lauantai 6. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 65. Pain of Salvation - Remedy Lane (2002)

Tuottaja: Daniel Gildenlöw, Anders "Theo" Theander
Nauhoitettu: 2001
Julkaistu: 15.1.2002
Levy-yhtiö: Inside Out

Joskus aikoinaan pystyi vaihtamaan käytettyjä levyjä uusiin. Tämän taisin vaihtaa vanhoihin Judas Priesteihin. Siinäkään ei näin jälkikäteen ajatellen juuri järkeä ollut, mutta onneksi vaihdokki oli hyvä.

Perfect Elementin jälkeen ei ollut helppoa tietä toistaa menestystä. Hyvin Ruotsin pojat silti onnistuivat. Vähän enemmän elektronisia elementtejä sisältävä levy kätkee sisäänsä myös aavistuksen popimpaa kappalemateriaalia. Biisit eivät ole tarkoituksellisen monisyisiä, sillä tällä kertaa jokainen osa kuulostaa suunnilleen hyvältä. Aina näin ei ole ollut. Hyvä esimerkki tästä on kappale Fandango, joka oli todella rasittava aikanaan, mutta on siinä vain mahtavia kohtia. Intro ei edelleenkään ole miellyttävä.

Muusikkoina bändin pojat ovat jopa hiukan aliarvostettuja. Varsinkin kitaristit Johan Hallgren ja myös lauluhommat hoitava Daniel Gildenlöw. Gildenlöw välimaastossa äänialallaan liikkuu rasittavan ja ihailtavan. Levyllä on myös pianoa käytetty taitavasti. Usein piano ja metalli kohtaavat mielestäni vähän väkivaltaisesti. Tällä albumilla siinä on onnistuttu. Ainakin miksaaja on onnistunut.

Kyllähän tämä on oikein mukava oman aikansa progemetal-virstanpylväs. Ei käy kieltäminen, ettei jotain olisi itsekin tullut matkittua. Tiedostaen tai tiedostamatta.

Automusaa on tämäkin. Teemalevyt usein ovat. Soundit saattavat kuulostaa vähän vanhoilta nykyään, joten ihan hifiä ei tarvitse kuuntelulaitteidenkaan olla.

PARHAAT HETKET: Trace of blood -  Riffit ja kitaratyöskentely. 

EI LÄHDE: Second Love – Hyvä esimerkki inhoamastani progemetalliballadi-tyylilajista.

https://open.spotify.com/album/2YLipdKZaKQQW80SSelqKG

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-songs: 45 - Brilliant DisguiseBruce Springsteen - TOP56-biisit: 45 - Brilliant Disguise

From the album Tunnel of Love (1987).

On the album Tunnel of Love Springsteen made a departure to the previous album Born in the U.S.A. with which he and the band gained massive and global success. Where BitUSA painted with a large brush and was pop flavoured with rock, in 1987 ToL turned inwards to ponder on the relationship between man and woman. Another significant difference was also that this time the E Street Band wasn’t in such a big role as previously: on Brilliant Disguise there’s only Roy Bittan (keyboards), Danny Federici (organ) and Max Weinberg (drums) from the ESB, everything else is played by Bruce himself.

On this song, like on all over ToL, the sounds are have been mistreated by the ravages of time. The synthesizers, guitar sounds and drum reverb are pure 1987. There are also claves rhythming with the drum beat for the whole song. As a musical piece Brilliant Disguise is basically a simple one.

Like it was previously mentioned, ToL as an album deals with relationships. Brilliant Disguise is one of the biggest hits one the record. Bruce was then married with Julianne Phillips but their marriage was having problems already during the making of this album and came to an end when Springsteen’s relationship with Patti Scialfa came to publicity in 1988.

Brilliant Disguise surely has relations to Bruce’s own emotional life during that period. Uncertainty and the lack of confidence on the other side of the couple rear it’s ugly head. But there’s no certain knowledge of where these feeling come from, either.

I hold you in my arms
as the band plays
What are those words whispered baby
just as you turn away
I saw you last night
out on the edge of town
I wanna read your mind
To know just what I've got in this new thing I've found
So tell me what I see
when I look in your eyes
Is that you baby
or just a brilliant disguise


The suspicions grew stronger on the second verse: it feels like there’s something hidden. Who is to blame, or are they both? “Well I’ve tried so hard baby / but I just can’t see / what a woman like you / is doing with me” is a great part of this song. He doesn’t even count on himself let alone the other half of the relationship.

I heard somebody call your name
from underneath our willow
I saw something tucked in shame
underneath your pillow
Well I've tried so hard baby
but I just can't see
What a woman like you
is doing with me
So tell me who I see
when I look in your eyes
Is that you baby
or just a brilliant disguise


This pondering of the public image is a theme which many other songwriters have dealt with as well. The illusion is been held up but everything falls apart when the curtains closed and the two are left alone. But they still don’t know where’s the problem. They’re keeping on their roles although they thought the reality to be different. Does my partner trust on me either?

Now look at me baby
struggling to do everything right
And then it all falls apart
when out go the lights
I'm just a lonely pilgrim
I walk this world in wealth
I want to know if it's you I don't trust
'cause I damn sure don't trust myself


Now you play the loving woman
I'll play the faithful man
But just don't look too close
into the palm of my hand
We stood at the alter
the gypsy swore our future was right
But come the wee wee hours
Well maybe baby the gypsy lied
So when you look at me
you better look hard and look twice
Is that me baby
or just a brilliant disguise


The song unexpectedly ends on a verse and not refrain. The last section lasts only for four lines but is surprisingly haunting when it’s focused on. The damage has been done and one can only hope that things will be alright.

Tonight our bed is cold
I'm lost in the darkness of our love
God have mercy on the man
Who doubts what he's sure of


ToL is an album full of interesting explorations on relationships. Even though there are not as strong hits as on many other records the best ones are pretty great.

For Brilliant Disguise a music video was also filmed in which Bruce performs the song with his acoustic guitar while sitting on a kitchen table. As an effect he doesn’t blink once on the video that has been filmed on one take. Great symbolic.

The songs from Tunnel of Love haven’t been played a lot since the tour following the album. The themes of the songs are personal and this one usually takes Patti Scialfa to sing duet with Bruce. On the first night in Turku two years ago this was heard, however (for the first time on that tour!), although Patti wasn’t present. What a great version.Albumilta Tunnel of Love (1987).

Tunnel of Love-levyllä Springsteen teki suunnanmuutoksen edeltävään, massiivisen ja maailmanlaajuisen suosion saavuttaneeseen Born in the U.SA:han. Siinä missä BitUSA maalaili suurella pensselillä ja oli suurilta osin rockilla maustettua poppia, vuoden 1987 ToL kääntyi sisäänpäin pohdiskelemaan miehen ja naisen välistä suhdetta. Merkittävä ero oli myös se, että tällä kertaa E Street Band ei ollut niin suuressa roolissa mukana levyllä: Brilliant Disguisella perusmiehityksestä mukana ovat Roy Bittan (koskettimet), Danny Federici (urut) ja Max Weinberg (rummut), kaiken muun hoitaa Bruce itse.

Tässä laulussa, kuten koko albumilla ylipäätään, soundit ovat sellaiset, joita ajan hammas on hieman puraissut. Syntetisaattorit, kitarasoundit ja rumpukaiku ovat ehtaa vuotta 1987. Rytmikapulat rytmittävät koko biisin ajan jyskyttävää rumpukomppia. Musiikillisesti Brilliant Disguise on pohjimmiltaan melko yksinkertainen teos.

Kuten aiemmin todettiin, ToL-albumi käsittelee ihmissuhteita. Brilliant Disguise on yksi levyn suurimmista hiteistä. Bruce oli tuolloin naimisissa Julianne Phillipsin kanssa, mutta avioliitto oli ongelmissa jo tämän levyn teon aikaan ja päättyi lopulta, kun Springsteenin ja Patti Scialfan suhde tuli julkisuuteen vuonna 1988.

Brilliant Disguisessa on varmasti yhteyksiä Brucen omaan tuonhetkiseen tunne-elämään. Epävarmuus ja luottamuksen puute pariskunnan toiseen osapuoleen nostaa päätään. Mutta varmaa tietoa siitä, mistä nämä aistimukset kertovat, ei ole.

I hold you in my arms
as the band plays
What are those words whispered baby
just as you turn away
I saw you last night
out on the edge of town
I wanna read your mind
To know just what I've got in this new thing I've found
So tell me what I see
when I look in your eyes
Is that you baby
or just a brilliant disguise


Epäilykset heräävät toisessa säkeistössä vahvemmiksi: aivan kuin jotain piiloteltaisiin. Mutta onko vika kummassa osapuolessa (vai kummassakin)? ”Well I've tried so hard baby / but I just can't see / what a woman like you / is doing with me” on mahtava pätkä tässä laulussa. Paitsi ettei kertoja luota toiseen osapuoleen, ei hän luota itseensäkään.

I heard somebody call your name
from underneath our willow
I saw something tucked in shame
underneath your pillow
Well I've tried so hard baby
but I just can't see
What a woman like you
is doing with me
So tell me who I see
when I look in your eyes
Is that you baby
or just a brilliant disguise


Tämä julkisen kuvan puinti on teema, jota monet muutkin lauluntekijät ovat käsitelleet. Kulissia pidetään yllä, mutta kaikki hajoaa lopulta kun verhot lasketaan ja ollaan kaksin. Mutta edelleenkään ei tiedetä missä vika on. Tätä roolien esittämistä jatketaan kuitenkin, vaikka joskus luultiin että tulevaisuus olisi erilainen. Luottaakohan tuo toinenkaan minuun?

Now look at me baby
struggling to do everything right
And then it all falls apart
when out go the lights
I'm just a lonely pilgrim
I walk this world in wealth
I want to know if it's you I don't trust
'cause I damn sure don't trust myself


Now you play the loving woman
I'll play the faithful man
But just don't look too close
into the palm of my hand
We stood at the alter
the gypsy swore our future was right
But come the wee wee hours
Well maybe baby the gypsy lied
So when you look at me
you better look hard and look twice
Is that me baby
or just a brilliant disguise


Yllättäen laulu loppuu säkeistöön eikä kertosäkeeseen, joka kestää vain neljä riviä mutta on yllättävän painostava kun siihen paneutuu. Vahinko on jo tapahtunut ja voi vain toivoa, että asiat järjestyisivät.

Tonight our bed is cold
I'm lost in the darkness of our love
God have mercy on the man
Who doubts what he's sure of


ToL-levy on täynnä mielenkiintoisia ihmissuhde-tutkailuja. Vaikka hittiosasto ei niin vahvaa olekaan kuin monilla muilla levyillä, ovat nämä parhaat raidat aika hienoja.

Brilliant Disguiseen kuvattiin myös musiikkivideo, jossa Bruce esittää laulua istuen pöydän ääressä akustisen kitaran kanssa. Tehokeinona on, ettei herra räpäytä kertaakaan esittäessään laulua, joka on kuvattu yhdellä otolla. Hienoa symbaliikkaa.

Tunnel of Loven biisejä on soitettu keikoilla harvoin levyä puffanneen kiertueen jälkeen. Teemat ovat henkilökohtaisia, ja useimmiten tämäkin yksilö vaatii Patti Scialfan duetoimaan Brucen kanssa. Turun ensimmäisellä keikalla kaksi vuotta sitten tämä kuitenkin kuultiin (ensimmäistä kertaa ko. kiertueella!), vaikkei Patti ollut läsnä. Hieno versio.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/idnJnjV_8rg" width="640" height="340"]

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/EF_iXjyeXMM" width="640" height="340"]

torstai 4. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen -TOP56-biisit: 46 - Kitty's Back (1973)

Albumilta The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).

Ensimmäisenä 70-luvun raitana listalle ilmaantuu Kitty's Back. Vuonna 1973 julkaistun The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle-levyn kolmas raita, jossa kolkutellaan liki progresiivisen rockin portteja. Tuohon aikaan E Street Band ei ollut vielä nykyisessä, tunnetuimmassa muodossaan: rummuissa oli Vini ”Mad Dog” Lopez, jonka jazzahtava tyyli sopi WIESS-levylle mainiosti, kun taas toisena kosketinsoittajana toimi David Sancious, jonka käsialaa on muunmuassa tässä laulussa kuultava urkusoolo. Sancious on sittemmin ansioitunut todella kovana sessiosoittajana tehden yhteistyötä mm. Stingin ja Peter Gabrielin kanssa.

Alun kitarasoolosta vastaa Bruce itse tunnistettavalla soundillaan. Musiikillisesti katsottuna Kitty's Backissa on nyansseja, jollaisia ei Springsteenin tuotannossa ole sittemmin juuri näkynyt. Temponvaihdoksia, jazz-sointuja ja jopa hallittua kaaosta. Lisäksi kuullaan parikin sooloa, joiden määrä liveversiossa tuppaa moninkertaistumaan. Kappaleen rakennekin on rönsyilevä: ei kuljeta vain säkeistön ja kertosäkeen väliä.

Varsinkin Brucen alku-uran lauluissa päähenkilöt ovat monesti konkreettisia, nimettyjä hahmoja. Kitty's Backissa tavataan nimihenkilön lisäksi monia muitakin: Catlong, Kittyn entinen poikaystävä; Sally; Big Pretty, jonka mukaan Kitty lähti. Ja nämä kaikki ensimmäisessä säkeistössä.

Catlong sighs holding Kitty's black tooth
She left to marry some top cat, ain't it the cold truth
And there hasn't been a tally since Sally left the alley
Since Kitty left with Big Pretty things have got pretty thin
It's tight on this fence since them young dudes are musclin' in


Kahdella ensimmäisellä levyllä Brucen tekstit ovat ajoittain liki tajunnanvirtamaisia. Jack Knife ja Catlong taitavat olla sama hahmo. Mitäpä siinä teet, kun mielitietty lähtee? Voi vain huokailla, että minkäs teet.

Jack Knife cries 'cause baby's in a bundle
She goes running nightly, lightly through the jungle
And them tin cans are explodin' out in the ninety-degree heat
Cat somehow lost his baby down on Bleecker Street
It's sad but it sure is true
Cat shrugs his shoulders, sits back and sighs
Ooh, what can I do, ooh, what can I do?


Soolojen jälkeen kuitenkin tapahtuu käänne. ”So get right, get tight, get down”. Kitty on tulossa takaisin.

Catlong lies back bent on a trash can,
Flashing lights cut the night, dude in the white says he's the man
Well you better learn to move fast when you're young or you're not long around
Cat somehow lost his Kitty down in the city pound
So get right, get tight, get down
Well who's that down at the end of the alley?
She's been gone so long


Laulu räjähtää kerran vielä käyntiin: ”Kitty's back in town”. Vaikka Catlong tietää että Kitty on tehnyt väärin, hän ei voi tunteilleen mitään. ”She's so soft, she's so blue”. Ja katse silmiin viimeistelee tunteen: eipä sille mitään voi.

Kitty's back in town, here she comes now
Kitty's back in town


Now Cat knows his Kitty's been untrue
And that she left him for a city dude
But she's so soft, she's so blue
When he looks into her eyes
He just sits back and sighs
Ooh, what can I do, ooh, what can I do?


Miksi Kitty's Back sitten on tällä listalla? Se on yksi parhaista albumille päätyneistä esimerkeistä E Street Bandin soittamisesta, jota Epe Helenius joskus kuvaili ”venyväksi kuin kumihansikas”. Sävellys on polveileva ja osoitus nuoren Springsteenin kunnianhimosta ja visioista. Teksti puolestaan jatkaa 70-luvun puolivälin katurunoustyyliä.

Kitty's Back kasvoi jo 70-luvulla massiviiseksi livejärkäleeksi, joka saattoi venähtää liki 20-minuuttiseksi jamiksi lukemattomien soolojen kera. Vielä 2010-luvullakin se toimii samanlaisena keikkajyränä: ohessa video vuodelta 2014 Australian rundilta.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/x4HwtuZEeyw" width="640" height="340"]

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/F6JLWmiyF4I" width="640" height="340"]

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen- TOP56-biisit: 47. - Radio Nowhere (2007)

Albumilta Magic (2007).

”Se on eräänlainen maailmanlopun skenaario – kertoja näkee maailman loppumisen. Kaikki viestintäyhteydet ovat poikki. Se on minun hommani, se mistä kaikessa on kyse – yritys liittyä yhteen kuulijoiden kanssa. Pohjimmiltaan tarkoituksena on saada ihmiset tuntemaan itsensä onnellisiksi ja vähemmän yksinäisiksi, mutta toimia myös välittäjänä keskustelulle maailmanmenosta, ihmisten elämiin vaikuttavista ongelmista jotka voivat olla henkilökohtaisia, sosiaalisia, poliittisia tai uskonnollisia. Sen minä olen aina kokenut bändimme tehtäväksi. - vapaa käännös Rolling Stone-lehden haastattelusta (1.11. 2007).


Radio Nowhere avaa vuoden 2007 Magic-levyn. Kyseisen albumin soundimaailma ei miellytä mekkalassaan monia vanhoja Bruce-faneja: totta on, että kompressoitu ja meluisa yleissoundi poikkeaa kaikesta muusta mitä Springsteen on julkaissut. Itselleni siitä on tullut kuitenkin yllättävänkin keskeinen osa tätä albumia, joka on kuin vaivihkaa noussut aika korkealle omilla listoillani.

Soundit ja biisin musiikillinen pohja saavat koko kappaleen sähisemään kuin sohittu ampiaispesä. Kitaroita soi harvinaisen suuressa vallissa ja Weinbergin rummut ovat hieman enemmän esillä kuin perinteisesti. Big Manin saksofonisoolo on tuplattu pohjalta Nils Lofgrenin särötetyllä kitaralla: tämä on yhdessä kaikkien käytettyjen filttereiden ja muiden efektien kanssa tyylikeino, jolla Bruce tahtoi saada C:n saksofonin kuulostamaan modernilta mutta silti omalta itseltään.

Magic-levy on pohjimmiltaan kovasti Bushin hallintoa kritisoivaa materiaalia. Heti avausraitana Radio Nowhere vihjailee siihen suuntaan mutta pätee kuitenkin myös universaalimmin jopa musiikkikulttuuriin. Kukaan ei tunnu kuulevan eikä kuuntelevan.

I was tryin' to find my way home
But all I heard was a drone
Bouncing off a satellite
Crushin' the last lone American night
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?


Kertojasta tuntuu kuin kiertäisi kehää: eristäytyminen ei ole kaukana. Meininki on muuttunut ja menneestä ovat jäljellä vain jäänteet. ”Dancing down a dark hole” rivi viitannee Brucen omaan Dancing in the Darkiin, eikä jää ainoaksi tällaiseksi viittaukseksi tässä laulussa.

I was spinnin' 'round a dead dial
Just another lost number in a file
Dancin' down a dark hole
Just searchin' for a world with some soul


This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
This is radio nowhere, is there anybody alive out there?
Is there anybody alive out there?


Epätoivoisesti etsitään jotain mihin tarttua, edes rytmiä. Sitä ei vain meinaa löytyä. Entä tuhansia kitaroita tai jyskyttäviä rumpuja? Tai haaveillaan tilanteesta, jossa eri kielet puhuisivat yhtä yhteistä (musiikin?) kieltä? Mutta vastausta ei kuulu.

I just want to hear some rhythm


I want a thousand guitars
I want pounding drums
I want a million different voices speaking in tongues


This is radio nowhere, is there anybody alive out there?


Kolmas säkeistö kierrättää samaa teemaa. Yhteyttä kehenkään, edes ”sinuun”, ei löydy. Tästä säkeistöstä löytyy kaksikin musiikkikulttuurillista viittausta. Ensimmäinen on jälleen omaan tuotantoon: ”I was driving through the misty rain” on kaiku vuoden 1984 Downbound Trainista, jossa lauletaan ”nights as I sleep I hear that whistle whining / I feel her kiss in the misty rain”. Heti perässä tulee nyökkäys ikisuosikki Elvikseen ja hänen Mystery Trainiinsa. Laulun feidautuessa pois kertoja jää edelleen huutamaan jonkin elonmerkin perään. ”I just want to feel some rhythm”.

I was driving through the misty rain
Searchin' for a mystery train
Boppin' through the wild blue
Tryin' to make a connection to you


This is radio nowhere, is there anybody alive out there?


Magic- ja Working on a Dream-albumeita seuranneilla kiertueilla (eli vuosina 2007-2009) Radio Nowhere oli livesettien vakiokamaa. Magic-rundilla se toimi usein jopa koko listan ensimmäisenä lauluna kuten albumillakin osoittaen välittömästi että Bruce ja bändi pysyvät yhä relevantteina ja rokkaavina. Seuraavilla kahdella kiertueella eli vuosina 2012-2014 se ei enää kuulunut erottamattomana osana keikkakattaukseen mutta ilmaantui silloin tällöin piristämään loppusetin draamankaarta.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/MtrOYsNCPmg" width="640" height="340"]

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Toomion TOP100: 66. Fallujah - The Flesh Prevails

Tuottaja: Zack Ohren
Nauhoitettu: 2014
Julkaistu: 22.7.2014
Levy-yhtiö: Unique Leader Records

Jenkkilistan 115.

Tämä albumi kiinnosti lähinnä sen kansitaiteen takia. Kannet ovat äärettömän hienot. Se on hyvä esimerkki sille, että kansiin kannattaa vieläkin satsata, vaikka ne näkyisivät vain Spotifyn pienessä ikkunassa.

Hiukan edellistä Omnium Gatherumia jäljitellen on tässäkin hyvin rauhallisia kitaraliidejä ja taustalla täysin kaistapäistä rumpumesoamista. Ajoittain seassa on kuultavissa ohilipuvia naisvokaaleja ja ilmavuutta lisääviä synamattoja. Esimerkiksi Alone With You on vakuuttava näyte muidenkin tyylilajien hallinnasta ollen kokonaan elektroninen intro seuraavalle Allure-kappaleelle, jossa kuullaan kaunista kitarointia teknisen death metalin päällä. Kontrasti soolo-osuuksien hiljaa virtaavien sävelien ja taustojen tulvivan kosken lailla pauhaavan mäiskeen välillä on niin suuri, että se kutsuu kuuntelemaan levyä uudelleen.

Pikkuisen on Nilelta ja Cynicilta tarttunut vaikutteita matkaan. Aivan ei vokaalit saavuta tässäkään täyttä peukutusta, mutta muu musiikki on kyllä kuuntelun arvoista. Soittajien taidoista ei tälläkään kerralla jää epäselvyyttä.

"Soolot ja liidit eivät ole väkisin täyteenahdettuja. Säveliä on käytetty säästeliäästi."

Tekninen taituruus näyttelee pääosaa, mutta sivuosassa olevalla tunnelmallakin on tärkeä tehtävä. Äänimaailma ja sävelkulut on kaapattu unista, jotka liikkuvat painajaisten reunalla. Kerrankin tällaisessa musiikissa on soundit kohdallaan. Erityisesti kitaroiden soolosoundeista täytyy antaa isoa plussaa. Soolot ja liidit eivät ole väkisin täyteenahdettuja. Säveliä on käytetty säästeliäästi. Samaan tapaan tehokkaasti kuin Huuliharppukostajan teemassa. Melodiat kaikuvat päässä pitkään kuuntelun jälkeenkin.

Tämänkaltaiselle musiikille on vaikea sanoa juuri oikeaa kuunteluhetkeä. Tällä albumilla ei todellakaan olla synkissä tunnelmissa. Ei se kuitenkaan ole mitään iloralliakaan. Oikeanlainen kontrasti saattaisi syntyä aamulenkillä aikaisin kesäaamuna, kun aurinko on nousemassa tai ajaessa autoa ukkosmyrskyssä. Ottakaa itse selvää.

PARHAAT HETKET
The Flesh Prevails – Alku on tunnelmaltaan unenomainen.
Levitation – Kuorot ja bassotyö.

EI LÄHDE
Carved in Stone – Tarttuva kitaraliidi, mutta liian tavanomaista kohkausta muuten.

https://open.spotify.com/album/6OuJ8Sq6p9LxBG39PWXoFH

Bruce Springsteen -TOP56-biisit: 48 - The Wall (2014)

Albumilta High Hopes (2014).

The Wall on viimeisimmän albumin materiaalia, mutta Springsteen on tiettävästi kirjoittanut laulun jo 90-luvun lopulla. Idean hän sai muusikkoystävältään Joe Grusheckylta ja varsinaisen tekstin innoittajana toimi Brucen ja vaimonsa Patti Scialfan vierailu Washingtonissa sijaitsevalla Vietnam Veterans Memorialilla. Kyseessä on 3 eekkerin kokoinen monumentti, johon on koottu Vietnamin sodassa  taistelleiden, menehtyneiden ja kadonneiden nimet.

Vierailu The Wallilla toi Brucen mieleen myös Walter Cichonin. Springsteen kertoo Cichonista näin High Hopes-levyn sisälehtisessä vapaasti suomennettuna:

Walter oli yksi mahtavista ensimmäisistä Jersey Shore-rokkareita johtaen yhdessä veljensä Rayn (joka oli yksi varhaisista kitaramentoreistani) kanssa yhtyettä nimeltä ”Motifs”. He olivat paikallinen rock-bändi joka oli koko ajan askeleen edellä kaikkia muita. He olivat raakoja, seksikkäitä ja kapinallisia: sankareita, jollaisiksi itse tahdoit tulla. Mutta he olivat myös sankareita joihin pystyi koskemaan, heille pystyi juttelemaan ja heiltä saattoi tiedustella musiikista. He olivat cooleja, mutta aina helposti lähestyttäviä ja samalla inspiraatio paitsi minulle myös monille muille nuorille muusikoille 1960-luvun keskeisessä New Jerseyssä.

Vaikka henkilöni ”The Wallissa” on laivastossa, Walter oli itseasiassa armeijassa, A-komppaniassa, 3. pataljoonassa, kahdeksannessa jalkaväessä. Hän oli ensimmäinen henkilö jonka vierellä seistessäni tunsin hänen huokuvan todellisen rock-tähden mystiikkaa.

Walter katosi taisteluissa Vietnamissa maaliskuussa 1968. Hän esiintyy edelleen jotakuinkin tasaisin väliajoin mielessäni: muistan tavan jolla hän seisoi, pukeutui ja piti tamburiinia sekä hänen arkisen viileytensä ja vapautensa. Hän oli mies, joka asenteellaan ilmaisi että ”voit uhmata kaikkea tätä, kaikkea mikä on olemassa, kaikkea mitä sinulle on opetettu, rakastamista ja pelkäämistä ja silti olla ookoo”. Hän oli valtava menetys meille, rakkailleen ja paikalliselle musiikkiskenelle. Kaipaan häntä yhä.


The Wall on kaunis laulu. Kuten ensimmäinen säkeistö kertoo, se on kuin kirje Brucelta Cichonille. Vanha ystävä vierailee The Wallilla, eikä kyyneleiltäkään vältytä. Muistoihin toveri on jäänyt iloisena läksiäisjuhlissaan. Viittaus Robert McNamaraan pohjaa siihen, että hän toimi Yhdysvaltain puolustusministerinä vuosina 1961-1968 eli juuri Vietnamin sodan aikaan. Hän sanoi olevansa pahoillaan että monille kävi niinkuin kävi: laulun kertojaa se ei tässä hirveästi lohduta.

Cigarettes and a bottle of beer this poem that I wrote for you
This black stone and these hard tears are all I got left now of you
I remember you in your Marine uniform laughin’, laughin’ at your ship out party
I read Robert McNamara says he's sorry


Toinen säkeistö on suoraa muistelua. ”Billy” soitti paikallisessa bändissä, joka oli parasta mitä heidän ja kertojamme pieni kotikaupunki saattoi tarjota. Nyt sitä ei enää ole, vaan jäljelle ovat jääneet enää ne, jotka laittoivat miehet sotimaan. Enää ei ole sijaa anteeksiantamiselle, ei edes anteeksipyynnöille.

Your high boots and striped T-shirt, Billy you looked so bad
You and your rock-n-roll band you were best thing this shit town ever had
Now the men who put you here eat with their families in rich dining halls
And apology and forgiveness got no place here at all at the wall


Kolmossäkeistössä kertoja pyytää anteeksi ettei ole muistanut antaa aikaa toverilleen ja pohtii muistaisiko ”Billy” hänet jos näkisi hänet nyt. Hänen omat muistonsa ovat kirkkaita. Viimeisessä säkeistössä mukaan liittyy haikeasti maalaileva haitari. ”Dog tag” viittaa tunnuslevyyn, jolla asevoimat identifoivat kaatuneet. The Wall on anteeksiantamaton paikka.

I’m sorry I missed you last year, I couldn't find no one to drive me
If your eyes could cut through that black stone, tell me would they recognize me
For the living time it must be served, the day goes on
Cigarettes and a bottle of beer, skin on black stone


On the ground dog tags and wreaths of flowers, with ribbons red as the blood
Red as the blood you spilled in the Central Highlands mud
Limousines rush down Pennsylvania Avenue rustling the leaves as they fall
Apology and forgiveness got no place here at all
Here at the wall


High Hopes-levyn materiaalilla Brucea säestävä muusikkojoukko vaihtelee biisi biisiltä. Tässä mukana ovat kuitenkin luottomiehet: itseasiassa urkujen takana (kuten lämpimästä soundista voi päätelläkin) on itse Danny Federici, joka menehtyi melanoomaan vuonna 2008. Itsessäni tämä herättää juuri siksi haikean lämpimän tunteen jokaisella kuuntelukerralla: vaikka osa klassisesta ESB-miehistöstä on jo poistunut suurempiin orkestereihin, niin taika on edelleen olemassa. Sovitus on riisuttu, itselleni tulee aina mielikuva, jossa bändi istuu ringissä soittaen harkittua, tyylikästä taustaa kauniille tarinalle.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/GR7liJUaZ3A" width="640" height="340"]

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/j3m0BXVKPu0" width="640" height="340"]

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 49 - From Small Things (BigThings One Day Come)

Albumilta The Essential Bruce Springsteen (2003).

From Small Things (Big Things One Day Come) on alunperin The River-albumin satoa 70-80-lukujen taitteesta. Tuolloin äänitetty versio näki päivänvalon 23 vuotta myöhemmin, kun vuonna 2003 julkaistun The Essential-sarjan kokoelman lisäksi iskettiin levyllinen ennenjulkaisematonta materiaalia vuosien varrelta. Itseasiassa The Riverin jälkeen biisi meni britti Dave Edmundsille, joka sen myös levytti.

Allekirjoittaneen musiikkimaussa on aina ollut paikka simppelille, hyvin tehdylle perus-rock'n'rollille. From Small Things (Big Things One Day Come) on meiningiltään juuri sellainen vaikka välillä onkin se yksi maukas mollisointu yllättävässä paikassa. Keikkaversiona, jota on kuultu aika harvoin, tämä on juuri sitä osastoa jossa E Street Bandia parempaa bändiä saa etsiä.

Tekstissä on jopa vivahteita The Riveriä seuranneesta Nebraskasta, mutta toisaalta myös muutamassa muussa Bruce-biisissä kuultavaa ristiriitaa iloisen musiikin ja aika synkänkin tekstin välillä. Laulu kertoo tytöstä, joka jättää koulun kesken lähteäkseen toteuttamaan unelmiaan. Alkuun meneekin ihan hyvin:

At sixteen she quit high school to
make her fortune in the promised land
She got a job behind the counter in an
all night hamburger stand
She wrote faithfully home to mama
"Now mama don't you worry none"
From small things, mama
Big things one day come

It was late one Friday he pulled in
out of the dark
He was tall and handsome; first she
took his order, then she took his heart
They bought a house up on the hillside
Where little feet soon would run
From small things, mama
Big things one day come


Lopulta käy kuitenkin huonommin. Rakkaus olikin ohikiitävää ja tyttö lähtee toisen miehen matkaan Tampaan. Sielläkin elämä on alkuun ”heaven in the sun”, kunnes sillekin onnelle tulee loppu: tyttö ampuu miehensä koska ei kestänyt sitä kuinka miehensä ajoi. Lopulta jäljelle jää vain alkuperäinen miehensä Johnny kahden lapsen kanssa odottamaan äidin vapautumista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pienistä puroista kasvaa suuri joki, vai miten se meni...

Well she shot him dead
On a sunny Florida road
When they caught her all she said
Was she couldn't stand the way he drove


Back home lonesome Johnny
Prays for his baby's parole
He waits on the hillside
Where the Wyomie waters roll
At his feet and almost grown now
A blue-eyed daughter and a handsome son
Well from small things, mama
Big things one day come
Well from small things, mama
Big things one day come


Tämä oli ensimmäisiä raitoja, jotka itselle kolahtivat hittiosaston ulkopuolelta vuosia sitten. Perussoundi on selkeä ja tarina hyvä eikä liian pitkä. Liveversiokin sattui kohdalle Turun ensimmäisellä keikalla 2013, jolloin höysteenä oli torvisektion soittama kuvio. Laitetaanpa siitäkin pätkä oheen.

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/4cReBk3wXPU" width="640" height="340"]

[iframe src="http://www.youtube.com/embed/D4ryh1r2fsA" width="640" height="340"]