Kun tämä kappale soi
ensimmäisen kerran radiossa, olin melko yllättynyt. Olin myös aidosti
iloinen, kun Karjalainen bändeineen pystyi tekemään jälleen ”väinöt” ja nousemaan koko Suomen
näkökenttään.
Tämä kappalehan kertoo
tietynlaisesta sielunvaelluksesta. Tai oikeastaan siitä, että ihminen voi
eläessään elää toisessa todellisuudessa toisiakin elämiä. Tästä esimerkiksi A.W.Yrjänä puhuu
selventävästi Perttu Häkkisen radiolähetyksessä.
Lankisen kitarointia on mukava
kuunnella. Ja Gröhnin sähköpiano siellä seassa myös kulkee. Salaiset
aseet on hyödynnetty. Minusta komppi on kuitenkin tämän biisin ydinkärki, se on
ehkä simppelin kuuloinen, mutta koittakaas soittaa se..
Monia nyppii kappaleen
suoraviivainen poljento. Minua ei. Kyllä välillä voi vain mennä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti