Alkujaan kappale oli In Absentia -levyn vitsi. Onhan se saattanut olla myös bändin tarkoitus. Sävellys on sekava, mutta efektejä ja koukkuja on keksitty miljoona, ja ne vielä sopivat kappaleeseen. Oma suosikkini on seinään loppuva pimpelipom kappaleen ensimmäisen kertosäkeen jälkeen.
Biisi lähtee liikkeelle melkoisen kahjolla bassolinjalla. Sehän vie kuin polkupyörä, jonka takavanne ei ole enää täysin pyöreä. Kappale on ehkä myös suunnattu progenörteille. Sellainen "osataan me muuten soittaakin" -kuittaus faneille.
Kappaleessa on yhdistetty mainiosti bändin soittotaito ja kummalliset lyriikat. Gavin Harrisonin talenttia rummuissa ei voi kyllä kiistää. Siinä on sitä jotain, mitä löytyy Porcarosta ja Colaiutasta. Äärimmäistä oikea-aikaisuutta. Tuskin miestä turhan takia on valittu useampaan otteeseen Vuoden Rumpaliksi.
En tiedä mistä tässä todellisuudessa lauletaan, mutta olen aina tulkinnut kertosäkeen niin, että Jumalalla oli maailman masternauha, jonka hän unohti taksiin. Ihmiset sitten löysivät sen ja miksasivat sen huonommaksi. Tuskin tämä niin on ajateltu, mutta näin se minulle esittäytyy. Kappaleen nimi saattaa kuitenkin viitata saksofonisti Pharaoh Sandersin legendaariseen The Creator Has a Masterplan -sävellykseen. Tiedä häntä.
Tunnelma on hullu. Skitsofrenian aaltopituuksilla surffaillaan. Kappale tuo kivasti esiin bändin soitannollisen taidon. Ei aina tarvitse luottaa vain Wilsonin sävellystyöhön. Jännittävä kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti