1960-luvun alkua kulkiessa oli tarkkasilmäinen voinut nähdä viittoja kohti psykedeliaa. Vuonna 1966 pystyi vähän huolimattomampikin sanomaan, että oltiin saavuttu psykedelian reunamaille. The 13th Floor Elevators nimittäin julkaisi oman The Psychedelic Sounds of the 13th Floor Elevators. Sitä pidetään epävirallisesti ensimmäisenä kertana, kun musiikkia on kuvailtu termillä ”psykedeelinen”.
Koko bändi mielletään usein Roky Ericksonin hengentuotetteeksi. Hän oli kyllä löytänyt soittokaverit itselleen ja omalla hulluudellaan luotsasi sitä johtajan elkein. Todellisuudessa bändin saattoi yhteen Tom Hall. Kannun (=jug) soittaja, joka vastasi maanisella soitollaan myös isosta osasta sävellyksiä.
Bändin nimen sanotaan tulevan vaikka mistä, mutta mielenkiintoisin yhteys on tietysti 13. kirjain M, jonka kerrotaan bändin yhteydessä viittavaan marihuanaan. Näitä aineita nimittäin kului varsin paljon bändin keskuudessa. On kerrottu, että albumin äänitykset on tehty LSD:n vaikutuksen alaisena, enkä sitä olisi musiikkia kuunnellessa heti kiistämässäkään.
Roky ei muutenkaan ollut helppo hahmo. Miehellä diagnosoitiin paranoidi skitsofrenia, jota ei LSD:n, meskaliinin ja marihuanan käyttö varsinaisesti helpottanut. Aineiden ja mielenterveysongelmien yhteisvaikutus sai aikaan ongelmia virkavallan kanssa, mutta myös outoa musiikkia.
Musiikillisesti ollaan lähellä puusta pudonnutta The Rolling Stonesia. Udun tyyliin soiva kannu tuo kohtuullisen hämärän vivahteen musiikkiin. Sävellyksissä on tempovaihteluita ja korvinkuultavaa maanisuutta. Sanoituksista ei oikein ota selvää, mutta noilla taustatekijöillä se ei liene oletuskaan. Roky kirkuu ajoittain hullun lailla ja musiikki pulppuaa laavalampun lailla joka suuntaan.
Esikuvina bändi on toiminut ZZ Topille, R.E.M.:lle ja esimerkiksi Primal Screamille ja The Jesus And Mary Chainille. Metallin puolelta vaikutuksen kohteet löytyvät stonerin puolelta. Queens of the Stone Age ja muut pörinämetallibändit mainitsevat usein 13th Floor Elevatorsin esikuvakseen. Ihan tekniikkapuolella bändi on ollut edelläkävijä reverb- ja echo-efektin käytössä. Myös tuon kannun (jug) soitossa on ollut sellaisia sävyjä, että se on tulevien vuosien syntikkahuuruiluihin (The Who, Pink Floyd) voinut leimansa lyödä. Suomalaisittain löydän samoja sävyjä Oranssi Pazuzusta. Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma, kuulostaa ihan Roller Coasterilta. Veikkaisin, että siitä se on poimittukin. Levynä kahjo, mutta voi sen kerran pari kuunnella.
Esimerkkibiisinä You’re Gonna Miss Me. Hullu meno. Videolla näkyy Rokyn maaninen katse sekä tuota mainittua kannun soitantaa.
https://www.youtube.com/watch?v=a6JLKbSjH3E
https://open.spotify.com/album/1EPEx0lzGPCal0YRTJV66u
Kuva: The Rag Blog
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti