The White Albumia eli The Beatlesin nimeä kantavaa klassikkoalbumia pidetään yleensä aikamoisena mestariteoksena. Näin siis silloin, kun puhutaan albumeista ihan ylipäätään ilman metallikytköstä.
Vuonna 1968 julkaistu Valkoinen albumi on tuplalevy ja sellaiseksikin aikamoinen pala purtavaksi. Jo aikalaistenkin mielestä se on sekalainen keitos, joka kuvaa bändin lopun aikoja ja ristiriitoja jäsenien välillä. Muita jäseniä alkoi kyllästyttämään John Lennonin morsiamen, Yoko Onon, kokoaikainen läsnäolo. McCartney taas sai pahoja katseita osakseen pomotuksensa vuoksi. Harrison teki liian outoa materiaalia ja Ringo vain yritti selviytyä kyydissä. Kaikesta huolimatta porukka pysyi nipin napin kasassa ja kappaleet saatiin valettua kahdeksi levyksi.
Levystä voisi saada kolme täysin eri tyylistä albumia, ja ne olisivat silti ihan riittävän pitkiä. Sekaan on mahtunut muutama helmi (While My Guitar Gently Weeps, Blackbird) ja muutama täysin kammottava sävellys (Ob-La Di, Ob-La Da, Piggies). Jos karkeasti jakaa, niin toinen levy on hiukan raskaammin soitettua poppia, jopa rockia. Kappaleet on jälleen huideltu miten sattuu. Esim. Piggies Blackbirdin jälkeen on hirvittävä tyylirikko.
While My Guitar Gently Weepsissä on metallimaista kaihomieltä bluesin muodossa. Myös sooloja soittava Eric Clapton on jotenkin metalliin vaikuttanut, vaikkei tullutkaan kaikkien osalta ilolla vastaanotetuksi. Kappaleesta tulee muuten mieleen Topi Sorsakoski, joka Suomen maalla tuntuu metalli-ihmisiä aina miellyttävän. Eniten metallia on kuitenkin Helter Skelter, joka on ihan oikeaa heviä. Se alkaa niin jytäkästi, että voisi olla 20 vuotta myöhemminkin sävelletty. Kappale on raivoisa. Täytyy muistaa, että sillä on myös valitettava linkki Charles Mansoniin ja hänen ”Perheensä” tekemiin murhiin. Why Don’t We Do It in the Road on lähes southern rockia. Sanoista tulee mieleen Rival Sons. Samaa on haettavissa Yer Bluesista. Sen voisi Stevie Ray Vaughankin soittaa. Ettei olisi jopa soittanut. Myös Birthday on aika lähellä raskaampaa rockia.
Kyllä Beatlet metalliin vaikuttivat. Pelkästään Helter Skelterillä on ollut sen suuntaisia vaikutuksia. Albumi kuuluu tälle listalle juuri tuon kappaleen takia. Levykokonaisuutena tämä ei mielestäni ole niin hyvä. Julmetun kokoinen möhkäle, jota on vaikea sulattaa. Sen voi niellä kokonaisena, mutta paljon olisi voinut jättää poiskin. Tästä jää ähky.
Esimerkkibiisinä juuri tuo Helter Skelter. Sitähän on myös Mötley Crüe coveroinut.
https://www.youtube.com/watch?time_continue=34&v=kLWSQRNnGY8
https://open.spotify.com/album/03Qh833fEdVT30Pfs93ea6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti