Ausculto

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 60. Kamchatka - Bury Your Roots

Tuottaja: Kamchatka
Nauhoitettu: 2011
Julkaistu: 2011
Levy-yhtiö: GMR

Muutama vuosi sitten tutustuin perusteellisesti stoner-rockia rytyyttäviin bändeihin. Listalla tuli vastaan Kamchatka, josta ei nimen perusteella tullut mieleen kuin karhut ja Venäjä.

Tästä huolimatta bändi tulee yllättäen Ruotsista ja soittaa enemmänkin reipasta blues rockia kuin stoneria. On siellä elementtejä aavikkometallistakin, mutta ennen kaikkea meno on levyn nimeä vastaan hyvinkin juurevaa. On se perkele kumma, että mitä tahansa ruotsalaiset bändit soittavat, ne tekevät sen aika hyvin…

"Fenderin kaappia ja ikivihreitä efektipedaaleita lienee liuta lattialla."

Soundit ovat mukavat. Helppo lähestyä, mutta silti löytyy potkua. Veikkaisin, että ”gear” on kasattu klassikkoelementeistä. Fenderin kaappia ja ikivihreitä efektipedaaleita lienee liuta lattialla. Tätä kun kuuntelee, tekee mieli ottaa putkivahvistin esiin ja soittaa G-C-D-sointukiertoa kovaa ja vahvalla säröllä auringonlaskuun asti.

Kitaristi-laulaja Thomas "Juneor" Andersson onnistuu hyvin sekä soitossa että laulussa. Ja kaiken kaikkiaan koko levy on hemmetin mukavaa kuunneltavaa hellettä opettelevassa kesässä. Tämä on aivan ehdottomasti automusiikkia. Jos omistaisin moottoripyörän, niin vielä parempi

PARHAAT HETKET
Perfect – Täyden kympin mättö
Before Things get Rough – Sävellyksessä on deeppurplemaista tyylikkyyttä. Ja mellotronista aina pisteet.

EI LÄHDE
The Same – Ei vaan ole ihan niin hyvä kuin muut.

https://open.spotify.com/album/5kpplMXWdsQT3VImUk2L5E

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 61. PMMP - Veden Varaan

Tuottaja: Jori Sjöroos
Nauhoitettu: 2008
Julkaistu: 25.3.2009
Levy-yhtiö: BMG

Listaykkönen Suomessa. Myi platinaa 2009.

SINGLET
- Viimeinen valitusvirsi
- Lautturi
- Pariterapiaa
- Lapsuus loppui

Vaimoni autossa kun ei radio toiminut, niin piti kuitenkin puoliväkisin tätä albumia kuunnella.

Ilmestyessään kappaleet olivat pettymyksiä. Ei yhtäkään kerrasta päähän jäävää hittiä. Tai ainakaan yhtä selkeää hittiä, jollaisiin edeltävillä levyillä oli totuttu. "Syvällistä paskaa", kuten kaverini sanoi.

Kun riittävän kauan kuunteli, nousi kuoren alta varsin pätevä levy. Pidän Jori Sjöroosia yhtenä Suomen parhaista tuottajista. Kynnet oli näytetty jo aiemmin, nyt pystyi kokeilemaan jotain haastavampaa. Ovelia koukkuja on huomaamattomasti sulautettu kappaleiden sekaan.

"PMMP oli bändi, joka pystyi live-moodissa jopa kasvattamaan levyjensä antia."

Sanoituspuolella ollaan edelleen vakavissa ihmissuhdeasioissa. Nuorille naisille uppoavaa tavaraa. Tehty joko harkitusti tai ilman harkintaa.

PMMP oli bändi, joka pystyi live-moodissa jopa kasvattamaan levyjensä antia. Taustabändi on aivan mahtava. Varsinkin rumpalin ja tyttöjen esiintyminen on riehakasta. Paula Vesala on Suomen kovimpia naismuusikoita niin taidon kuin sanoitustenkin perusteella. Välispiikit eivät heiltä onnistu, mutta sitähän ei nyt arvioidakaan.

Levy toimii työmatkoilla kappale tai pari kerrallaan. Liikennevaloissa ja ohituskaistalla.

PARHAAT HETKET
Kuvia – Hyvä tunnelma. Jotain soundillisesti todella ysäriä.
Lapsuus Loppui – Hienosti haettu lapsuuden tärkeitä asioita.

EI LÄHDE
Lautturi – Pianoliidi on tylsä.

https://open.spotify.com/album/4YXxujpdWMUPdJJ7p7ejaS

torstai 25. kesäkuuta 2015

Keikka-arvio: Eppu Normaali @ Himos, 24.6.2015

EPPU NORMAALI – HIMOS PARK, 24.6.2015

Vuosi 2015 Eppu-keikkojen osalta on näin korkattu: suuntana Himos ja kesän ainoana täyspitkänä (eli ei-festarivetona) mainostettu keikka. Myös nimellä ”Pitkään ja hartaasti” puffattu keikka olikin sitä itseään: 32 biisiä (sisältäen kokonaisen Kahdeksas ihme-LP:n) kestäen reilut kaksi tuntia.

Mukavan aikainen aloitusaika, klo 20, piti kutinsa ja show alkoi viime vuodelta tutulla Mauno Ahosen spiikkaamalla intronauhalla, jonka jälkeen ilmoille kajautettiin Kahdeksas ihme kannesta kanteen: avausnumerona siis Tien päällä taas. Pantsen tämänvuotinen look aiheutti hymyilyä katsomossa, Martin sanoin mies oli ”juuri palannut Kuubasta Fidel Castron opista”. Kakkos- ja kolmosbiiseinä levyn mukaisessa järjestyksessä kuultiin Voi kuinka me sinua kaivataan ja Vuonna ’85. Varsinkin edellä mainittuhan on perinteisesti toiminut varsinaisen setin päätösbiisinä ennen encoreita, joten sen paikka toisena biisinä oli harvinaisempi tapaus.

Neljäntenä levyllä onkin yksi niistä, joita itse odottelin erityisesti: Elämän tarkoitus. Yksi kadotetuista 80-luvun helmistä, jonka tunnelmointi olikin odotetun mainio. Sitä seurannut Kitara, taivas ja tähdet oli jotenkin poikkeuksellisen näytönhaluinen versio, kuin biisi olisi odottanut ilmoille pääsyään pidemmänkin ajan. Tihkumme seksiä on vilahdellut settilistoilla silloin tällöin viime vuosina, erityisesti akustisten settien myötä, ja Vihreän joen rannalla (kauan sitten) on aina hieno kitarointeineen ja Akun rumputyöskentelyineen.

Levyn päätöskaksikko onkin harvemmin kuultua materiaalia. Yöjuttu oli yksi illan jokereista ja sitä soisi kuultavan useamminkin. Introkin oli levyversion kaltainen eikä lähtenyt ainoastaan Torvisen näppäilynä, ja ne lopun rumpufillit A. Syrjän toimesta ovat aina ilo korvalle. Viimeisenä kuultu Läpivalaistu oli itselle ennenkuulematon raita, jossa varsinkin Pantsen ja Torvisen kitarointi oli maukasta.

LP:n jälkeen siirryttiin muille vesille muutama vuosi sitten innovoidun punk-trion myötä, eli vuorossa oli yhtenä pötkönä Kamat lujilla, Kaljanlanttauslaulu ja Teen sinusta muusia. Kolme biisiä reilussa 6 minuutissa. Punk-repäisyä seurasi yksi niistä tunnelmoinneista, joka on viime aikoina noussut omilla listoilla aika korkealle, nimittäin Näin kulutan aikaa. Hieno tunnelma ja yhteislaulua yksinäisen perjantai-illan laulussa.

Niin siirryttiin pikkuhiljaa kohti hittiosastoa. Seuraavina biisikaksikko, joista Martti totesi ensimmäisen riivanneen bändiä jo kauan, toisenkin roikkuessa mukana vuodesta toiseen: Murheellisten laulujen maata seurasi siis Baarikärpänen. Pantsen laulusuoritus Baarikärpäsessä oli tavallistakin polveilevampi ja yhteislaulu oli molemmissa taattu. Baarikärpäsen perään kuultiin vanha kunnon Urheiluhullu, jonka mahtavuuden aina unohtaa mutta keikoilla toimii kuin tauti.

Mies soittaa rokkia on kokenut parina viime vuonna jälleen uuden nousun biisilistoille uutena sovituksena, jota kuljettaa Ruusukallion bassottelu. Molemmilta kitaristeilta kuultiin iskevät soolot, harmi vain että omalle paikalleni Torvinen ei oikein kuulunut, sillä lokaatio oli Pantsen puolella. Ei sankariainesta on 2000-luvun tuotannon helmiä, joka kuuluu keikkasuosikkeihin joka kerta. Tämän kohokohtia ovat aina kitarasoolo sekä Akun työskentely loppupuolella ”täytyi hullun unta sen olla vain”-kohdassa.

Illan harvinaisuus-osastoa oli seuraava yksilö Kun jatsia kuunneltiin. Valkoiselta kuplalta löytyvä biisi käväisi keikkaseteissä kesällä 2012 sekä akustisella Mutala-kiertueella ja piristi nytkin perinteistä hittisettiä. Lopun pelkällä kitaralla säestetty, stemmalaulannalla koristeltu kertosäe ennen viimeistä räjäytystä on poikkeuksellisuudessaan näyttävä antaen Ruusukalliolle mahdollisuuden loistaa.

Seuraavat kaksi biisiä veivät Historian suurmiehiä-LP:lle. Kun olet poissa on aina yksi suurimmista yleisösuosikeista ja joukkolaulanta ensimmäisen, hiljaisen säkeistön aikana on joka kerta yhtä vaikuttavaa. Heti perään lyötiin siis toinen samaisen albumin hiteistä, Tahroja paperilla. Tahratkin on livenä selkäkarvat pystyyn nostattava laulu.

Kun Torvinen iskee capon kitaransa 5. väliin, niin on melko varmaa mikä kaksikko on tässä vaiheessa keikkaa tulossa. Joka päivä ja joka ikinen yö on noussut Pantsen delay-kitaran myötä yhdeksi hienoimmista keikkabiiseistä ja oli sitä myös eilen. Sehän on ajaton rakkauslaulu. JPJJIY:tä seurasi Akun tehtaan (1980) aikainen suosikki Puhtoinen lähiöni, jonka levyversiossa kuultava vihellyssoolo oli nyt korvattu kosketinsoololla. Tuota sooloa seuraavat kertosäkeet ovatkin aina varsinaista yhteislaulujuhlaa.

Varsinaisen setin kolmanneksi viimeisenä biisinä kuultiin Linnunradan laidalla, joka on jaetulla ykkössijalla useimmin Eppu-keikoilla kuulemistani biiseistä. Bändikin on siis ymmärtänyt sen toimivuuden livebiisinä, jossa kitaristit pääsevät maalailemaan näyttävästi. Linnunradan jälkeen soi ehkä Eppujen kaunein laulu Kaikki häipyy, on vain nyt, joka pääsi jälleen vähän yllättämään allekirjoittaneen. Haikeankaunis tunnelmointi kuuluu kesäfestarikeikan loppupuolelle. Varsinaisen setin päätti perinteisesti avausnumerona kuultu Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset, joka kirvoittaa joka kerta hienot yhteislaulut. Se biisi toimii aina.

Kesän ensikeikalla encoressa oli kuultu Murheellisten laulujen maa, Baarikärpänen ja Njet njet. Nyt kaksi ensimmäistä niistä oli kuultu jo aikaisemmin, joten arvuuttelun varaa oli. Ykkösencorekattauksessa kuultiin Suolaista sadetta, joka on viime vuosina ollut usein tällä paikalla erityisesti mahtavan outropätkän siivittäessä joka kerta biisin lentoon. Toisena tulikin vanha sotaratsu, yleisönlaulatusralli Njet njet. Näiden jälkeen bändi häipyikin lavalta, mutta Torvinen näytti että kannattaa taputtaa…

Ja piakkoin viisikko palasikin lavalle kaksikolla, jota ei joka keikalla kuullakaan. Ensin vuorossa oli vuoden 1984 helmi Pimeyden tango, joka otettiin vastaan suurella lämmöllä. Tangon perään mentiin jälleen vuoteen 1980 Suomi-ilmiön sävelin. Siinäkin on nimittäin kertosäe sellainen, että yleisö saa laulaa mukana joka kerta. Suomi-ilmiön jälkeen bändi siirtyi jälleen takavasemmalle, mutta yleisö oli vieläkin vailla lisää.

Ja vielä kerran Eepot lavalle astelikin kolmanteen encore-kaksikkoon, jolla lyötiin viimeinen naula illan arkkuun ensilevyn punk-duon myötä. Poliisi pamputtaa starttasi jälleen bassokuviolla kestäen vajaat kaksi minuuttia, ja välittömästi perään Aku rummutti käyntiin ensisinglen eli Poliisi pamputtaa taas. Viime aikoina tuota laulua on kuultu harvoin, mutta kyllä se nyt kuulostikin sitten mahtavalta. Näin Eppujen keikat kuuluu lopettaa: ei slovareihin vaan kunnon räimeeseen!

Sinne meni siis ensimmäinen Eppu-keikka tälle vuodelle. Ehkä pari muutakin vielä tulee koettua, bändi on jälleen hienossa iskussa ja 8. ihmeen klassikot ansaitsevat tulla soitetuiksi läpi kesän. Hieno keikka.

Videoita keikalta löytyy täältä.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 62. Stam1na - Raja

Tuottaja: Janne Joutsenniemi
Nauhoitettu: 2007
Julkaistu: 13.2.2008
Levy-yhtiö: Sakara Records

Suomen listan 1. Myi kultaa 2010.

Stam1na täräytti kakkoslevyllä Devinin turboahdettuun äänimaailmaan. Tuli totaalisena yllätyksenä, että Raja oli soundiltaan raaka, kylmä ja kova.

Aluksi levy tuntui ankealta. Kuka jaksaa noin karua junttausta? Seasta kuitenkin lopulta löytyi monta aika hyvääkin palaa. Raakaan ulosantiin on hetken verran totuteltava, mutta hiomattomasta pinnasta läpi päästyään antaa sisältö paljonkin nautinnon aiheita.

Hammasratas pyöräyttää levyn käyntiin niin, että toivoisi vauhdin säilyvän loppuun asti. Sitä se ei ihan tee, mutta vauhdin puutteesta huolimatta kappaleet ovat ehyitä. Stam1nan sanoituksissa on ajoittain puolikliseisiä ”liikaa verta alkoholissa”-tyyppisiä fraaseja, jotka eivät itselleni maistu. Tiedän kuitenkin, että se kansa mustissa huppareissaan noista tykkää. Aika monessa kohtaa sanoja tulee sellaista vauhtia, että pitää ihan kansista luntata, mitä lauletaan. Levyllä sanoituspuoli ei ole niin vahvaa kuin normaalisti, mutta laulumelodiat alkavat olla aika taitavia. Pitäisi levyä niin sanottuna murrosvaiheena ennen lopullista tyylin löytymistä.

Tätä pitäisi kuunnella kylmänä talviaikana töihin, kauppaan tai kouluun kävellessä. Saa sellaisen valmiin ketutuksen kuhunkin päämäärään.

PARHAAT HETKET
Hammasratas – Hirvittävä vauhti ja hyvät sanat.
Muuri – Osittain ennalta-arvattava tarina saa tarttuvan muodon.

EI LÄHDE
Vartijaton – Ei näitä thrash-balladeja kestä.

https://open.spotify.com/album/1oLoQaFZiSDy5vscd2jHEg

torstai 18. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 37 - I Wish I Were BlindBruce Springsteen - TOP56-songs: 37 - I Wish I Were Blind

From the album Human Touch (1992).

Like it was previously mentioned, on his 1992 albums Springsteen wasn’t accompanied by the E Street Band but a group of session musicians strengthen with ESB-pianist Roy Bittan. The sound of a The Other Band differs from the traditional Springsteen-sound but I Wish I Were Blind works greatly. The song almost goes to AOR… The manning of the band is somewhat famous: Bittan (keyboards), Randy Jackson (bass) and Jeff Porcaro (drums). There’s also Righteous Brothers’ Bobby Hatfield singing backing vocals.

The song sounds like the beginning of the 90s: soft synthesizer lines and guitar tones dyed with chorus are ringing. Springsteen’s vocal performance also has the twang of the 90s. Also the way starting the b-section with the IV chord (in this case C-major) can be heard on many songs from Bruce from that era.

The lyrics are in a certain way very heart-rending. From the first few lines one can get the conclusion that the narrator is still together with his loved one. Then the situation, almost by stealth, turns around: she has a new man and seeing them together grates the narrator’s heart so that he wishes he was blind.

I love to see the cottonwood blossom
In the early spring
I love to see the message of love
That the bluebird brings
But when I see you walkin' with him
Down along the strand
I wish I were blind
When I see you with your man

On the second verse the past and present are set against each other: the narrator reminds how his loved one’s hair glew in the light of a summer night and how the stars filled the sky. But when the music starts to play she doesn’t take his hand but goes with another man.

I love to see your hair shining
In the long summer's light
I love to watch the stars fill the sky
On a summer night
The music plays you take his hand
I watch how you touch him as you start to dance
And I wish I were blind
When I see you with your man

On the C-section it’s stated that fate sometimes takes us on locations we wouldn’t want to go otherwise. The following lines greatly describe the feeling in which many can identify with: ”these eyes that once filled me with your beauty / now fill me with pain”. And the beauty probably isn’t coming back. And although there’s a lot of beauty in this world there’s the one creating the most pain.

We struggle here but all our love's in vain
And these eyes that once filled me with your beauty
Now fill me with pain
And the light that once entered here
Is banished from me
And this darkness is all baby that my heart sees

And though the world is filled
With the grace and beauty of God's hand
Oh I wish I were blind
When I see you with your man

I Wish I Were Blind is in the nobility of Bruce’s material from the 90s and one of the best examples of The Other Band’s sound in which the E Street Band wouldn’t be at it’s own. Because of that this hasn’t been heard many times on E Street Band shows. A version played by “The Other Band” was played in MTV Plugged for example, and many fans consider that to be the ultimate version of this song.

https://www.youtube.com/watch?v=bRwF1Vhd6EY

https://www.youtube.com/watch?v=rpBRRIBSHY8Albumilta Human Touch (1992).

Kuten aiemmin todettua vuoden 1992 levyillä Springsteeniä ei säestänyt E Street Band vaan joukko sessiomuusikoita vahvistettuna ESB:n pianisti Roy Bittanilla. Poikkeavan bändin sointi eroaa perinteisestä Springsteen-soundista mutta I Wish I Were Blind toimii mahtavasti poiketen liki AOR:ksi. Onpa taustabändin miehityskin aika kova: Bittan (koskettimet), Randy Jackson (basso) ja Jeff Porcaro (rummut). Lisäksi mukana on Righteous Brothers –yhtyeestä tuttu Bobby Hatfield tarjoamassa taustalaulutukea.

Biisi kuulostaa 90-luvun alulta: pehmeät syntetisaattorilinjat ja choruksella värjätyt kitarasoundit soivat. Springsteenin laulusuorituksessakin on 90-luvun levytyksille tyypillinen sointi. Myös tapa, jolla b-osa käynnistyy sävellajin IV-soinnulla (eli tässä tapauksessa C-duurilla) on kuultavissa monissa tuon ajan Brucen biiseissä.

Teksti on tietyllä tapaa hyvin riipaiseva. Ensiriveillä saa vaikutelman, että kertoja olisi vielä mielitiettynsä kanssa yhdessä. Kuin varkain tilanne kääntyykin ympäri: tällä onkin uusi mies ja heidän näkemisensä yhdessä raastaa sydäntä niin että mieluummin olisi sokea.

Kakkossäkeistössä asetellaan niin ikään vastakkain mennyttä ja nykyhetkeä: muistellaan kuinka rakkaan tukka hehkui kesäyön valossa ja kuinka tähdet täyttivät yötaivaan. Mutta nyt kun musiikki alkaa soida hän ei tartukaan kertojan käteen vaan lähtee jonkun muun matkaan.

C-osassa todetaan, että joskus kohtalo kuljettaa suuntiin jonne ei välttämättä tahtoisi mennä. Vaikka kuinka rimpuilisi, niin kertojan rakkaus on turhaa. Seuraavat rivit kuvaavat mahtavasti tunnetta, johon aika moni voinee samaistua: ”these eyes that once filled me with your beauty / now fill me with pain”. Eikä se kauneus taida olla tulossa takaisin. Ja vaikka maailmassa on paljon kaikkea kaunista jota ihailla, niin se yksi tekee kipeintä.

And though the world is filled
With the grace and beauty of God's hand
Oh I wish I were blind
When I see you with your man

I Wish I Were Blind on Brucen 90-luvun tuotannon aatelia ja “The Other Bandin” parhaita näytteitä soinnista, jollaisessa E Street Band ei olisi ehkä ihan omimmillaan. Tuosta johtuen sitä ei ollakaan monesti kuultu E-kadun bändin soittamana. Sen toisen bändin versioimana laulu kuultiin mm. MTV Plugged-show’ssa, ja tuota versiota monet fanit pitävätkin hienoimpana otoksena tästä laulusta.

https://www.youtube.com/watch?v=bRwF1Vhd6EY

https://www.youtube.com/watch?v=rpBRRIBSHY8

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 63. 40 Watt Sun - The Inside Room (2011)

Tuottaja: 40 Watt Sun
Nauhoitettu: 2010
Julkaistu: 4.3.2011
Levy-yhtiö: Cyclone Empire

Doom on ollut aina vaikea pala nieltäväksi. Hitaus ja usein monotoninen örinä tai hoilaus ei vaan sytytä.

Bändin laulajalla, Patrick Walkerilla on kovin kaihoisa ääni. Tuntuu kuin miestä korventaisi vuosisatojen suru, jota hän yrittää purkaa musiikin keinoin. Sorakuorman tavoin päälle vyöryvät kitaravallit tuovat hienostuneen kontrastin sinänsä kauniiseen ja hentoon lauluääneen. Kitaroita tukee painokas, mutta rauhallinen rumputyö.

"Nothing, I know, can ever be more than now"
- Between Times

Teemat ovat surullisia ja suomalaiseen mielenlaatuun sopivia. Varsinkin Between Timesin ”kaikki on nyt”-sävyiset sanat luovat häiriintyneen peilikuvan ikuisuuksia kestäville kappaleille. Ja sehän tässä juuri hienoa onkin. Vaikka ylägenrenä on doom metal, luulisi musiikin aukeavan monen muunkin genren ystävälle, sillä vokaalit ovat tavattoman hienoa kuultavaa. Eikä raskas tausta tee musiikista raskasta kuunneltavaa.

Harvoin löytyy näin tunteisiin vetoavaa musiikkia. Tämä on jälleen kerran niitä albumeita, jotka pitää kuunnella ainakin kerran, vaikka se ei lähtökohtaisesti kiinnostaisikaan. Jo bändin nimi kaikessa neroudessaan kertoo musiikista paljon.

Sateinen juhannusilta hyvän oluen kera, takkatuleen ja järvelle tuijottaen.

PARHAAT HETKET
Ei yhtä ylitse muiden.

EI LÄHDE
Ei toistaan huonompia ole mikään.

https://www.youtube.com/watch?v=esAK9sKeArw&list=PL3B4AA893625B9969

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 38 - I'm Goin' DownBruce Springsteen - TOP56-biisit: 38 - I'm Goin' Down

From the album Born in the U.S.A. (1984).

´´This is uh... This next song is a song about relationships, so....Anybody out there with a new boyfriend or a new girlfriend ? Anybody out there married ? Most of you guys know what I´m talking about.

Here´s a song like when you first meet somebody, you know, how everything´s great all the time and everything they say is brilliant and they always look so wonderful and....And I know you guys, you´re always putting on the aftershave lotion and stuff so then you smell real good....And if you wanna go out, you know, like, uh, ´What movie do you wanna go see ?´ ´Oh, honey, whatever you wanna go see....I don´t care if we stay home just as long as I´m with you´... And like, you know, you tell ´em that you love ´em and they say ´Oh, I bet that you said that to your other girlfriends´ and you say ´Oh yeah, but this time I really mean it´...yeah, everything´s great then, you´re making love all the time....Can´t stay away from each other...

Oh, but then you come back about six months later or a year later...and it´s like ´Are we going out tonight or do I have to sit here and look at your face all night ?´...´Are you gonna make love to me or do we have to wait for the full moon ?´...Hey, why does that happen? I don´t know, anyway... This is for all you lovers out there...” -I'm Goin' Downin spiikki, Giants Stadium, New Jersey 22.8.1985.

That's according to Bruce himself what's I'm Goin' Down is about. This one was also one my first personal favourites, because Born in the U.S.A. was one of the first albums I bought, of course. Right from the first listen this was a catchy one.

As a musical piece this doesn't do miracles: it's only four chords (A-E-F#m-D) and straight rock 'n' roll, but in this kind of boogie the E Street Band is unbeatable. The little nuances, saxophone solo and thickset beat are instantly recognizable.

Bruce squeezes the lyrics nicely in the above speech. At first it's beautiful to fall in love but then the feelings decline and that's make one wonder. There's almost a countryish twang in Bruce's vocal performance, making some lines sound almost confusing but working as well, the primary example being second verse's ”we come home early burning, burning in some fire fight”. During the last verse the memories of our narrator are the most harrowing: at the beginning the kisses used to make the other go wild but now the only goal seems to be to drive the partner down.

In I'm Goin' Down simple pop and rock have been united cleverly and this one surely works when played live although it was long gone from the setlists. I'm Goin' Down' is one those I'd very much like to hear on an E Street Band-show one day.

We sit in the car outside your house
I can feel the heat coming 'round
I go to put my arm around you
and you give me a look like I'm way out of bounds
well you let out one of your bored sighs
Well lately when I look into your eyes
I'm goin down

We get dressed up and we go out, baby, for the night
We come home early burning, burning in some fire fight
I'm sick and tired of you setting me up
Setting me up just to knock-a knock-a knock-a me down

I pull you close but when we kiss I can feel a doubt
I remember back when we started
My kisses used to turn you inside out
I used to drive you to work in the morning
Friday night I'd drive you all around
You used to love to drive me wild
But lately girl you get your kicks from just driving me down

https://www.youtube.com/watch?v=3fdZWbIsrFk

https://www.youtube.com/watch?v=vO5kEqJdRxAAlbumilta Born in the U..S.A. (1984).

´´This is uh... This next song is a song about relationships, so....Anybody out there with a new boyfriend or a new girlfriend ? Anybody out there married ? Most of you guys know what I´m talking about.

Here´s a song like when you first meet somebody, you know, how everything´s great all the time and everything they say is brilliant and they always look so wonderful and....And I know you guys, you´re always putting on the aftershave lotion and stuff so then you smell real good....And if you wanna go out, you know, like, uh, ´What movie do you wanna go see ?´ ´Oh, honey, whatever you wanna go see....I don´t care if we stay home just as long as I´m with you´... And like, you know, you tell ´em that you love ´em and they say ´Oh, I bet that you said that to your other girlfriends´ and you say ´Oh yeah, but this time I really mean it´...yeah, everything´s great then, you´re making love all the time....Can´t stay away from each other...

Oh, but then you come back about six months later or a year later...and it´s like ´Are we going out tonight or do I have to sit here and look at your face all night ?´...´Are you gonna make love to me or do we have to wait for the full moon ?´...Hey, why does that happen? I don´t know, anyway... This is for all you lovers out there...” -I'm Goin' Downin spiikki, Giants Stadium, New Jersey 22.8.1985.

Siinäpä Brucen omin sanoin se, mistä I'm Goin' Downissa on kyse. Tämäkin oli ensimmäisiä omia suosikkeja, sillä Born in the U.S.A. oli ensimmäisten omien Springsteen-levyjen joukossa, tottakai. Ensikuulemalta tarttuva yksilö.

Musiikillisesti tämä ei tarjoa ihmeitä: neljä sointua (A-E-F#m-D) ja suoraviivaista rokkia, mutta juuri tässä E Street Band on lyömätön. Pienet nyanssit, saksofonisoolo ja jykevä komppi ovat heti tunnistettavissa välittömästi.

Teksti onkin hyvin tiivistetty yllä Brucen spiikissä. Ensi-ihastumisessa on ihanaa, mutta sitten fiilikset taantuvat ja sekös ärsyttää. Springsteenin laulusuorituksessa on liki countrahtava twangi, joka saa jotkin rivit kuulostamaan hämmentäviltä mutta toimivilta, malliesimerkkinä kakkossäkeistön ”we come home early burning, burning in some fire fight”. Viimeisessä säkeistössä muistelut ovat riipaisivimpia: alussa suudelmat saivat sukat pyörimään jaloissa, nyt ainoana tavoitteena tuntuu olevan saada kertoja lyötyä maahan.

Tässä laulussa simppeli pop ja rock on yhdistetty näppärästi ja varmasti tämä toimiikin livenä, vaikka oli pitkään todellinen harvinaisuus. I'm Goin' Down on yksi niistä, jonka tahtoisin vielä kuulla E Street Band-keikalla jonain päivänä.

https://www.youtube.com/watch?v=3fdZWbIsrFk

https://www.youtube.com/watch?v=vO5kEqJdRxA