Voiko olla enempää helteisen kesäillan kappaletta kuin tämä? Maistuu makealta, hyttyset kiusaavat ja aurinko laskee autereiseen maisemaan.
J. Karjalainen oli aika lennossa siellä ysärin puolivälissä. Itse elin yläaste-lukio-aikaa ja bussimatkojen ainut viihdyke oli radio. Sieltä tätä sitten tuli ja joskus tuli Alivaltiosihteeri.
Tiedän kyllä, että sanat todennäköisesti viittaavat kuolinvuoteellaan makaavaan vanhukseen. Mutta steriili saattohoito on tyylikkäästi maalattu pinkin ja violetin väristen lupiinien taakse.
Nykyisin, kun lupiini luokitellaan haittakasviksi, olen usein miettinyt, että oliko lupiineja oikeasti Suomessa jo silloin, kun tarinan päähenkilö on ollut muisteluhetkessään? 1994 oli varmasti, mutta entäpä esim. sotien aikaan?
Bändihän vetää hienosti. Ainahan Jiin bändit. Tältä levyltä voi anekdoottina kertoa, että bassoa soittaa nykyisin bändin kipparina toimiva Pekka Gröhn.
Tämä soi pyöräillessä Mini-Suomesta takaisin mummolaan. Kaikki rahat on kulutettu ja kotiinpaluuaikakin on jo mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti