THE CRAZY WORLD OF ARTHUR BROWN - THE CRAZY WORLD OF ARTHUR BROWN (1968)
Psykedelia-aikakauden ensimmäinen ihan todella tuota termiä totteleva bändi oli The Crazy World of Arthur Brown. Sen perusti The Foundations-orkesterissa menestyksekkäästi soulia laulanut britti Arthur Brown yhdessä urkuri Vincent Cranen ja rumpali Drachen Theakerin kanssa. Yhtye lähti tietoisesti kokeellisemman musiikin urille ja sai lähinnä vaikuttavien live-esiintymisten vuoksi nimeä sen verran, että The Whon manageri Kit Lambert otti heidät talliinsa levyttämään. Kitillä oli aika hyvä vainu, sillä hän löysi myös sellaisen musiikkivaikuttajan kuin James Marshall Hendrix.
Kesäkuussa 1968 julkaistiin todella sekopäisillä pellekansilla koristeltu bändin nimeä kantava albumi. Orkesteri oli monialainen ilmiö. Itse herra Brown oli taiteilija isolla T:llä. Hyvin outoja lavaliikkeitä ja esiintymisasuja käyttäväksi mieheksi hän oli oikeasti taitava laulaja, vaikka lauloikin hyvin erikoisesti. Vincent Crane oli taitava urkuri, vaikka kappaleiden nuotit olivatkin aikamoista ylä- ja alamäkeä. Bändissä ei siis ollut kitaraa ollenkaan ja basson käyttökin oli melko vähäistä.
Metallimaailmaan bändi ja varsinkin Arthur itse on vaikuttanut, vaikka monelle lie aika tuntematon nimi. Brown käytti esiintyessään palavaa hattua, josta tuli välillä levisi ukon omaan vaatetukseen tai lavasteisiin. Joka tapauksessa esiintymiset olivat niin ennalta arvaamattomia, että bändiä ei haluttu kiertueille tai keikoille ottaa. Brown myös maalasi kasvonsa mustavalkoisin kuvioin, jota ovat jälleen ihailleet ainakin King Diamond, KISS, Marilyn Manson ja Alice Cooper. Brownin laulussa on paljon samaa kuin paremmin tunnetun Ian Gillanin äänenkäytössä. Myös urkujen käyttö viittaa tuohon bändiin huomattavasti. Urkuri muuten riisti hengen itseltään jo aikoja sitten, joten löytyyhän tummia sävyjä ainakin historiasta.
Albumi on hyvin sekava ja psykedeelinen. Siltä löytyy kuitenkin menestyskappale Fire, jota ovat monet artistit coveroineet. Kappaleessa on tuo legendaariseksi muodostunut ”I’m The God of Hellfire”-huuto, jota on sämplätty vaikka ja mihin. Esimerkiksi The Prodigy Fire-biisiin. Muuten albumi on lähinnä kuriositeetti kuuntelulistalla. Kerrotaan nyt vielä legendaariseen rock-tapaukseen liittyvä knoppi. Kun Montreauxin kasino syttyi palamaan vuonna 1971, kuulutti illan juontaja seuraavaa: ”Tulipalo? Hyvät naiset ja herrat; Arthur Brown!” Tuli levisi tuhoten lopulta koko rakennuksen. Palosta muistuttaa myös Deep Purplen Smoke on The Water.
Arthur Brown muuten keikkailee edelleen. Esimerkkibiisinä kuitenkin tuo alkuperäinen Fire.
https://www.youtube.com/watch?v=3h8cKrjvJ6E
https://open.spotify.com/album/2gu9Q6wy3ftQtg4lplR7SP
Kuva: August Nation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti