tiistai 29. joulukuuta 2015

TOOMION TOP100: 38. APerfect Circle - eMOTIVe

Tuottaja: Billy Howerdel, Maynard James Keenan
Nauhoitettu: 2004
Julkaistu: 1.11.2004
Levy-yhtiö: Virgin

USA:n listalla sijalla 2.

SINGLET
- Imagine
- Passive


Maynard James Keenan tuntui aikanaan hyvin oudolta tyypiltä. Jopa jollain tasolla pelottavalta. Samaan bändiin kun lyödään vielä Billy Howerdel ja Smashing Pumpkinsin Iha, niin joha!

Tämän albumin parissa tuli aikoinaan vietettyä lopputyön editointia. Se oli videomuotoinen ja siihen aikaan renderöintiajat olivat pikkuisen pidempiä kuin näinä valonnopeusaikoina. Tässä meni siis melkein kymmenen vuotta, että levyn löysin uudelleen. Ainakin lähelle.

Bändin auktoriteetteja vastustava pohjasoundi kuuluu läpi kaikissa kappaleissa. Monessa kappaleessa tulee oikeasti mietittyä biisin suhdetta alkuperäiseen kappaleeseen. Kovin harva kappaleista kuulostaa kovinkaan paljon alkuperäiseltä. Harvalta bändiltä onnistuu coverin tekeminen, niin, että se kuulostaa enemmän omalta biisiltä kuin kopiolta jostain toisesta. Coverointi pelkällä "soitetaan se säröllä"-tyylillä on yhtä uskottavaa kuin nimmarin väärentäminen hiilikopiopaperilla.

Levy on täynnä mystisiä ja teollisia soundeja. Ja tämä korostuu itseni kohdalla, koska minulla kosketinsoittajana on aina asunut sisälläni pienen lehmän lisäksi myös pieni konemusiikin ystävä. Samoin James Ihan omaperäinen kitarankidutus on aina maistunut. Onhan ilman sitä tehdyt Smashing Pumpkins-biisit vähän laimeita.

"Eikä lie ihan sattuma, että albumi sattui ilmestymään vuoden 2004 USA:n pressanvaalien kanssa yhtä aikaa."



Biisivalinnatkin ovat kutkuttavia. Ei liian tuttuja biisejä, mutta muutama superhitti kuten John Lennonin Imagine ja Marvin Gayen What’s Going On. Näissäkin kappaleissa on yhteiskuntakriittisyyttä mukana. Jonkun kappaleen olisi voinut poiskin jättää, mutta pääasiassa tavara on hyvää. Eikä lie ihan sattuma, että albumi sattui ilmestymään vuoden 2004 USA:n pressanvaalien kanssa yhtä aikaa.

Tätä kuunnellaan baarissa tai kahvilassa kuulokkeet päässä. Katsellen ikkunasta joulukiireissään loskassa kulkevia ihmisiä. Siihen tämä on paikallaan.

PARHAAT HETKET
Imagine – Koska alkuperäinenkin sävellys on niin hyvä.
Let’s Have a War – Menevä pätkä asiallisilla sanoituksilla.
Fiddle and The Drum – Jouluinen kappale komeasti sovitetuin lauluharmonioineen.

EI LÄHDE

Counting Bodies Like Sheeps To The Rhythm of The War Drums Oman kappaleen uudelleenversiointi ei vain oikein onnistu samaan tapaan kuin edellisten.


https://open.spotify.com/album/2UAin9VEGxiZRfe9Q7SKg4

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

TOOMION TOP100:39. Daft Punk - Random Access Memories

Tuottaja: Thomas Bangalter, Guy-Manuel de Homem-Christo
Nauhoitettu: 2008-2012
Julkaistu: 17.5.2013
Levy-yhtiö: Columbia

Listaykkönen yli 20 maassa. Vuoden 2014 Grammy-gaalassa viisi palkintoa.

SINGLET
- Get Lucky
- Lose Yourself to Dance
- Doin' It Right
- Instant Crush
- Give Life Back to Music


Kypärämiehiä. Koiravideo. Nämä olivat asiat, jotka muistuivat bändistä nimeltä Daft Punk mieleen kun Random Access Memories ilmestyi. Tai käytännössä silloin kun kuulin ensimmäisen kerran Get Luckyn radiosta.

Kokonaisuus toimii hirvittävän hyvin. Tämä kaksikko on ennenkin tehnyt pätevää musiikkia, mutta nyt taisi jälleen kerran löytää nuoli musiikkiväen sydämiin. Get Lucky on jo itsessään pelottavan tarttuva tanssibiisi, mutta koko albumi täynnä samanlaista ja jopa parempaakin poljentoa.

Soundipuoli ja tuotanto on onnistunut ihan viimeisen päälle. Kappaleissa on retromelodioita, naiiveja siirtymisiä, mutta niin eheästi sovitetussa muodossa, että ei voi tulla "paha kakku" mitenkään. Levy miellyttää itseäni juuri tuotantonsa ja äänimaailmansa puolesta. Kappaleiden sanoma muuten ei ole oleellista. Vaikka Giorgio Moroderin tarina onkin ihan viihdyttävä. Bassosoundi on heti sellainen, että ruosteisempi DX-Corolla hajoaisi ensimmäisellä korttelin kierroksella.

"Sellaista viatonta scifiä ja seikkalunhalua, jota saattaa nähdä pikkupojassa."

Thomas Bangalter ja Guy-Manuel de Homem-Christo ovat tarkoituksellisen mystisiä hahmoja. Uskon, että tuo ns. salainen identiteetti tekee heidän musiikistaankin pikkuisen parempaa. On jotain, minkä kaikki haluavat tietää. Kannen kuvassa on molempien hemmojen kypärän puoliskot. Tyylikäs, kromattu ja syvä. Kuten levykin.

Get Luckyn lisäksi Doin’ It Right ja Giorgio by Moroder näyttävät, miten yksinkertainen on edelleenkin in jos sen osaa tehdä oikein. Levyn paras biisi on kuitenkin sen päättävä Contact, jossa on sellaista viatonta scifiä ja seikkalunhalua. Sellaista, jota saattaa nähdä pikkupojassa, joka ensi kertaa näki Tron- tai Star Wars-elokuvasta pätkän ja tajusi kuinka hieno voi mielikuvitusmaailma olla. Albumi alkaa rauhallisesti ja päätyy vauhdikkaasti poimunopeuteen.

Illan aloitteluun tämä varmaan menee täydestä. Mutta kyllä tätä juostessaankin kuuntelisi. Ja soundien takia hyvällä äänentoistolla missä vaan.

PARHAAT HETKET
Contact – Simppeliin sävelkulkuun luottava kappale menee oikeaoppisine efektointeineen suoraan sydämeen.

EI LÄHDE

https://open.spotify.com/album/4m2880jivSbbyEGAKfITCa
Kaikki lähtee.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 13 - Prove It All Night

Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978).

Darkness on the Edge of Town on Springsteenin omien sanojen mukaan hänen “samurai-levynsä: ytimeen saakka riisuttu ja valmis jylläämään”. Prove It All Night nostaa levyn sen loppupuolella viimeiselle askelmalleen tuossa teemassa: musiikillinen maisema on pelkistetty ja rytmiryhmän muodostaman ydingrooven päällä johdossa on itse asiassa enemmälti Bittanin piano kuin kitarat. Sanoituskin on ytimessä: nuoripari yrittää selvitä eteenpäin maailman paino harteillaan.

Introkuvio käynnistyy tehokkailla iskuilla joiden päälle piano soittaa kuviotaan. Sointukierrot joita Prove It All Night esittelee ovat yksinkertaisia mutta yhdessä säkeistöiden kummittelevan ja kertosäkeen voimakkaan melodian kanssa ne käyvät täydellisesti yhteen. Erityisesti tuo kertosäkeen laulumelodia kolkuttelee klassisia hermoja ja jää taatusti kuulijan mieleen. Levyversiossa kuullaan myös peräkkäiset soolot Clemonsin fonista sekä Springsteenin kitarasta, jonka tone on tässä kappaleessa terävä, kuten kuuluukin. Kuin veitsi iskeytyisi rintaan.

Sanoituspuoli on legendaarista Springsteeniä. Tässä ja edeltävässä Because the Nightissa on paljon samaa kiihkeyttä. Kertoja päättää tyttönsä kanssa ottaa maailman haltuun: ”We’ll drive that dusty road from Monroe to Angeline”. Yksi suudelma voi sinetöidä kohtalon, jossa voi käydä niin ettei heille jää muuta kuin toisensa.

Darkness-levyllä käsitellään paljon sisäisten demonien kanssa kamppailuja. Toisen säkeistön avausrivi toteaakin, että kaikilla on halunsa tehdä tai saavuttaa jotain eikä niitä voi paeta. Jos unelmat kävisivät toteen niin se olisi hienoa, mutta elävässä elämässä niin vain ei käy.

Perinteisen rock-kappaleen rakenteen mukaisesti kolmas säkeistö on hiljainen nostaen tarinan pääosaan. On uskallettava ottaa ratkaiseva askel vaikka ympäristö epäilisikin. ”You hear the voices telling you not to go / they made their choices and they’ll never know / what it means to steal, to cheat, to lie / what it’s like to live and die / and to prove it all night”. Tämä säkeistö ennakoi jopa tietyllä tapaa Nebraska-levyllä neljä vuotta myöhemmin kuultavia ihmiskohtaloita, joissa maailmassa ei enää selvitä ilman rajuja, jopa kohtalokkaita tekoja.

Myös Prove It All Night on kokenut keikkaversiona melkoisen muodonmuutoksen. Legendaarisinta versiota kuultiin albumia seuranneella kiertueella, kun neljän minuutin suoraviivainen studioversio venytettiin yli kymmenminuuttiseksi, vivahteikkaaksi kappaleeksi, jonka aluksi kuultiin legendaarinen ’78-intro: Springsteenin ja Bittanin johtama instrumentaalipätkä, joka luo heti kummittelevan tunnelman, johon itse kappale maalaa lisäsävyjä.

Tuo vuoden 1978 keikkaversio on monille tästä biisistä SE versio. Pakko myöntää, että niin myös itselleni. Levyversio on kompakti ja siitä saa kyllä selville mistä kappaleessa on kysymys, mutta Prove It All Nightin sielu aukeaa todenteolla noista kohta 40 vuoden takaisista versioista. Springsteenin kitara vaikeroi tavalla, jota ei muualla tuotannossa kuulla. Paitsi että versiossa on poikkeava intro, myös outro on vimmattu ja tarjoilee E Street Bandia parhaimmillaan tarjoillen malliesimerkin siitä mitä on, kun bändi soittaa yhtenä palikkana samaa biisiä. Myös outroa johtaa Springsteenin kitara.

Tuota ’78-versiota ei kuultu keikoilla yli kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta yllättäen Springsteen elvytti sen vuonna 2012 maailmankiertueensa Barcelonan keikalla ja sitä kuultiinkin joillakin keikoilla sittemminkin. Yksi noista harvoista kerroista osui Helsingin Olympiastadionille ollen ensimmäinen sen keikan lukuisista huippukohdista. Sen kohdalla iski itselleni epätodellinen tunne ja näytti, miksi ESB on legendan statuksensa ansainnut.

I've been working real hard, trying to get my hands clean,
Tonight we'll drive that dusty road from Monroe to Angeline,
To buy you a gold ring and pretty dress of blue,
Baby just one kiss will get these things for you,
A kiss to seal our fate tonight,
A kiss to prove it all night.

Prove it all night,
Girl there's nothing else that we can do,
So prove it all night, prove it all night,
And girl I'll prove it all night for you.

Everybody's got a hunger, a hunger they can't resist,
There's so much that you want, you deserve much more than this,
But if dreams came true, oh, wouldn't that be nice,
But this ain't no dream we're living through tonight,
Girl, you want it, you take it, you pay the price.

Prove it all night, prove it all night girl and call the bluff,
prove it all night, prove it all night and girl,
I prove it all night for your love.

Baby, tie your hair back in a long white bow,
Meet me in the fields out behind the dynamo,
You hear the voices telling you not to go,
They made their choices and they'll never know,
What it means to steal, to cheat, to lie,
What it's like to live and die.

Prove it all night,
Girl there's nothing else that we can do,
So prove it all night, prove it all night,
And girl I'll prove it all night for you.

To prove it all night...


https://www.youtube.com/watch?v=4DXlOHUSnAw

https://www.youtube.com/watch?v=NmKICTstVEo

https://www.youtube.com/watch?v=Vju45Qz5yAY

torstai 17. joulukuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 14 - Because the Night

Live-albumilta Live 1975/-85 (1986). Studioversio julkaistu albumilla The Promise (2010).

1970-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta 1980-luvun puoleen väliin Springsteen oli biisintekijänä tuotteliaimmillaan. Esimerkiksi Darkness on the Edge of Town-levylle äänitetystä materiaalista, joka on jo nähnyt eri reittejä päivänvalon, oltaisiin saatu koottua jo neljä-viisi levyllistä musiikkia. Koska hän on tullut tunnetuksi myös albumikokonaisuuksien vaalijana, on useita hitiltä kalskahtavia kappaleita annettu myös pois muiden artistien levytettäviksi. Because the Night on yksi tunnetuimmista esimerkeistä, mutta Springsteen ja ESB ovat esittäneet sitä myös itse keikoilla aina 70-luvun lopulta saakka ja studioversiokin julkaistiin 32 vuotta äänittämisen jälkeen The Promise-levyllä.

Mielenkiintoisimpia aspekteja Because the Nightiin on se, että se on tullut Bruce-faneille tutuksi ennenkaikkea liveversionsa myötä. Live 1975/-85-boksilla kuultava versio on taltioitu 28.12.1980 Nassau Coliseumilla jo kulttimaineeseen kohonneilla keikoilla ja siinä kuullaan E Street Bandia monien mielestä kovimmassa keikkakunnossaan. Instrumentaaliosiot ovat pidempiä kuin studioversiossa ja soundit ovat jo alkaneet muotoutua isompiin keikkapaikkoihin sopiviksi.

Alun piano-introssa kuullaan juuri niitä säveliä, joista itse tuollaisessa arpeggiossa tykkään. Ne yhdistetttynä Springsteenin laulamaan melodiaan ja tekstiin luovat heti kiihkeänpidätetyn tunnelman. Rakkauslaulu tämä pohjimmiltaan on, mutta aika raju sellainen.

Muistelen kertosäkeestä ensimmäiaen reaktion olleen, että “tämähän on “Linnunradan laidalla”. Kun siitä pääsi yli, paljastui mainio voimarock-biisi. Toisen säkeistön aloitusriveissä on myös hienoa lyrikaalista neroutta: “What I got I have earned / What I'm not I have learned” eli virheitä on koettu ja niistä on otettu opiksi. Jos rakkauden kohde jäisi vielä yöksi ja sen jälkeenkin, kaikki voisi olla paremmin.

Tyylitellyn yksinkertaisen saksofonisoolon jälkeen tulee jälleen hieno, dramaattinen rivi. “The time has come to take this moment / and they can't hurt you” siirtää biisin viimeisiin osioihinsa nostaen samalla sävellajia sävelaskeleen kuin huomaamattomasti. Näin viimeiseen kertosäkeeseen saadaan entistä enemmän voimaa. Lopussa kuullaan sekä studio- että livealbumille taltioiduissa versiossa Springsteenin soittama soolo, mutta keikoilla tuossa kohtaa ovat esille päässeet myös Nils Lofgren ja Stevie Van Zandt. Bändi soittaa mahtavasti yhtenä pakettina, kunnes F#-soinnun nostatuksen ja Weinbergin tremolon kautta räjäytetään kappale vielä kerran kertosäkeeseen, jossa taustalaulut ovat aiempaa vahvemmin esillä. “Because the night belongs to lovers / because the night belongs to lust / because the night beongs to lovers / because the night belongs to us”. Kiihkeää tekstiä.

Itselleni BTN on iskenyt aina. Biisissä kytevä jännite sytytetään heti alussa ja vaikka se käväisee pinnassa jo aiemminkin, niin modulaation myötä se iskeytyy uuteen ulottuvuuteen. Keikkasuosikkikin tämä on ollut julkaisustaan saakka ja onkin saavuttanut melkoisen fanisuosion, vaikkei studioversiota julkaistukaan kuin vasta vuonna 2010. Hienoa rock-musiikkia.

Take me now baby here as I am
Pull me close try an understand
I work all day out in the hot sun
Stay with me now till the mornin' comes
Come on now try and understand
The way I feel when I'm in your hands
Take me now as the sun descends
They can't hurt you now
They can't hurt you now
They can't hurt you now

Because the night belongs to lovers
Because the night belongs to us
Because the night belongs to lovers
Because the night belongs to us

What I got I have earned
What I'm not I have learned
Desire and hunger is the fire I breathe
Just stay in my bed till the morning comes
Come on now try and understand
The way I feel when I'm in your hands
Take me now as the sun descends
They can't hurt you now
They can't hurt you now
They can't hurt you now

Because the night...

Your love is here and now
The vicious circle turns and burns without
Though I cannot live forgive me now
The time has come to take this moment and
They can't hurt you now

Because the night..


https://www.youtube.com/watch?v=Nxmg_YmUJvM

https://www.youtube.com/watch?v=J1GBIlmkUO0

https://www.youtube.com/watch?v=HcqUSi8QPN0

https://www.youtube.com/watch?v=lGQvjAgyA-Q

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 15 - The Ghost of Tom Joad

Albumilta The Ghost of Tom Joad (1995) / High Hopes (2014).

The Ghost of Tom Joad on kuultu paitsi akustisena versiona nimeään kantavalla albumilla vuonna 1995, myös Tom Morellon kanssa soitettuna sähköisenä ja huomattavasti raskaampana taltiointina vuoden 2014 High Hopes-levyllä. Vaatii melkoista laulunkirjoitustaitoa, että samoista elementeistä voi koota kaksi täysin erilaista, mutta silti vahvasti omilla jaloillaan seisovaa teosta.

Alkuperäinen versio on tunnelmallinen nuotiolaulu, jossa huuliharppu on merkittävässä roolissa ja Springsteen laulaa kepeästi. Kuten muullakin TGOTJ-levyllä, myös tässä teksti on kaiken ydin. Muutamalla soinnulla ja tämän kappaleen tunnusmerkinomaisella käväisyllä 3/4-tahtilajissa luodaan tunnistettava tausta. On erityisen toimivaa kuinka aina huuliharpun tullessa mukaan poiketaan VI-tason sointuun, eli tässä tapauksessa H-mollista G-duuriin. Vuosimallin 1995 versiossa on jotain hyvin syksyistä ja se maalaa erilaisen maiseman kuin sittemmin julkaistu, kovakätisempi versio.

High Hopes-sovituksessa mukaan astuu merkittävään rooliin Tom Morello. Morellon yhtye Rage Against the Machine oli coveroinut The Ghost of Tom Joadin vuonna 1997 runnoen koko sävellyksen 4/4-tahtilajiin. Springsteen oli kuullut version ja kutsui Morellon soittamaan biisin Anaheimin Honda Centeriin vuonna 2008. Morellon kertomuksen mukaan hän oli tullut soundcheckiin harjoittelemaan kappaletta, jonka hän oli harjoitellut alkuperäisessä sävellajissa (eli H-mollissa), mutta Springsteen ja ESB olivat kertoneet, että päädyimme soittamaan tämän uuden version E-mollista. Morello oli säikähtänyt ja sanonut, ettei se kyllä onnistu sillä hän oli opetellut kappaleen eri sävellajista. Bruce oli laittanut kätensä Morellon olalle ja sanonut: “You can do it”. Lopputulos on taltioitu Wrecking Ball-singlen B-puolelle ja lopulta studiossa High Hopesille saakka.

Sähköisessä versiossa tempo on hitaampi ja säröisät kitarat hallitsevat soitinmaisemaa. Soitanto on kovempaa ja teksti iskee entistä rajummin vasten kuulijan kasvoja varsinkin, kun jännite rakennetaan ensin hiljaisella säkeistöllä ja kertosäkeellä, joita säestää lähinnä Springsteenin oma Esquire/Telecaster-kitara. Harvassa ovat ne Springsteen-biisit, joissa on näin synkeä soiton sävy. Koko ESB osoittaa myös melkoista tyylitajua muovatessaan soittoaan raisummaksi.

Musiikillisesti The Ghost of Tom Joadin merkkihetkeksi nousevat kitarasoolot, joita kuullaan kaksi: ensimmäinen toisen kertosäkeen jälkeen ja toinen loppusoittona. Ensimmäisessä vuorottelevat melodisemmin Morello ja Springsteen, mutta jälkimmäinen päästää Morellon yksin valokeilaan. Oktaaveissa hypähtelevät likit, skrätsäykset sekä ennenkaikkea Whammy-pedaalin käyttö ovat todella tunnistettavia elementtejä mutta onnistuvat ihmeellisesti syöksemään koko biisin vielä askeleen lähtökohtiaan pidemmälle. Hienoa, herra Morello!

Innoituksena The Ghost of Tom Joadille oli paitsi Woody Guthrien kappale “The Ballad of Tom Joad”, myös John Steinbeckin Vihan hedelmät-nimellä tunnettu “Grapes of Wrath”, jonka päähenkilö on tuo nimenomainen herra Tom Joad. Niinpä myös tämän biisin teksti on kuin elokuva: välttämättä musiikkia ei edes tarvittaisi. Miehet kävelevät junarataa pitkin jonnekin, mistä ei ole paluuta viettäen yönsä sillan alla nuotion ääressä. “New world order”, uusi maailmanjärjestys, viittaa ajallisesti kylmän sodan jälkeiseen aikaan eli 80-90-lukujen taitteesta eteenpäin. “No home, no job, no peace, no rest” kertoo, että vaikeaa on.

Tom Joad on hahmo, joka taistelee pienemmän ihmisen paremman elämän puolesta. Hienoa sanankäyttöä sisältävä rivi “Waitin' for when the last shall be first and the first shall be last” on toisen säkeistön kohokohta, kun taas säkeistön loppuosa kivetyksellä nukkumisineen kuvaa hyvin heitä, jotka elävät kovia aikoja.

Viimeinen säkeistö on suorinta viittausta Grapes of Wrathiin. Kokonaisuudessaan se nivoo biisin yhteen komealla tavalla, jonka kruunaa Morellon soolo. Se selittää myös pohjimmiltaan, kuka Tom Joad on: aina kun joku kokee väkivaltaa ja asunnottomuutta tai näkee nälkää tai muuta kurjuutta, ylipäätään vastoinkäymisiä, Tom Joadin henki on paikalla taistelemassa heidän puolestaan ja heidän kanssaan.

The Ghost of Tom Joadin taika on sen tekstillisessä ja musiikillisessa ytimessä. Se on pohjimmiltaan niin hyvin tehty biisi, että sen voi esittää molemmilla studiossa kokeilluilla tavoilla, nuotiolauluna tai raskaampipoljentoisena rockina, eikä sen tehokkuus kalpene yhtään. Toisena päivänä toinen versio toimii paremmin, jonain muuna toinen. Monesti tällaisessa tapauksessa uusioversion julkaisemista joutuu puolustelemaan keksityin perustein, mutta TGOTJ:in kohdalla siihen ei ole tarvetta.

Men walkin’ ‘long the railroad tracks
Goin’ someplace, there’s no goin’ back
Highway Patrol choppers comin’ up over the ridge
Hot soup on a campfire under the bridge
Shelter line stretchin’ ‘round the corner
Welcome to the new world order
Families sleepin’ in their cars in the southwest
No home, no job, no peace, no rest

Well the highway is alive tonight
But nobody’s kiddin’ nobody about where it goes
I’m sittin’ down here in the campfire light
Searchin’ for the ghost of Tom Joad

He pulls a prayer book out of his sleepin’ bag
Preacher lights up a butt and takes a drag
Waitin’ for when the last shall be first and the first shall be last
In a cardboard box ‘neath the underpass
You got a one way ticket to the promised land
You got a hole in your belly and a gun in your hand
Sleeping on a pillow of solid rock
Bathin’ in the city’s aqueduct

The highway is alive tonight
But where it’s headed everybody knows
I’m sittin’ down here in the campfire light
Waitin’ on the ghost of Tom Joad

Now Tom said, “Mom, wherever there’s a cop beatin’ a guy
Wherever a hungry new born baby cries
Where there’s a fight ‘gainst the blood and hatred in the air
Look for me mom I’ll be there.
Wherever somebody’s fightin’ for a place to stand
Or a decent job or a helpin’ hand.
Wherever somebody’s strugglin’ to be free,
Look in their eyes ma you’ll see me.”

Well the highway is alive tonight
Where it’s headed everybody knows
I’m sittin’ down here in the campfire light
With the ghost of old Tom Joad

Well the highway is alive tonight
But nobody’s kiddin’ nobody about where it goes
I’m sittin’ down here in the campfire light
With the ghost of old Tom Joad

With the ghost of old Tom Joad
With the ghost of old Tom Joad


https://www.youtube.com/watch?v=a2XQFQJGq2c

https://www.youtube.com/watch?v=FhZF6tldTAw

https://www.youtube.com/watch?v=n-mq0uJ7rlM

tiistai 15. joulukuuta 2015

TOOMION TOP100: 40. Devin Townsend Project – Addicted

Tuottaja: Devin Townsend
Nauhoitettu: 2009
Julkaistu: 17.10.2009
Levy-yhtiö: HevyDevy, InsideOut Music

Suomen listan 36.

Addicted oli todella odotetun paketin yksi osa. Puolisen vuotta Ki-albumin jälkeen oli luvattu tulevaksi perinteistä Devin-musiikkia. Sitä myös tuli.

Ensisilmäyksellä paketissa oli hyvä vire. Syötyjä liituja kannessa ja muutenkin meininki kohdallaan. Sitten kappaleista tulikin tylsiä. Vähän liian helppoja. Levy alkoi kuulostamaan suorastaan paskalta. Jostain syystä albumi pyöri autossa ja laitoin sen vaihtoehtojen puuttuessa aika usein soimaan. Lopulta Addicted alkoi tuntua oikein pätevältä teokselta. Ehkä myös pään reseptorit olivat muuttuneet siihen malliin, että pystyin yksinkertaisempaa materiaalia ottamaan vastaan.

Tällä kertaa levyllä mukana oli Anneke van Giersbergen, joka on tutuksi tullut ehkä parhaiten The Gathering-nimisestä bändistä. ja jota Devin on jälkeenpäin tunkenut turhankin moneen paikkaan. Liika on liikaa, liian vähän liian vähän ja sopivasti on hyvä.

"Tämä on hyväntahtoista ja mahtipontista kukkoilua. "



Tällä levyllä on siitä huolimatta iloinen hevitunnelma. Tämä on hyväntahtoista ja mahtipontista kukkoilua. Kuten suuri osa metalliartisteista, myös Devin osaa ottaa musiikin tekemisen huumorilla tosissaan. Keikkoihin panostetaan ja silti voi pelleillä ja soittaa taitavasti. Ja eritoten laulaa. Sen Devin osaa. Myös muu bändi hoitaa tehtävänsä. Eritoten Ryan van Poederooyen rummuissa on mies paikallaan. Tahteja ylittävät fillit sekä tanakan oloinen basarityöskentely maistuu myös vähemmän progressiivisesta musiikista pitäville.

Universe In a Ball! on hyvä esimerkki energisestä hevimusiikista. Supercrush! kantaa itse lahjoittamaani levyn parhaan kappaleen viittaa ryhdikkäästi. Tällä kappaleella juuri rumpuosuudet ovat testosteronilla täyteen tuupattuja ja sekös se heviin passaa.

Lyriikat ovat huutomerkittyä toteamista. Huutomerkkiin päättyvät myös kaikkien kappaleiden nimet. Teemoissa on paljon rakkautta ja parisuhdetta, vaikka se on metallimusiikille tyypillisesti naamioitu energisen kohkauksen alle.

Kaverini eivät tästä levystä jostain syystä pidä, mutta ei tässä ole vikaa. Menevää mätkettä sekä nais- että mieslaululla. Eikä tämä Annekekaan tässä nyt NIIN kamala ole.

Kesäpäivänä helteessä ja missä vaan.

PARHAAT HETKET
Supercrash! – Yksinkertaisuudessaan mainio.
Ih-Ah! - Karamellisuudessaan ihana.

EI LÄHDE
The Way Home! – Laimeampi sävellys. Näin yksinkertainen albumi tarvitsee jotain muistettavaa.

https://open.spotify.com/album/4vaF198cLJTlSZ49v1N1mk

Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 16 - Land of Hope and Dreams

Albumilta Wrecking Ball (2012).

Springsteen kokosi E Street Bandin rivit vuonna 1999 lähtien Reunion-maailmankiertueelle, joka jatkui pitkälle seuraavaan kesään saakka. Tuolla kiertueella kuultiin myös uutta materiaalia, joka myös suuntasi tyyliltään lähemmäksi vanhaa rock-kantaisuutta kuin kuluneen vuosikymmenen pehmeämmät sävyt. Land of Hope and Dreams ensiesitettiin tuolla kiertueella ja taltioitiin useille liveäänitteille, mutta studioversio saatiin julkisuuteen vasta vuonna 2012 Wrecking Ball-levyn myötä.

LOHAD:in juuret juontavat vanhaan amerikkalaiseen gospeliin: tarkalleen ottaen kahteen eri lauluun. Kyseessä ovat “This Train”, josta Springsteen tykästyi Sister Rosetta Thorpen versioon, sekä “People Get Ready”, joka oli Curtis Mayfieldin kirjoittama ja The Impressions-yhtyeen esittämä teos. Juna-teema on yksinkertainen: juna vie ja mukaan saa tulla kuka uskaltaa. Tuossa vanhassa This Train-kappaleessa, joka esikuvana toimi, mukaan pääsivät vain oikeamieliset ja pyhät, mutta Springsteenin otoksessa siis ovet ovat avoimet kaikille menneisyydestä tai tulevaisuudesta riippumatta.

Studioversio poikkeaa hieman alunperin tutuksi tullessta keikkaversiosta. Kehykset ovat vankistuneet ja jykevöityneet, mutta samalla on tuotu sisään myös nyansseja. Aivan aluksi urkumaton päälle kuullaan gospel-henkistä laulua: “oh-oh, this train, I'm ridin' this train”. Wrecking Ball-levyllä Springsteeniä säesti sekalainen joukko soittajia, mutta ESB oli mukana muutamalla raidalla. Land of Hopes and Dreamsilla he kuulostavat omimmalta itseltään.

Kun intro käynnistyy nostattaen biisin jalustalleen, pääsee bändi iskemään täydellä voimallaan. Stevie Van Zandtin mandoliiniriffi päällimmäisenä täyttyvä äänivalli on hieno. Sähkörumputäytteet jakavat mielipiteitä, mutta kyllä ne sekaan istuvat. 70-luvun aikainen nuoruuden uho on muuttunut tekstissä varttuneemmaksi optimismiksi. Heti ensimmäisessä säkeistössä lähdetään liikkeelle ja otetaan ensiaskel kohti uutta suuntaa. Vahvimpina riveinä mainittakoon loppupuolisko “we'll take what we can carry / and we'll leave the rest” sekä ennenkaikkea “big wheels roll through fields where sunlight streams / meet me in a land of hope and dreams”. Sanat kuulostavatkin ylväiltä, ja ESB:n majesteettinen soitto tukee niitä mainiosti.

Toisesta säkeistöstä biisi hyppää poljentoonsa, jota Weinbergin bassorumpu kuljettaa. Tarinakin etenee: “Leave behind your sorrows / let this day be the last / tomorrow there'll be sunshine / and all this darkness past”. Tällaista tekstiä voisi kirjoittaa pelkästään positiivisen kuuloisenkiin musiikkiin, mutta nyt musiikin haikeus, eräänlainen haikeus ja blues, soivat kauniisti resonoiden kuulijaan.

Soolonpätkä on yksi Wrecking Ball-levyn merkittävimmistä hetkistä. Edes Springsteen itse ei ollut selvinnyt kyynelittä, kun hän oli ensi kertaa kuullut studioversiossa soivan Clarence Clemonsin soolon. Clemons oli menehtynyt vuonna 2010, mutta vanhoista keikkataltioinneista oli saatu tälteen hänen soolonsa, joka on nyt liitetty muun bändin soittamaan uuteen taustaan. Kyseessä on siis melko koskettava hetki. Ja eihän tuolla tavalla saksofoniaan soita kukaan muu kuin Big Man.

Loppupää kappaleesta kulkee kuin juna kutsuen ihmisiä kyytiin. Gospel-vaikutteet tulevatkin täällä entistä selkeämmin läpi kuorolauluna sekä useasti toistuvina fraaseina. Lisäksi Clemonsin saksofonin soittoa kuullaan ennen kuin bändi häipyy pois ja tilalle tulee Impressions laulamassa People Get Readya Springsteenin saarnatessa päälle: “You don't need no ticket”.

Land of Hope and Dreams on 2000-luvun ylväintä Bruce Springsteeniä ja E Street Bandia. Soitossa ja tekstissä on voimaa ja sanomaa, vanhaa gospelia päivitettynä näihin päiviin. Keikoilla LOHADia on soitettu siis koko kulunut puolitoista vuosikymmentä ja usein se kuullaan encoressa, mutta muutamalla keikalla se on toiminut myös avausnumerona. Kyllä tämä stadioneille sopii.

Grab your ticket and your suitcase
Thunder’s rollin’ down this track
Well, you don’t know where you’re goin’ now
But you know you won’t be back
Well, darlin’ if you’re weary
Lay your head upon my chest
We’ll take what we can carry
Yeah, and we’ll leave the rest

Big wheels roll through fields
Where sunlight streams
Meet me in a land of hope and dreams

Well, I will provide for you
And I’ll stand by your side
You’ll need a good companion now
For this part of the ride
Leave behind your sorrows
Let this day be the last
Tomorrow there’ll be sunshine
And all this darkness past

Big wheels roll through fields
Where sunlight streams
Oh meet me in a land of hope and dreams

This train...
Carries saints and sinners
This train...
Carries losers and winners
This train...
Carries whores and gamblers
This train...
Carries lost souls

I said this train...
Dreams will not be thwarted
This train...
Faith will be rewarded


https://www.youtube.com/watch?v=RTDNW9BfzfY

https://www.youtube.com/watch?v=ktLPTZGkGzw