Nauhoitettu: 2013
Julkaistu: 20.5.2013
Levy-yhtiö: InsideOut Music
Kuulin Bändistä vasta 2014. Se on oikeastaan kumma juttu, kun olen mielestäni lukenut pitkän oppimäärän progemetallibändeistä.
Yllätys oli silti iloinen. Puhtaasti laulettua, omaperäistä ja myös synkkää musiikkia Norjasta. Jos joku bändi pitää nimetä nyky-progemetallibändeistä niin kyllä Leprous hyvinkin kärkeen yltää. Pelkistetty progemetalli on tällaista.
Soitto, ja varsinkin laulu, ovat levyn kannen tapaan timanttia. Albumille on nätisti ripoteltu pöriseviä syntikkasoundeja ja hyvin tavallisia electro-pianoja. Harkiten väliin sommiteltu sijoiteltuja taustamattoja. Kaiken kuitenkin kruunaa laulu. Einar Solbergin ääni on hauras, karu ja niin puhdas.
"Ei tähän ensiyrittämällä läpeensä rakastu. Eikä bändi sitä haluakaan. Sävellykset ovat haastavia."
Teos on ilmeisesti jonkin tasoinen teemalevy. Helppo se ei ole. Ei tähän ensiyrittämällä läpeensä rakastu. Eikä bändi sitä haluakaan. Sävellykset ovat haastavia. Siksi tämä maistuu. Albumin alku on erikoisen katkonainen rytmeiltään. Keskivaiheilta loppuun mennään hyvin sulavasti progressiivisien rytmien saattelemana.
Coal on nimensä mukaisesti kivihiiltä. Kovan paineen alla muodostunutta, särmikästä, mutta silti siloiteltua materiaa. Mustaa, mutta eleganttia. Näyttää kevyeltä, mutta on todellisuudessa aika painavaa. Ulospäin se on yksinkertaista, mutta se taipuu varsin moneksi.
Kyllä tämä on parhaimmillaan pakkaskelillä, autolla bänditreeneihin ajaessa. Kovaa pitää soida.
PARHAAT HETKET
The Valley - 2010-luvun paras progebiisi. Ainakin lähellä sitä. Luulisin sen soittamisen livenä vaativan hivenen harjoitteluakin.
EI LÄHDE
Ei ainutta heikkoa hetkeä.
https://open.spotify.com/album/1lG3iYVRwaTDseNfP458Sb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti