Metallimusiikin olemus – 24. Naislaulun esiinmarssi

- Big Brother & The Holding Company?
- Mitä helvettiä se on?
- Janis Joplin?
- No se on kova mimmi laulamaan!

Näin voisi keskustelu käydä, kun tästä albumista aletaan puhua. Janisin tietävät kaikki, Big Brother & The Holding Company ei juuri kelloja soita. Cheap Thrills-albumi (1968) nousee kuitenkin vääjäämättä top-listoille hyvin merkityksellisenä rock-levynä.

itse bändi ei kertoman mukaan soittotaidoiltaan kovin kummoinen ollut. Levy mainitaan usein tarkoituksella rosoiseksi suunnitelluksi. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole, vaan levy-yhtiö huomasi nauhoituksien olevan niin huonosti ”taimissa” ja epätasalaatuinen, että päädyttiin naamioimaan koko lätty live-muotoon. Oikeata liveä levyllä on vain viimeinen Ball and Chain-kappale.

Levyn kannen on piirtänyt legendaarinen sarjakuvataiteilija Robert Crump. Alun perin kanteen piti tulla kuva bändistä alasti, mutta levy-yhtiölle ajatus ei maistunut. Näin ollen Janis itse otti yhteyttä Crumpiin, joka kannet suunnitteli. Janis myös toimitti vedoksen levy-yhtiölle. Crump itse sanoi, ettei ota ”yhtiön likaisia rahoja”, vaan teki koko homman ilmaiseksi.

Metalliin asti levyä ei helposti saa taipumaan. Sen vaikutus siihen ja kaikkeen naisten laulamaan rock-musiikkiin on silti valtava. Janis Joplin oli joka suhteessa erikoinen nainen. Hän ei viitsinyt välittää ajan normeista, vaan pukeutui hyvin huolettomasti, jos ollenkaan, ryyppäsi kuin miehet ja eli myös makuukammarin puolella hyvin vapaamielisesti sen ajan tapaan nähden.

Janis halusi tehdä musiikkiakin eri tavalla. Hän muokkasi muiden kappaleiden sävelkulkuja ja tulkitsi ne hyvin rosoisesti. Hän myös kertoi elävänsä kuluttavaa elämää ihan tarkoituksella. Valitettavasti tuo kuluttava elämä käsitti myös hillitöntä huumeiden käyttöä, joka lopulta vei hengen pahamaineisessa 27 vuoden iässä.

On vaikea kuvitella ketään naista rock- tai metallilaulajaksi ilman Janisin esimerkkiä. Itse vetäisin helposti suuntaviivat Janisista metallibändeihin kuten Kittie ja Arch Enemy. Hyvin voisi mainita myös Girlschoolit ja Dorotkin.

Albumi ei musiikillisesti ole huono. Se vain on niin kovin rososoundinen ja heikkolaatuisen kuuloinen, ettei sitä ole pelkästään miellyttävä kuunnella. Janisin takia nämä heikkoudetkin kestää, joten suosittelen ainakin kerran pyöräyttämään.

Esimerkkibiisinä tuo Ball and Chain, jossa Janisin laulusoundi pääsee parhaiten esille.

https://www.youtube.com/watch?v=gCB2eDF3jBM

https://open.spotify.com/album/2rogKfOpmCFuqNhtGKf2dX

Kuva: Pinterest