Toomion TOP100: 82. Dream Theater - Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory

Tuottaja: Mike Portnoy, John Petrucci
Nauhoitettu: 1999
Julkaistu: 26.10.1999
Levy-yhtiö: Elektra Entertainment

Suomen listan 6., Jenkkien 73. Rolling Stone-lehden lukijoiden mielestä kaikkien aikojen paras progerock-albumi.

SINGLET
- Home
- Through her Eyes

Niin hullua kuin se onkin, niin tämä oli ensimmäinen Dream Theater-albumi, minkä ostin tietäen, millainen bändi oli kyseessä. Awaken ostin aiemmin pelkästään kansien perusteella.

Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory on yksi niistä teemalevyistä, joilla on onnistuttu rakentamaan kantava kokonaisuus. Levyssä puidaan murhamysteeriä hypnoosin avulla. Toki se siltä osin on hiukan kliseinen, mutta musiikki on onnistunut.

Soittotaitoa bändillä on, sitä ei kyseenalaista kukaan. Vaikka soittotaidon esittely välillä onkin itsetarkoitus, onnistuu se myös hämmästyttämään. Mike Portnoy on tylsähkö rumpali, kuten Jordan Rudesskin pidemmän päälle kosketinsoittajana, mutta taitavia ovat molemmat. Johnit Myung ja Petrucci ovat kielisoittajien kärkeä millä mittakaavalla vain, mutta se James LaBrie... Mies ei osaa mielestäni laulaa tai ainakaan ääni ei tule helposti. Tällä levyllä sitä kuitenkin kestää jotenkuten. Tämähän oli ensimmäinen levy, jolla Jordan Rudess tuli vakijäseneksi tuoden Kurzweilin soololiu’utukset soolo-osioiden peruskauraksi.

 "Dance of Eternity on vahva keskisormen nosto kaikille soittajille."

Biisit ovat DT:lle ominaisen monitahoisia ja usein vähän ylipitkiäkin. Mutta on siellä välissä niin kovia pätkiä, että tämäkin levy helposti tulee loppuun asti kuunneltua. Fatal Tragedyssa vaihtuu tyyli hienosti kertojan muuttuessa, Home taas toimii itämaisena proge-kappaleena niin kuin pitääkin. Dance of Eternity on vahva keskisormen nosto kaikille soittajille. Tyyliin ”tehkää perässä!”. Napakka levy kaikin puolin.

Toki se saattaisi olla vielä paljon parempi eri laulajalla. Kaiken kaikkiaan se sisältää sen verran taidokasta materiaalia, että listalle kuuluu. Ja on tällä tietysti itselleni aikamoinen henkilökohtainen aspekti, koska tämän levyn aikoihin siirtyminen proge-musiikin lavealle polulle sai alkunsa.

Tätä tulee kuunnella omien soittokavereiden kanssa nimenomaan soittamista analysoiden. Siihen tämä musiikki on tehty. Musiikkia soittajille.

PARHAAT HETKET
Strange Dejavu – Letkeä alku tiukasti soitettua progemetallia.
Dance of Eternity – ”Tehkää perässä!”

EI LÄHDE
Through Her Eyes - Trough Her Eyes on niin ilmiselvä Bon Jovin Never Say Goodbye, että hävettää kuunnellessakin.