Recorded: 2009
Published: 17.10.2009
Label: HevyDevy, InsideOut Music
#36 in Finnish chart.
Addicted was one part of the real-awaited package. After half a year of Ki-album, this was promised to be a traditional Devin-music.
At first glance, the package had a good basic tone. Eaten crayons on the cover. Then, the songs became tedious. A little too easy. The album began to sound downright shitty. For some reason, the album spin quite often in the car in the absence of alternatives. Eventually Addicted began to feel properly qualified masterpiece.
This time the album was accompanied by Anneke van Giersbergen, which is known to become perhaps the best The Gathering-named band. Devin has subsequently put she too many places. Too much is too much, too little, is too little, and suitably is good.
"This is a benevolent and bombastic."
There’s a glad heavy metal feeling on this album. This is a benevolent and bombastic. As a large part of the metal artists, also Devin knows how to take music making with humor but seriously. Focus on gigs and still they can mess around and play with great skill. And especially singing. It is part of Devin. Also the rest of the band does their job good. In particular, Ryan Van Poederooyen in drums is a man in his place. Tunes exceed fills and bass drum working suits also lovers of less progressive music.
Universe In a Ball! is a good example of energetic heavy metal music. Supercrush! is the best song of the album, nominated by me. This song’s drum sections are full of testosterone.
Lyrics are marked with exclamation mark. Also all of the songs ending with exclamation mark. Themes include a lots of love and relationship, even in the metal they are disguised well.
My friends don’t like this album for some reason. That’s theirs problem. Nicely produced metal with female and male vocals. And this Anneke isn’t so bad.
On the heat of summer or anywhere.
THE BEST MOMENTS
Supercrash! – In its simplicity, great.
Ih-Ah! – A wonderful piece of caramel.
NOT SO BRILLIANT
The Way Home! – The simple album needs something to remember.
https://open.spotify.com/album/4vaF198cLJTlSZ49v1N1mkTuottaja: Devin Townsend
Nauhoitettu: 2009
Julkaistu: 17.10.2009
Levy-yhtiö: HevyDevy, InsideOut Music
Suomen listan 36.
Addicted oli todella odotetun paketin yksi osa. Puolisen vuotta Ki-albumin jälkeen oli luvattu tulevaksi perinteistä Devin-musiikkia. Sitä myös tuli.
Ensisilmäyksellä paketissa oli hyvä vire. Syötyjä liituja kannessa ja muutenkin meininki kohdallaan. Sitten kappaleista tulikin tylsiä. Vähän liian helppoja. Levy alkoi kuulostamaan suorastaan paskalta. Jostain syystä albumi pyöri autossa ja laitoin sen vaihtoehtojen puuttuessa aika usein soimaan. Lopulta Addicted alkoi tuntua oikein pätevältä teokselta. Ehkä myös pään reseptorit olivat muuttuneet siihen malliin, että pystyin yksinkertaisempaa materiaalia ottamaan vastaan.
Tällä kertaa levyllä mukana oli Anneke van Giersbergen, joka on tutuksi tullut ehkä parhaiten The Gathering-nimisestä bändistä. ja jota Devin on jälkeenpäin tunkenut turhankin moneen paikkaan. Liika on liikaa, liian vähän liian vähän ja sopivasti on hyvä.
"Tämä on hyväntahtoista ja mahtipontista kukkoilua. "
Tällä levyllä on siitä huolimatta iloinen hevitunnelma. Tämä on hyväntahtoista ja mahtipontista kukkoilua. Kuten suuri osa metalliartisteista, myös Devin osaa ottaa musiikin tekemisen huumorilla tosissaan. Keikkoihin panostetaan ja silti voi pelleillä ja soittaa taitavasti. Ja eritoten laulaa. Sen Devin osaa. Myös muu bändi hoitaa tehtävänsä. Eritoten Ryan van Poederooyen rummuissa on mies paikallaan. Tahteja ylittävät fillit sekä tanakan oloinen basarityöskentely maistuu myös vähemmän progressiivisesta musiikista pitäville.
Universe In a Ball! on hyvä esimerkki energisestä hevimusiikista. Supercrush! kantaa itse lahjoittamaani levyn parhaan kappaleen viittaa ryhdikkäästi. Tällä kappaleella juuri rumpuosuudet ovat testosteronilla täyteen tuupattuja ja sekös se heviin passaa.
Lyriikat ovat huutomerkittyä toteamista. Huutomerkkiin päättyvät myös kaikkien kappaleiden nimet. Teemoissa on paljon rakkautta ja parisuhdetta, vaikka se on metallimusiikille tyypillisesti naamioitu energisen kohkauksen alle.
Kaverini eivät tästä levystä jostain syystä pidä, mutta ei tässä ole vikaa. Menevää mätkettä sekä nais- että mieslaululla. Eikä tämä Annekekaan tässä nyt NIIN kamala ole.
Kesäpäivänä helteessä ja missä vaan.
PARHAAT HETKET
Supercrash! – Yksinkertaisuudessaan mainio.
Ih-Ah! - Karamellisuudessaan ihana.
EI LÄHDE
The Way Home! – Laimeampi sävellys. Näin yksinkertainen albumi tarvitsee jotain muistettavaa.
https://open.spotify.com/album/4vaF198cLJTlSZ49v1N1mk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti