Bruce Springsteen - TOP56-songs: 25 - Born in the U.S.A.Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 25 - Born in the U.S.A.

Albumilta Born in the U.S.A. (1984).

Yksi niistä, jotka eivät kaipaa esittelyä. Vuoden 1984 albumin nimikkoraita Born in the U.S.A. on populäärimusiikin kuluttajille tuttu vähintäänkin kertosäkeensä osalta ja antoikin kasvot ja äänen Bruce Springsteenin julkiselle profiilille moniksi vuosiksi. Patrioottisen kuoren alta paljastuu kuitenkin aivan erilainen teos.

BitUSA:n juuret ovat Nebraska-ajoissa vuodessa 1981. Springsteen nauhoitteli tuolloin kotonaan neliraitanauhurille akustisia lauluja, joista sittemmin muodostui kokonainen levy, Nebraska. Noihin aikoihin hän teki myös muutaman laulun, jotka kuitenkin tehtiin bändin kanssa ja julkaistiin pari vuotta myöhemmin Born in the U.S.A:lla. Nimibiisi oli yksi näistä. Akustinen versio julkaistiin sittemmin Tracks-kokoelmalla vuonna 1998.

https://www.youtube.com/watch?v=3UBei3n4FOY

Tämä on ensimmäisiä Springsteen-lauluja, jotka muistan kuulleeni. Vuosi oli 2000 ja kesä kuuma. Veljien arkistosta löytyi kappale, jonka esittäjällä oli miehekäs nimi ja biisissä raaka soundi sekä kertosäe, joka jäi mieleen. Sävy tässä biisissä onkin edelleen aika kova: koskettimet ja kitarat sekä Brucen voimakas laulu hakkaavat kasvoille. Lisäksi Max Weinbergin rummut hyökkäävät päälle, vaikkei mies mikään äärettömän kovakätinen soittaja olekaan. Tuo legendaarinen virvelisoundi on muuten saatu aikaan rikkinäisellä kaikulaitteella, joka studion nurkassa pyöri.

Sävellyksellisesti kappale on yksinkertainen perustuen kahteen sointuun. Esitystapa on kuitenkin se, josta Born in the U.S.A. mu istetaan: rohkeus ja uho välittyvät kuulijalle. Kosketinsoitinriffi, joka kertautuu vielä kertosäkeen melodianakin, jää päähän välittömästi. Oikeastaan soitannollinen kohokohta on lopun hallittu kaaos, jonka on tarkoitus kuvata sotaa äänitehosteineen. Erityisesti Weinbergin rumputyöskentely on maininnan arvoista, sillä se improvisoitiin studiossa (tavallisesti kun Springsteenillä on langat tiukasti käsissään). Studioäänitteeltäkin voi kuulla, kuinka Bruce laskee bändin mukaan tuon rytinän jälkeen.

Teksti tekee tästä laulusta sen klassikon, mihin asemaan tämä on nostettu. Ensikuulemaltahan kyseessä on patrioottinen kuvaus siitä, kuinka hieno maa Yhdysvallat on ja kuinka he ovat ylpeitä ja pitävät huolta omistaan, erityisesti sotaveteraaneista. Todellisuudessa Springsteen kuvaa tässä laulussa epämukaista kohtelua, jota veteraanit (tuolloin nimenomaan Vietnamin sellaiset) olivat kokeneet. Ei ole välttämättä mikään onni syntyä tuohon maahan, vaan heti alusta asti matka voi olla alaspäin.

Vietnam on erityistarkkailussa läpi tekstin. Kyseessä kun oli ensimmäinen sota, jota USA ei voittanut, niin kotiintulijoille ei annettukaan sankarin viittaa. Lisäksi tilannetta, jossa nuoria miehiä lähetettiin vieraaseen maahan ainoastaan “tappamaan keltainen mies” kummastellaan. Sodan järjettömyyttä. Vielä vuosikymmeniä tapahtumien jälkeenkin haamut vaivaavat eikä niiltä pääse pakoon.

Born down in a dead man's town
The first kick I took was when I hit the ground
You end up like a dog that's been beat too much
Till you spend half your life just covering up

Born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.

Got in a little hometown jam
So they put a rifle in my hand
Sent me off to a foreign land
To go and kill the yellow man

Born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.

Come back home to the refinery
Hiring man says "Son if it was up to me"
Went down to see my V.A. man
He said "Son, don't you understand"

I had a brother at Khe Sahn fighting off the Viet Cong
They're still there, he's all gone

He had a woman he loved in Saigon
I got a picture of him in her arms now

Down in the shadow of the penitentiary
Out by the gas fires of the refinery
I'm ten years burning down the road
Nowhere to run ain't got nowhere to go

Born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
I'm a long gone Daddy in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
I'm a cool rocking Daddy in the U.S.A.

Springsteenin oma suhtautuminen kappaleeseen on kaksijakoinen. Toisaalta hänen tiedetään pitävän sitä yhtenä onnistuneimmistaan, toisaalta se, että monet ymmärtävät sen päinvastoin kuin sanoma on häiritsee häntä. Siksi Bruce onkin esittänyt laulua silloin tällöin pelkistettynä slide-kitarasovituksena, jolloin sen teksti pääsee enemmän esille. Suurimmilla kiertueilla se kuitenkin on esitetty, jos mahdollista, vielä levyversiotakin uljaampana: äänimaailman alapää on ollut erityisen jyhkeä, kun ensimmäiset nuotit ovat päässeet ilmoille bändin miehiltä. On aina hieno hetki, kun Springsteen villitsee Weinbergiä lopun rumpunostatuksessa ja kun koko paketti aukeaa vielä hetkeksi perusteeman ympärille.

https://www.youtube.com/watch?v=lZD4ezDbbu4

https://www.youtube.com/watch?v=0lJRZiy8t8o

https://www.youtube.com/watch?v=Ug5Bl8U2ItQAlbumilta Born in the U.S.A. (1984).

Yksi niistä, jotka eivät esittelyä kaipaa. Vuoden 1984 albumin nimikkoraita Born in the U.S.A. on populäärimusiikin kuluttajille tuttu vähintäänkin kertosäkeensä osalta ja antoikin kasvot ja äänen Bruce Springsteenin julkiselle profiilille moniksi vuosiksi. Patrioottisen kuoren alta paljastuu kuitenkin aivan erilainen teos.

BitUSA:n juuret ovat Nebraska-ajoissa vuodessa 1981. Springsteen nauhoitteli tuolloin kotonaan neliraitanauhurille akustisia lauluja, joista sittemmin muodostui kokonainen levy, Nebraska. Noihin aikoihin hän teki myös muutaman laulun, jotka kuitenkin tehtiin bändin kanssa ja julkaistiin pari vuotta myöhemmin Born in the U.S.A:lla. Nimibiisi oli yksi näistä. Akustinen versio julkaistiin sittemmin Tracks-kokoelmalla vuonna 1998.

https://www.youtube.com/watch?v=3UBei3n4FOY

Tämä on ensimmäisiä Springsteen-lauluja, jotka muistan kuulleeni. Vuosi oli 2000 ja kesä kuuma. Veljien arkistosta löytyi kappale, jonka esittäjällä oli miehekäs nimi ja biisissä raaka soundi sekä kertosäe, joka jäi mieleen. Sävy tässä biisissä onkin edelleen aika kova: koskettimet ja kitarat sekä Brucen voimakas laulu hakkaavat kasvoille. Lisäksi Max Weinbergin rummut hyökkäävät päälle, vaikkei mies mikään äärettömän kovakätinen soittaja olekaan. Tuo legendaarinen virvelisoundi on muuten saatu aikaan rikkinäisellä kaikulaitteella, joka studion nurkassa pyöri.

Sävellyksellisesti kappale on yksinkertainen perustuen kahteen sointuun. Esitystapa on kuitenkin se, josta Born in the U.S.A. mu istetaan: rohkeus ja uho välittyvät kuulijalle. Kosketinsoitinriffi, joka kertautuu vielä kertosäkeen melodianakin, jää päähän välittömästi. Oikeastaan soitannollinen kohokohta on lopun hallittu kaaos, jonka on tarkoitus kuvata sotaa äänitehosteineen. Erityisesti Weinbergin rumputyöskentely on maininnan arvoista, sillä se improvisoitiin studiossa (tavallisesti kun Springsteenillä on langat tiukasti käsissään). Studioäänitteeltäkin voi kuulla, kuinka Bruce laskee bändin mukaan tuon rytinän jälkeen.

Teksti tekee tästä laulusta sen klassikon, mihin asemaan tämä on nostettu. Ensikuulemaltahan kyseessä on patrioottinen kuvaus siitä, kuinka hieno maa Yhdysvallat on ja kuinka he ovat ylpeitä ja pitävät huolta omistaan, erityisesti sotaveteraaneista. Todellisuudessa Springsteen kuvaa tässä laulussa epämukaista kohtelua, jota veteraanit (tuolloin nimenomaan Vietnamin sellaiset) olivat kokeneet. Ei ole välttämättä mikään onni syntyä tuohon maahan, vaan heti alusta asti matka voi olla alaspäin.

Vietnam on erityistarkkailussa läpi tekstin. Kyseessä kun oli ensimmäinen sota, jota USA ei voittanut, niin kotiintulijoille ei annettukaan sankarin viittaa. Lisäksi tilannetta, jossa nuoria miehiä lähetettiin vieraaseen maahan ainoastaan “tappamaan keltainen mies” kummastellaan. Sodan järjettömyyttä. Vielä vuosikymmeniä tapahtumien jälkeenkin haamut vaivaavat eikä niiltä pääse pakoon.

Born down in a dead man's town
The first kick I took was when I hit the ground
You end up like a dog that's been beat too much
Till you spend half your life just covering up

Born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.

Got in a little hometown jam
So they put a rifle in my hand
Sent me off to a foreign land
To go and kill the yellow man

Born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.

Come back home to the refinery
Hiring man says "Son if it was up to me"
Went down to see my V.A. man
He said "Son, don't you understand"

I had a brother at Khe Sahn fighting off the Viet Cong
They're still there, he's all gone

He had a woman he loved in Saigon
I got a picture of him in her arms now

Down in the shadow of the penitentiary
Out by the gas fires of the refinery
I'm ten years burning down the road
Nowhere to run ain't got nowhere to go

Born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
I'm a long gone Daddy in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
I'm a cool rocking Daddy in the U.S.A.

Springsteenin oma suhtautuminen kappaleeseen on kaksijakoinen. Toisaalta hänen tiedetään pitävän sitä yhtenä onnistuneimmistaan, toisaalta se, että monet ymmärtävät sen päinvastoin kuin sanoma on häiritsee häntä. Siksi Bruce onkin esittänyt laulua silloin tällöin pelkistettynä slide-kitarasovituksena, jolloin sen teksti pääsee enemmän esille. Suurimmilla kiertueilla se kuitenkin on esitetty, jos mahdollista, vielä levyversiotakin uljaampana: äänimaailman alapää on ollut erityisen jyhkeä, kun ensimmäiset nuotit ovat päässeet ilmoille bändin miehiltä. On aina hieno hetki, kun Springsteen villitsee Weinbergiä lopun rumpunostatuksessa ja kun koko paketti aukeaa vielä hetkeksi perusteeman ympärille.

https://www.youtube.com/watch?v=lZD4ezDbbu4

https://www.youtube.com/watch?v=0lJRZiy8t8o

https://www.youtube.com/watch?v=Ug5Bl8U2ItQ

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 26 - Tenth Avenue Freeze-OutBruce Springsteen - TOP56-biisit: 26 - Tenth Avenue Freeze-Out

Albumilta Born to Run (1975).

Tarina siitä, kuinka The E Street Band sai alkunsa.

Tenth Avenue Freeze-Out, Born to Run-albumin kakkosbiisi, käynnistyy kuten muutkin levyn laulut eräänlaisella vale-introlla. Tunnusteleva parin tahdin pätkä käynnistää soulahtavan, puhallinsektion sävyttämän kappaleen joka kertoo siis yksinkertaisesti sen, kuinka E Street Band kootiin. Ei siis ole sattumaa, että päähenkilö Bad Scooter sekä orkesterinjohtaja jakavat samat nimikirjaimet tai että viimeisessä säkeistössä mainitaan, kuinka kuviot muuttuivat kun Big Man liittyi yhtyeeseen.

On fanien keskuudessa legendaarinen tarina, kuinka Clarence Clemons ja Springsteen ensi kerran kohtasivat Asbury Parkissa, New Jerseyssä. Oli myrskyinen ilta, kun Bruce bändeineen oli soittamassa pikkuklubin lavalla. Yhtäkkiä klubion ovi avautui, sinkoutui ulos saranoiltaan ja sisään astui suuri, vaikuttava mies. Clarence Clemons asteli lavalle ja sanoi Brucelle: “I wanna play with you”. Loppu on rock-historiaa.

Kappaleessa merkittävässä roolissa olevat puhallinsovitukset olivat ensimmäinen kontribuutio, jonka sittemmin Springsteenin oikeaksi kädeksi muodostunut Steven Van Zandt hänen musiikkiinsa antoi. Tuolloin Stevie ei vielä kuulunut bändin kokoonpanoon, mutta liittyi siihen heti vuoden 1975 aikana.

“Tenth Avenue” ei ollut suuren yleisön hitti, mutta nauttii arvostusta fanien keskuudessa. Viime vuosina tämä laulu on saanut uudenlaisen merkityksen, kun Clemons ei enää lavalla mukana ole. Viimeisimmällä kiertueella kappaleeseen sisältyikin kunnianosoitus hänelle sekä toiselle edesmennelle E Streetiläiselle, Dan Federicille. Livesuosikki tämä onkin ollut koko elinkaarensa ajan eli 40 vuotta. Yksi sykähdyttävimmistä versioista oli, kun bändi avasi tällä Super Bowl-esiintymisensä vuonna 2009.

Ja mikäkö se “tenth avenue freeze-out” sitten on? Sen saa jokainen kuulija päätellä itse: Bruce sanoo itse albumin teosta kertovassa dokumentissa “Wings for Wheels” seuraavasti vuonna 2005: “I still have no idea what it means. But it's important”.

Teardrops on the city
Bad Scooter searching for his groove
Seem like the whole world walking pretty
And you can't find the room to move
Well everybody better move over, that's all
I'm running on the bad side
And I got my back to the wall
Tenth Avenue freeze-out, Tenth Avenue freeze-out

I'm stranded in the jungle
Taking all the heat they was giving
The night is dark but the sidewalk's bright
And lined with the light of the living
From a tenement window a transistor blasts
Turn around the corner things got real quiet real fast
She hit me with a Tenth Avenue freeze-out
Tenth Avenue freeze-out
And I'm all alone, I'm all alone
And kid you better get the picture
And I'm on my own, I'm on my own
And I can't go home

When the change was made uptown
And the Big Man joined the band
From the coastline to the city
All the little pretties raise their hands
I'm gonna sit back right easy and laugh
When Scooter and the Big Man bust this city in half
With a Tenth Avenue freeze-out, Tenth Avenue freeze-out
Tenth Avenue freeze-out...

https://www.youtube.com/watch?v=LUjivw_-W0Y

https://www.youtube.com/watch?v=ctx3B9L03a4

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 27 - Hungry HeartBruce Springsteen - TOP56-biisit: 27 - Hungry Heart

Albumilta The River (1980).

The River-LP:n ensimmäisenä singlenä julkaistu Hungry Heart on yksi merkittävistä lauluista Bruce Springsteenin ja E Street Bandin uralla. Se nimittäin oli ensimmäinen heidän esittämänsä biisi, joka nousi Billboardin TOP100-listalla kymmenen ensimmäisen joukkoon, tarkalleen ottaen sijalle 5. Springsteen oli alunperin tehnyt kappaleen The Ramonesia silmällä pitäen ja ajatellut tarjotakin sitä heille, mutta manageri Jon Landaun ehdotuksesta piti tuotoksen itsellään.

Hungry Heartin asemaa Bruce-tuotannossa lähestyisin itse ennemmin suuremmasta perspektiivistä kuin ainoastaan yksittäisenä lauluna. Paitsi että se oli ensimmäinen listahitti, sen merkitys niin The Riverillä levynä kuin keikkaseteissä kuluneen 35 vuoden aikana ovat huomionarvoisia. River on nimittäin albumina rakennettu kuin keikkasetiksi: menevämpien ja hitaampien kappaleiden suhde on tarkkaan mietitty. Vuoteen 1980 saakka Springsteenillä ei ollut ollut käytössään yleisön mukaan ottamiseksi kuin vanhoja rock'n'roll-covereita, mutta The Riverillä hän alkoi kirjoittaa niitä itse. Hungry Heart on toiminut yhteislaulatusosiona alusta saakka.

Studioäänitteessä nauhaa on nopeutettu hieman, joten niin bändin sointi kuin ennenkaikkea Brucen laulu kuulostavat hieman todellisuutta korkeammalta. Tämä oli tietoinen temppu, jota 70-80-lukujen taitteessa jonkin verran harrastettiin. Perusvireessä biisi pohjautuu klassiseen C-Am-Dm7-G-sointukiertoon liki koko mitaltaan poiketen ainoastaan Dan Federicin urkusoolossa eri sävellajiin. Komppi on jykevä ja yhdeksi tavaramerkiksi on muodostunut myös Weinbergin rumpufilli, joka avaa koko kappaleen. Taustalaulut vedetään myös edelleen tismalleen kuin levyllä.

Hungry Heart oli ensimmäisiä kappaleita, jossa Springsteen asetti positiiviselta kuulostavan musiikin ja haikean (lähes melankolisen surullisen) tekstin vastatusten. Jännitävää ajatella, että tämän biisin ensimmäinen säkeistö on yksi kovimmin mukana laulettavista Springsteen-keikoilla, sillä siinähän lauletaan siitä miten kertoja jättää perheensä ja lapsensa taakseen lähteäkseen, vaikkei oikein tiedä edes minne on menossa. Tunne vie. “Like a river that don't know where it's flowing / I took a wrong turn and I just kept going”.

Got a wife and kids in Baltimore Jack
I went out for a ride and I never went back
Like a river that don't know where it's flowing
I took a wrong turn and I just kept going

Everybody's got a hungry heart
Everybody's got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody's got a hungry heart

Toinen säkeistö valottaa menneisyyttä: ensimmäisessä säkeistössä kertoja jättää perheensä Baltimoreen, mutta toisessa selviää että kaikki on saanut alkunsa Kingstownissa. Alusta asti on ollut epäilys, ja nyt ympyrä sulkeutuu.

I met her in a Kingstown bar
We fell in love I knew it had to end
We took what we had and we ripped it apart
Now here I am down in Kingstown again

Everybody's got a hungry heart
Everybody's got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody's got a hungry heart

Viimeinen säkeistö oli se, joka tästä kolahti heti ensimmäisellä kuuntelulla. The River oli ensimmäinen levy, jonka Springsteeniltä ostin Levy-Eskoilta talvella 2010. Tätä tekstiä ei tarvinne sen enempää analysoida, jos ei väkisin tahdo etsiä piilomerkityksiä. Elämän totuuksia.

Everybody needs a place to rest
Everybody wants to have a home
Don't make no difference what nobody says
Ain't nobody like to be alone

Everybody's got a hungry heart
Everybody's got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody's got a hungry heart

Hungry Heartista kuulee ensi kuulemalta, että kyseessä lienee hitti. Palaset naksahtavat popisti paikalleen. Tämä tuli aikoinaan soitettua jopa lukiossa aamunavauksessa, ensimmäisessä, johon itse päädyin levyä soittamaan. Valinta kohdistui HH:n vieläpä hyvin pitkälti tuon viimeisen säkeistön tähden.

Keikkasuosikin asemaa tämä biisi on siis pitänyt julkaisustaan saakka. Viimeisimmällä maailmankiertueella tähän tuli mukaan myös klassinen crowd surfing, jota tosin taidetaan harvemmin nähdä yli kuusikymppisiltä rokkareilta. Turun ykköskeikallakin yleisö oli hieman jähmeä, mutta tunnelma muuttui kuin sormia napauttamalla Brucen kysyessä “can you get me there” ja hypätessä yleisön käsien päälle. Jonkinmoinen viihdyttäjä, jolla taitaa olla noita temppuja takataskussa muutama...

https://www.youtube.com/watch?v=lQSn26zCXYQ

https://www.youtube.com/watch?v=qafomqfQSxEAlbumilta The River (1980).

The River-LP:n ensimmäisenä singlenä julkaistu Hungry Heart on yksi merkittävistä lauluista Bruce Springsteenin ja E Street Bandin uralla. Se nimittäin oli ensimmäinen heidän esittämänsä biisi, joka nousi Billboardin TOP100-listalla kymmenen ensimmäisen joukkoon, tarkalleen ottaen sijalle viisi. Springsteen oli alunperin tehnyt kappaleen The Ramonesia silmällä pitäen ja ajatellut tarjotakin sitä heille, mutta manageri Jon Landaun ehdotuksesta piti tuotoksen itsellään.

Hungry Heartin asemaa Bruce-tuotannossa lähestyisin itse ennemmin suuremmasta perspektiivistä kuin ainoastaan yksittäisenä lauluna. Paitsi että se oli ensimmäinen listahitti, sen merkitys niin The Riverillä levynä kuin keikkaseteissä kuluneen 35 vuoden aikana ovat huomionarvoisia. River on nimittäin albumina rakennettu kuin keikkasetiksi: menevämpien ja hitaampien kappaleiden suhde on tarkkaan mietitty. Vuoteen 1980 saakka Springsteenillä ei ollut ollut käytössään yleisön mukaan ottamiseksi kuin vanhoja rock'n'roll-covereita, mutta The Riverillä hän alkoi kirjoittaa niitä itse. Hungry Heart on toiminut yhteislaulatusosiona alusta saakka.

Studioäänitteessä nauhaa on nopeutettu hieman, joten niin bändin sointi kuin ennenkaikkea Brucen laulu kuulostavat hieman todellisuutta korkeammalta. Tämä oli tietoinen temppu, jota 70-80-lukujen taitteessa jonkin verran harrastettiin. Perusvireessä biisi pohjautuu klassiseen C-Am-Dm7-G-sointukiertoon liki koko mitaltaan poiketen ainoastaan Dan Federicin urkusoolossa eri sävellajiin. Komppi on jykevä ja yhdeksi tavaramerkiksi on muodostunut myös Weinbergin rumpufilli, joka avaa koko kappaleen. Taustalaulut vedetään myös edelleen tismalleen kuin levyllä.

Hungry Heart oli ensimmäisiä kappaleita, jossa Springsteen asetti positiiviselta kuulostavan musiikin ja haikean (lähes melankolisen surullisen) tekstin vastatusten. Jännitävää ajatella, että tämän biisin ensimmäinen säkeistö on yksi kovimmin mukana laulettavista Springsteen-keikoilla, sillä siinähän lauletaan siitä miten kertoja jättää perheensä ja lapsensa taakseen lähteäkseen, vaikkei oikein tiedä edes minne on menossa. Tunne vie. “Like a river that don't know where it's flowing / I took a wrong turn and I just kept going”.

Got a wife and kids in Baltimore Jack
I went out for a ride and I never went back
Like a river that don't know where it's flowing
I took a wrong turn and I just kept going

Everybody's got a hungry heart
Everybody's got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody's got a hungry heart

Toinen säkeistö valottaa menneisyyttä: ensimmäisessä säkeistössä kertoja jättää perheensä Baltimoreen, mutta toisessa selviää että kaikki on saanut alkunsa Kingstownissa. Alusta asti on ollut epäilys, ja nyt ympyrä sulkeutuu.

I met her in a Kingstown bar
We fell in love I knew it had to end
We took what we had and we ripped it apart
Now here I am down in Kingstown again

Everybody's got a hungry heart
Everybody's got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody's got a hungry heart

Viimeinen säkeistö oli se, joka tästä kolahti heti ensimmäisellä kuuntelulla. The River oli ensimmäinen levy, jonka Springsteeniltä ostin Levy-Eskoilta talvella 2010. Tätä tekstiä ei tarvinne sen enempää analysoida, jos ei väkisin tahdo etsiä piilomerkityksiä. Elämän totuuksia.

Everybody needs a place to rest
Everybody wants to have a home
Don't make no difference what nobody says
Ain't nobody like to be alone

Everybody's got a hungry heart
Everybody's got a hungry heart
Lay down your money and you play your part
Everybody's got a hungry heart

Hungry Heartista kuulee ensi kuulemalta, että kyseessä lienee hitti. Palaset naksahtavat popisti paikalleen. Tämä tuli aikoinaan soitettua jopa lukiossa aamunavauksessa, ensimmäisessä, johon itse päädyin levyä soittamaan. Valinta kohdistui HH:n vieläpä hyvin pitkälti tuon viimeisen säkeistön tähden.

Keikkasuosikin asemaa tämä biisi on siis pitänyt julkaisustaan saakka. Viimeisimmällä maailmankiertueella tähän tuli mukaan myös klassinen crowd surfing, jota tosin taidetaan harvemmin nähdä yli kuusikymppisiltä rokkareilta. Turun ykköskeikallakin yleisö oli hieman jähmeä, mutta tunnelma muuttui kuin sormia napauttamalla Brucen kysyessä “can you get me there” ja hypätessä yleisön käsien päälle. Jonkinmoinen viihdyttäjä, jolla taitaa olla noita temppuja takataskussa muutama...

https://www.youtube.com/watch?v=lQSn26zCXYQ

https://www.youtube.com/watch?v=qafomqfQSxE

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 28 - Darkness on the Edge of TownBruce Springsteen - TOP56-biisit: 28 - Darkness on the Edge of Town

Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978).

Vuoden 1978 albumin nimikkoraita Darkness on the Edge of Town myös päättää levynsä. Koko albumi nimikkobiisinsä tavoin on aiempaa kypsempää ja arjenharmaampaa Springsteeniä: tavallisia ihmisiä, joilla on menneisyytensä haamut kannettavanaan. Painolasti on raskas ja joskus ihmetyttää miksi toisilla vielä toisiakin enemmän.

“Darkness” on paljaaksi riisuttu kappale ja albumi. Tässä biisissä musiikki on yksinkertaista ja tekstissä kuvatut tapahtumat arkisia mutta voimakkaita. Jokaisella on takanaan tehdyt teot ja salaisuudet, menneet demonit, jotka täytyy käsitellä. Näitä teemoja karu, edeltävän Born to Runin liki majesteetillisista koristeista riisuttu musiikki tukee hienosti.

Elettyyn elämään (ja itseasiassa aiemmin levyllä kuultavaan Racing in the Streetiin) viitataan heti ensimmäisessä säkeistössä. Kaduilla on ajeltu ja ajellaan edelleen, toisia se kiinnostaa, toisia ei. Nyt nainen on mennyt, mutta päähahmomme ei tavalliseen tapaan nöyrry muistelemaan hänen peräänsä vaan bändin vyöryessä sisään toteaa uhmakkaasti tietävänsä missä mennään.

They're still racing out at the Trestles
But that blood it never burned in her veins
Now I hear she's got a house up in Fairview
And a style she's trying to maintain
Well if she wants to see me
You can tell her that I'm easily found
Tell her there's a spot out 'neath Abram's Bridge
And tell her there's a darkness on the edge of town

Tekstissä on myös tietyllä tapaa psykologista vivahdetta. Salaisuuksia ei uskalleta kohdata vaan eletään läpi elämän piilotellen niitä kunnes jonain päivänä niille antaudutaan tai ne selätetään. Säkeistön lopussa annetaan myös pieni kuvaus siitä, millainen on paikkana “darkness on the edge of town”.

Everybody's got a secret Sonny
Something that they just can't face
Some folks spend their whole lives trying to keep it
They carry it with them every step that they take
Till some day they just cut it loose
Cut it loose or let it drag 'em down
Where no one asks any questions
Or looks too long in your face
In the darkness on the edge of town

Tätä seuraava , kolmatta ja viimeistä säkeistöä edeltävä kitaran ja pianon johtama välike on E Street Bandin sointia klassisimmillaan. Viimeisessä säkeistössä tunnelma on entistä lohduttomampi, kunnes voima nousee vielä jälkimmäisellä puoliskolla. Kertojamme on saanut iskunsa menetettyään rahansa ja vaimonsa, mutta jokin sisällä palaa edelleen. “Tonight I'll be on that hill' cause I can't stop / I'll be on that hill with everything I got”.

Some folks are born into a good life
Other folks get it anyway anyhow
I lost my money and I lost my wife
Them things don't seem to matter much to me now
Tonight I'll be on that hill 'cause I can't stop
I'll be on that hill with everything I got
Lives on the line where dreams are found and lost
I'll be there on time and I'll pay the cost
For wanting things that can only be found
In the darkness on the edge of town

Darkness on the Edge of Town asettuu vielä paremmin kontekstiinsa, kun kuuntelee koko ympäröivän albumin. Levyn kappaleet ja niiden sisältämät ihmiskohtalot saavat erilaisen sävyn, kun kuulee mihin ratkaisuun kertojamme biisin (ja koko levyn) viimeisessä säkeistössä päätyy.

Tämä biisi ei ole ollut viime vuosikymmeninä enää vakionumero E Street Band-keikoilla, mutta fanien arvostus ei ole hälventynyt minnekään. Kappaleen sanoman voima iskee, kun se esitetään sopivan harvoin. Bruce yhtyeineen julkaisi Darkness-sessioista vuonna 2010 boksin, jonka yksi levy koostui New Jerseyn Paramount-teatterissa taltioidusta sessiosta, jossa porukka soitti koko albumin tyhjälle teatterille kuvastaen sen luonnetta keskusteluista, joita hahmot käyvät itsensä kanssa päänsä sisällä. Eli nämä laulut eivät edes kaipaa yleisöä.

https://www.youtube.com/watch?v=zS5qRG_no-I

https://www.youtube.com/watch?v=SUTPsRJ6e2kAlbumilta Darkness on the Edge of Town (1978).

Vuoden 1978 albumin nimikkoraita Darkness on the Edge of Town myös päättää levynsä. Koko albumi nimikkobiisinsä tavoin on aiempaa kypsempää ja arjenharmaampaa Springsteeniä: tavallisia ihmisiä, joilla on menneisyytensä haamut kannettavanaan. Painolasti on raskas ja joskus ihmetyttää miksi toisilla vielä toisiakin enemmän.

“Darkness” on paljaaksi riisuttu kappale ja albumi. Tässä biisissä musiikki on yksinkertaista ja tekstissä kuvatut tapahtumat arkisia mutta voimakkaita. Jokaisella on takanaan tehdyt teot ja salaisuudet, menneet demonit, jotka täytyy käsitellä. Näitä teemoja karu, edeltävän Born to Runin liki majesteetillisista koristeista riisuttu musiikki tukee hienosti.

Elettyyn elämään (ja itseasiassa aiemmin levyllä kuultavaan Racing in the Streetiin) viitataan heti ensimmäisessä säkeistössä. Kaduilla on ajeltu ja ajellaan edelleen, toisia se kiinnostaa, toisia ei. Nyt nainen on mennyt, mutta päähahmomme ei tavalliseen tapaan nöyrry muistelemaan hänen peräänsä vaan bändin vyöryessä sisään toteaa uhmakkaasti tietävänsä missä mennään.

They're still racing out at the Trestles
But that blood it never burned in her veins
Now I hear she's got a house up in Fairview
And a style she's trying to maintain
Well if she wants to see me
You can tell her that I'm easily found
Tell her there's a spot out 'neath Abram's Bridge
And tell her there's a darkness on the edge of town

Tekstissä on myös tietyllä tapaa psykologista vivahdetta. Salaisuuksia ei uskalleta kohdata vaan eletään läpi elämän piilotellen niitä kunnes jonain päivänä niille antaudutaan tai ne selätetään. Säkeistön lopussa annetaan myös pieni kuvaus siitä, millainen on paikkana “darkness on the edge of town”.

Everybody's got a secret Sonny
Something that they just can't face
Some folks spend their whole lives trying to keep it
They carry it with them every step that they take
Till some day they just cut it loose
Cut it loose or let it drag 'em down
Where no one asks any questions
Or looks too long in your face
In the darkness on the edge of town

Tätä seuraava , kolmatta ja viimeistä säkeistöä edeltävä kitaran ja pianon johtama välike on E Street Bandin sointia klassisimmillaan. Viimeisessä säkeistössä tunnelma on entistä lohduttomampi, kunnes voima nousee vielä jälkimmäisellä puoliskolla. Kertojamme on saanut iskunsa menetettyään rahansa ja vaimonsa, mutta jokin sisällä palaa edelleen. “Tonight I'll be on that hill' cause I can't stop / I'll be on that hill with everything I got”.

Some folks are born into a good life
Other folks get it anyway anyhow
I lost my money and I lost my wife
Them things don't seem to matter much to me now
Tonight I'll be on that hill 'cause I can't stop
I'll be on that hill with everything I got
Lives on the line where dreams are found and lost
I'll be there on time and I'll pay the cost
For wanting things that can only be found
In the darkness on the edge of town

Darkness on the Edge of Town asettuu vielä paremmin kontekstiinsa, kun kuuntelee koko ympäröivän albumin. Levyn kappaleet ja niiden sisältämät ihmiskohtalot saavat erilaisen sävyn, kun kuulee mihin ratkaisuun kertojamme biisin (ja koko levyn) viimeisessä säkeistössä päätyy.

Tämä biisi ei ole ollut viime vuosikymmeninä enää vakionumero E Street Band-keikoilla, mutta fanien arvostus ei ole hälventynyt minnekään. Kappaleen sanoman voima iskee, kun se esitetään sopivan harvoin. Bruce yhtyeineen julkaisi Darkness-sessioista vuonna 2010 boksin, jonka yksi levy koostui New Jerseyn Paramount-teatterissa taltioidusta sessiosta, jossa porukka soitti koko albumin tyhjälle teatterille kuvastaen sen luonnetta keskusteluista, joita hahmot käyvät itsensä kanssa päänsä sisällä. Eli nämä laulut eivät edes kaipaa yleisöä.

https://www.youtube.com/watch?v=zS5qRG_no-I

https://www.youtube.com/watch?v=SUTPsRJ6e2k

TOOMION TOP100: 42.Pink Floyd - Wish You Were Here

Nauhoitettu: 1975
Julkaistu: 15.9.1975
Levy-yhtiö: Harvest, Capitol

Listaykkönen Briteissä ja USA:ssa ja hyvin monessa muussakin maassa.

SINGLE
- Have a Cigar

”Näin tylsästi nimetty albumi ei voi mitenkään sisältää mitään mielenkiintoista.” Näin luulin. Sitten kävi niin, että löysin kaverini kanssa yhdestä varastosta lukemattomia hylättyjä kasetteja. Yksi niistä sattui olemaan juuri tämä albumi.

Levy oli ilmestyessään pieni pettymys fanien keskuudessa. Johtuen varmaankin siitä, että Dark Side of the Moon oli ollut niin järjetön menestys, että se oli monilla listoilla vahvoilla vielä tämän levyn ilmestymisen aikoihin. Nykyisellään Wish You Were Here on mielestäni aika paljonkin parempi albumi kuin tuo pimeän puolen levy.

Tuossa aikakaudessa on jotain tavattoman hienoa siksi, että silloin on voinut rohkeasti tehdä päälle kymmenminuuttisia biisejä ja silti levyt ovat myyneet. Toki välineet kappaleiden skippaukseenkin ovat olleet vähissä. Onhan se nyt kuitenkin aika erilaista kun levyllä on 8.30 minuuttia instrumentaalia ennen kuin laulu alkaa.

Shine on You Crazy Diamond mahtava kappale, vaikka mittaa onkin nykymaailmaan hirvittävästi. Se on täynnä niitä elementtejä, joita Pink Floyd parhaimmillaan tarjoilee. Tajuntaan tarraavia blues-voittoisia kitaramelodioita, psykedeliaan taipuvia efektejä ja kantaaottavia sanoituksia. Siinä myös kuuluu yhtyeen huoli entisestä bändikaveristaan.

”Pink Floydin musiikista kuulee, että se on Pink Floydin musiikkia. ”

Tämä albumi on teos. Se menee taustamusiikkinakin, mutta se ei missään nimessä ole yhdentekevä. Pink Floydin musiikista kuulee, että se on Pink Floydin musiikkia. David Gilmourin kitarasoolot ovat juuri sen mittaisia kuin niiden pitääkin. Bendit taipuu sinne, minne niiden olettaakin taipuvan. Richard Wrightin kosketinsoundeissa on aina ollut jotain miellyttävää.

Parhaiten maistuu myöhään yöllä, juuri ennen nukkumaanmenoa. Suosittelen kuulokkeita. On nimittäin taivaalliset panoroinnit.

PARHAAT HETKET
Shine On You Crazy Diamond – Tämä kappale riittäisi yhdeksi albumiksi.

EI LÄHDE
Have a Cigar – Jos tämä kappale ei olisi niin heikko, olisi albumi TOP-kympissä.

<iframe src="https://open.spotify.com/embed/album/6uvBKDGlJAYLH5Vy6RQVsc" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true" allow="encrypted-media"></iframe>

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 29 - Glory DaysBruce Springsteen - TOP56-biisit: 29 - Glory Days

Albumilta Born in the U.S.A. (1984).

Glory Days on yksi BITUSA-albumin suurimmista hiteistä ja se julkaistiin myös albumin viidentenä singlenä. Alkunsa se sai heti ensimmäisissä levyä kohti johtaneissa sessioissa vuonna 1982 ollen mukana koko kehitysvaiheen ja sitä pidettiinkin alusta saakka yhtenä levynsä kulmakivistä.

Born in the U.S.A.-levyllä sävellykset ovat popimpia kuin 70-luvun vivahteikkaammilla Springsteena-albumeilla. Glory Dayskin perustuu pariin sointuun ja niiden tehokäyttöön: A-, D- ja E-duureilla selviää koko biisin. Brucen kitarakuvio, joka aloittaa koko kappaleen, on yksinkertaisuudessaan röyhkeä. Soitannossa on muutenkin stadionmeininkiä, joka paistaa koko levyltä ja onkin hauska ajatella miltä tämäkin laulu on kuulostanut edeltävän, akustisen ja raa'an Nebraska-levyn jälkeen. Steve Van Zandtin ennen kolmatta säkeistöä soittama mandoliinisoolo erottuu popahtavasta taustasta, vaikkei kestäkään kovinkaan kauan. Lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää Garry Tallentin basson soitteluun, joka antaa kappaleelle ominaisen grooven.

Tekstillisesti Glory Days on perinteistä nostalgista kaipuuta, joka oikein tehtynä uppoaa aina. Ensimmäisessä säkeistössä ollaan amerikkalaisessa maisemassa aika syvällä: kertoja tapaa baarissa vanhan ystävänsä, joka oli lukioaikoina kova baseballin pelaaja, mutta josta ei sittenkään tullut sen enempää. “We went back inside, sat down, had a few drinks / but all he kept talking about was glory days”.

Toisessa säkeistössä puolestaan tavataan nainen, joka oli kouluaikoina se tyttö joka käänsi poikien päät. Nykyisin hän on eronnut ja elää lapsineen samoilla nurkilla kuin kertojamme. Joskus hänen luokseen voi piipahtaa lasilliselle kun lapset nukkuvat ja voi ryhtyä muistelemaan menneitä, sillä silloin aikuiseksi varttuneen arki tuntuu hetken kevyemmältä.

Well there's a girl that lives up the block
back in school she could turn all the boy's heads
Sometimes on a Friday I'll stop by
and have a few drinks after she put her kids to bed
Her and her husband Bobby well they split up
I guess it's two years gone by now
We just sit around talking about the old times,
she says when she feels like crying
she starts laughing thinking about glory days

Kolmas ja viimeinen säkeistö sinetöi laulun pakettiin: edelleenkään mennyttä ei saa takaisin eikä sitä oikeastaan kannata muistellakaan. Voi vain todeta haikeasti, että aika juoksee ja jättää jälkeensä tarinoita jotka ovat vieläpä tylsiä kaikille muille kuin kertojalleen. Parhaat ajat menevät ohitse yllättävän nopeasti.

Now I think I'm going down to the well tonight
and I'm going to drink till I get my fill
And I hope when I get old I don't sit around thinking about it
but I probably will
Yeah, just sitting back trying to recapture
a little of the glory of, well time slips away
and leaves you with nothing mister but
boring stories of glory days

Pinnaltaan kevyt, sisältä positiivisen haikea. Glory Days on hieno kappale, jonka keikkasuosiota ei tarvinne ihmetellä. Kaikilla on ne omat kunnian päivänsä joita muistella lopun ikäänsä. Usein tämä kuullaan encore-osiossa, jossa tunnelma kohoaakin aina seuraavalle portaalle kun Springsteen lyö luottokitarastaan aloitusriffin tulille. Eräs legendaarinen versiointi nähtiin David Lettermanin viimeisessä NBC-kanavassa esitetyssä ohjelmassa vuonna 1993, kun Springsteen saapui talon bändin säestämänä esittämään kappaleen.

https://www.youtube.com/watch?v=K1L8BBWuIP4

https://www.youtube.com/watch?v=n7RV6HHxv78

https://www.youtube.com/watch?v=XpJwqAgG4YcAlbumilta Born in the U.S.A. (1984).

Glory Days on yksi BitUSA-albumin suurimmista hiteistä ja se julkaistiin myös albumin viidentenä singlenä. Alkunsa se sai heti ensimmäisissä levyä kohti johtaneissa sessioissa vuonna 1982 ollen mukana koko kehitysvaiheen ja sitä pidettiinkin alusta saakka yhtenä levynsä kulmakivistä.

Born in the U.S.A.-levyllä sävellykset ovat popimpia kuin 70-luvun vivahteikkaammilla Springsteena-albumeilla. Glory Dayskin perustuu pariin sointuun ja niiden tehokäyttöön: A-, D- ja E-duureilla selviää koko biisin. Brucen kitarakuvio, joka aloittaa koko kappaleen, on yksinkertaisuudessaan röyhkeä. Soitannossa on muutenkin stadionmeininkiä, joka paistaa koko levyltä ja onkin hauska ajatella miltä tämäkin laulu on kuulostanut edeltävän, akustisen ja raa'an Nebraska-levyn jälkeen. Steve Van Zandtin ennen kolmatta säkeistöä soittama mandoliinisoolo erottuu popahtavasta taustasta, vaikkei kestäkään kovinkaan kauan. Lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää Garry Tallentin basson soitteluun, joka antaa kappaleelle ominaisen grooven.

Tekstillisesti Glory Days on perinteistä nostalgista kaipuuta, joka oikein tehtynä uppoaa aina. Ensimmäisessä säkeistössä ollaan amerikkalaisessa maisemassa aika syvällä: kertoja tapaa baarissa vanhan ystävänsä, joka oli lukioaikoina kova baseballin pelaaja, mutta josta ei sittenkään tullut sen enempää. “We went back inside, sat down, had a few drinks / but all he kept talking about was glory days”.

Toisessa säkeistössä puolestaan tavataan nainen, joka oli kouluaikoina se tyttö joka käänsi poikien päät. Nykyisin hän on eronnut ja elää lapsineen samoilla nurkilla kuin kertojamme. Joskus hänen luokseen voi piipahtaa lasilliselle kun lapset nukkuvat ja voi ryhtyä muistelemaan menneitä, sillä silloin aikuiseksi varttuneen arki tuntuu hetken kevyemmältä.

Well there's a girl that lives up the block
back in school she could turn all the boy's heads
Sometimes on a Friday I'll stop by
and have a few drinks after she put her kids to bed
Her and her husband Bobby well they split up
I guess it's two years gone by now
We just sit around talking about the old times,
she says when she feels like crying
she starts laughing thinking about glory days

Kolmas ja viimeinen säkeistö sinetöi laulun pakettiin: edelleenkään mennyttä ei saa takaisin eikä sitä oikeastaan kannata muistellakaan. Voi vain todeta haikeasti, että aika juoksee ja jättää jälkeensä tarinoita jotka ovat vieläpä tylsiä kaikille muille kuin kertojalleen. Parhaat ajat menevät ohitse yllättävän nopeasti.

Now I think I'm going down to the well tonight
and I'm going to drink till I get my fill
And I hope when I get old I don't sit around thinking about it
but I probably will
Yeah, just sitting back trying to recapture
a little of the glory of, well time slips away
and leaves you with nothing mister but
boring stories of glory days

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 30 - Ain't Good Enough for YouBruce Springsteen - TOP56-biisit: 30 - Ain't Good Enough for You

Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

https://www.youtube.com/watch?v=mp5c1fVFNyc

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

https://www.youtube.com/watch?v=mp5c1fVFNyc

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

https://www.youtube.com/watch?v=mp5c1fVFNyc

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

https://www.youtube.com/watch?v=mp5c1fVFNyc

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain't Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it's true / ain't good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain't Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

https://www.youtube.com/watch?v=mp5c1fVFNyc

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0

https://www.youtube.com/watch?v=kPg6ZZC3AcY