunteluista saakka yhdeksi albumin helmistä noussut Sins of My Youth. Tässä biisissä on liki agentsmaisen utuinen tunnelma ja soundi. Ylivoimaisesti albumin kaunein laulu.
”When the past gets up in your face
Memories slide out of place
All those things that were hidden away
Ain't so bad in the light of day
Oh...
Let me tell you the truth
I love you more
Than the sins of my youth”
Tässä on biisi, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Uppoaa joka kuuntelukerralla sieluun saakka. Jos sanoo, että ”I love you more / than the sins of my youth” niin silloin ollaan aika voimakkaissa tunteissa. Onpa kaunis laulu.
U Get Me High. Kitarasoundit ovat erilaiset kuin aiemmissa, enemmän overdrive kuin fuzz. Bassokin enemmän pinnassa. Tämä biisi on juuri pykälän ”liian hidas”, soitto ikäänkuin tepastelee eteenpäin hieman takanojassa.
Kai tämä jonkinsortin rakkauslaulu on Pettymäiseen tyyliin.
”You get me high
You get me high
You give me something so deep
You get me high”
Outrossa bändi soittaa hienosti yhtenä palikkana, olisi voinut olla pidempikin loppusoitto!
Burnt Out Town on bluesihtavaa materiaalia pianotilutuksineen ja huuliharppuineen. Tätä teemaa on käsitelty aika monissa biiseissä, usein juuri näiden konkareiden toimesta. Ei nuorisokaarti tästä tällä tavalla useinkaan laula. Bullet-mic-huuliharppu rokkaa.
Tässä kuullaan myös pianosoolo: eli lisää bluesia. Tätä kuljettaa rummut-basso-akseli eikä kitara.
”Yeah, it's a burnt out town
It's going down but no one knows
Yeah, it's a burnt out town
Ain't dead but getting close”
Shadow People. Hypnotic Eye tulee päätöksensä loistava lopetusraidan myötä.. Itse ymmärrän tämän laulun niin, että ”shadow people” on kuin niin usein puhekielessä esiintyvät ”ne”, jotka tekevät aina kaiken ja useimmiten pilaavat asiat. Ne sitä ja ne tätä, vaikkei kukaan osaa nimetä ketään. Toisaalta tämän voi ottaa myös niin, että itse kukin menee minne menee eikä sitä kukaan muu voi tietää. ”Shadow people / in shadow land”.
"That one's thinking of great art and eloquent words
That one's strapped on a gun and joined up with the herd
That one's saving up water, got some food stored away
For the war that is coming on the judgment day"
Soinnuissa ja maisemassa on jotain elämänviisauden sävyä. Kosketinmatto ja kitarakuvio tuovat tähänkin magiaa ilmaan ja tiettyä mystisyyttä. Varsinkin väliosassa, jossa kilkatellaan ja basso jumputtaa paria nuottia, on melkoinen jännite.
On tässä myös tekstissä samaa USA:n meininkiä vastaan sanomista kuin levyn avausraidassa.
"And this one carries a gun for the USA
He's a 21st Century man
And he's scary as hell cause when he's afraid
He'll destroy everything he don't understand"
Kyseessä on levyn selkeästi pisin raita, Petty & Heartbreakershan ei ole tunnettu pitkistä biiseistä muutenkaan. Pitkä outro, joka kuin leijuu ilmassa ja hiipuu sitten pois, kunnes esiin astuu vielä Petty akustisen kitaran kera: ”Waiting for the sun to be straight overhead / 'Til we ain't got no shadow at all”.
Hypnotic Eye ei turhaan ollut monien listojen kärkisijoilla, kun valittiin vuoden 2014 parasta rock-levyä. Biisit ovat vahvoja paitsi itsenäisinä niin myös albumin osina. Erityisesti kolmikko Red River, Sins of My Youth ja Shadow People ovat sellaisia lauluja, että nykypäivänä harvoin tulee vastaan musiikkimaailmassa, jossa kertakäyttömateriaali ja radiosoitto painavat liian paljon.
https://open.spotify.com/album/55dSc0Ry199sq95DwnHFFa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti