Nauhoitettu: 2014
Julkaistu: 16.4.2014
Levy-yhtiö: Mute
Wikipedia kuvailee tämän musiikin folkiksi, akustikseksi tai indie rockiksi.
Höpöhöpö. Ei tämä ole mitään niistä. Ainakaan niin, että näistä mikään voisi musiikkia kuvata sellaisena kuin se on. Elokuvamusiikki on varmaan lähes paras kuvaus, eikä sekään ole riittävä. Pidetään tätä ihan vain musiikkina.
"Levyä ei myöskään pitäisi jättää taustamusiikiksi, vaikka se tavallaan on juuri sitä. Se on elokuvamusiikkia ilman elokuvaa."
Levy ei ole outo vaikkei se ole millään muotoa tavallistakaan musiikkia. Levy ei myöskään ole hankalaa kuunneltavaa, vaikka se vaatiikin useamman kuuntelukerran. Levyä ei myöskään pitäisi jättää taustamusiikiksi, vaikka se tavallaan on juuri sitä. Se on elokuvamusiikkia ilman elokuvaa. Se vaatii oikeanlaiset näytökset ja oikeanlaiset maisemat, riippumatta siitä liikutaanko niissä oikeasti vai mielikuvituksen avulla. Eräs elokuvaohjaaja onkin todennut, että Tiersenin musiikin kohdalla pahin osa on valinta, sillä jokainen kappale sopii elokuvaan kuin elokuvaan.
Vaikka Yann Tiersenin tunnetuin teos onkin Amelie-elokuvan Soundtrack, on minusta Infinity miehen parasta jälkeä. Mies soittaa jos minkälaista kilkutinta ja osaa sen lisäksi luoda hienoja melodioita ja kauniita lauluharmonioita. Kuunnelkaahan kuinka monessa kappaleessa kellopelit soivat taustalla. Nii-in, pirun monessa, vaikkei niitä aluksi huomaakaan. Mies on itse sanonut, ettei koe musiikkia klassiseksi tai pop-musiikiksi, vaan tekee musiikkia poimien vapaasti kaikkea, mikä kuulostaa hyvältä, koska sellaista elämä on.
Levyltä ei löydy odotusten vastaisesti ranskan kieltä. Sieltä löytyy englannin, fäärin, islannin ja bretonin kieltä.
Hämmentävästä kuvauksesta huolimatta tämä levy on todella sellainen, joka kannattaa kuunnella. Erilaisten värien luonti sävelien avulla on onnistunut erinomaisesti. Oman sävynsä niihin tuo myös kappaleissa käytetyt kielet. Sieltä ei nimittäin odotusten vastaisesti löydy ranskaa vaan englannin lisäksi fäärin, islannin ja bretonin kieltä. Ei ihan tavanomaisimpia vaikka Islanti on musiikkikentällä vahvoja otteita aiemmin näyttänyt.
Samankaltaisuutta voi varmaan hakea sellaisista artisteista kuin Air ja Jean Michel Jarre. Yllättäen nämä bändit tulevat juuri Ranskasta. Suomalaisista ehkä Magyar Possea lähennytään kierron joissain vaiheissa. Ehkä eniten ilmaisun osalta.
Jos on ihmisenä sellaista tyyppiä, että voi kuunnella musiikkia nukkumaan mennessä, ei tämä ole ollenkaan hullu vaihtoehto siihen tarkoitukseen. Matka muihin tunnelmiin alkaa heti ensimmäisestä kappaleesta.
PARHAAT HETKET
Aer Mahen Bihan – Synkkä ja jotenkin myös merellinen kappale.
EI LÄHDE
Meteorites – Oikeastaan vain levyn lopetus. Ei muuta.
https://open.spotify.com/album/3UH6S1zAB2BDhUQmtuyKSp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti